Tästä ihan samaa mieltä.heikki o kirjoitti: Mikään yksittäinen biisi ei ainakaan minulle tee keikasta loistavaa. Kyllä siihen tarvitaan kokonaisuus.
Mua jäi vain harmittamaan se, että biisi, jota olen aina toivonut soitettiin hyvin pliisulla tavalla. Kyseessä on Pariisissa vedetty I'm on Fire. Tästä on muutama muu ollut samaa mieltä. Bruce ei ollut sillä fiiliksellä, mutta, kun se oli BitUSA-levyllä, niin se piti soittaa. Tää on ehkä syy sille, etten ole hirveän innoissani albumikeikoista. Fiilis välillä kärsii.Oletkos jo käynyt täällä http://www.thishardland.fi/viewtopic.php?f=27&t=114 esittäytymässä...Marlai kirjoitti: Mutta aatteleppa jos se soittaiskin albumikeikan lisäksi vaikka just SEN kappaleen jonka oot aina halunnut kuulla, tai jonkun jota se ei koskaan soita, niin eikö se yksi kappale riittäis siihen että jälkeenpäin aattelis, et "olipa huikeeta"...
Ja anteeksi tää jankuttaminen, mä lopetan sen nyt!
oli odotettavissa..
Itselle ainakin usein keikka on muodostuu aika paljon senkin mukaan miten sen itse kokee.. Opin tän g-borgin tokalla keikalla. Mikään settilista ei pelasta jos itsellä ei ole fiilis kohdallaan. Mä jaksan uskoa, että jos vaan ottaa sen kannan että ok albumi keikka mutta silti tää tulee olemaan hyvä keikka, luultavasti saa irti enemmän kun sillä että istuu kädet ristissä mököttämässä. Tähän mielipiteeseen mä vetoan että olen nähnyt erään bändin 4 täysin identtistä keikkaa ja silti ne oli sairaan hyviä keikkoja kaikki, ainoa *piipityksen aihe oli se että oli varaa vaan 4 keikkaanSalla kirjoitti:Heeei tai siis huomenta kaikki! Itsekin on niin vähän keikkoja kolunnut, että albumikeikat on mulle tosi tuore ja herkullinen juttu. Oli unelmien täyttymys kuulla Darkness sekä BtR kokonaisuudessan. Se oli ihan käsittämätön fiilis. BitUSAn kuulin kaksi kertaa, Pariisissa ja Kilkennyssä. Kilkennyn keikkoihin oli noussut vähän liian kovat odotukset edellisten keikkojen settilistojen perusteella, mehän heitettiin vitsiä BitUSA keikasta, joten siellä kesti parisen minuuttia päästä hämmennyksestä ja jonkinlaisesta pettymyksestä yli. Ei siinä auttanut tai kannattanut kuitenkaan yhtään harmitella, olin Irlannissa ja Brucen keikalla, mitä sitä surkuttelemaan. Sitten nautinkin fiiliksestä ihan yhtä lujaa kuin muutenkin keikoilla...
Toki aina konserteissa on ihmisiä, jotka kuulee kappaleita ihan ensimmäistä kertaa, ja Brucen täytyy jokainen tyytyväisenä kotiin lähettää, mutta ymmärrän täysin, että ei nappaa kuulla samaa levyä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Sen verran ison slotin ne koko keikasta vie.
