Oslo 21.7.2012

Tänne muistelot 2012 Wrecking Ball -kiertueelta
Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 5359
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Oslo 21.7.2012

Viesti Kirjoittaja jjvirta »

Valle Hovin 21.7.2012

Keikkaraportiksi riittäisi lyhyesti ja ytimekkäästi STREETS OF FIRE.

No ehkä jotain muutakin. Saavuin Valle Hovin betonihelvetin luo vähän yli klo 16. Olin saanut Ramrodilta raportin, että pittijono oli metsikössä vasemmalla puolella, mutta kun portit olivat jo auki, hätäilin vähän ja menin suoraan sisään. Eikä siellä tietenkään ollut sitä metsäläisporukkaa. Odottelua ja aidan raosta kurkintaa, kun pittiin valui porukkaa. Noin 15 yli viiden meitä normaalirahvasta alettiin päästää sisään kehotuksin : 'EI saa juosta !', jota oli tehostamassa poliisejakin. Pittiin pääsin ja parkkeerasin Nilsin puolelle lavan loppukohtaan noin 6 metriä etuaidasta ja tällöin suuri osa porukasta vielä istui. Tiivistyminen tapahtui varttia yli 6 ja siinä kävikin aika hyvin, löysin itseni nimittäin 3. rivistä. Samalla alkoi sade ja piti oikein kaivaa sadeviitta esille. Lavalla alkoi melkoinen kuhina tarpeistoa suojatessa. Pilvet harvenivat ja aurinko alkoi vähitellen pilkistää pilviverhon takaa ja itäiselle taivaalle syntyi sateenkaari enteille sitä kulta-aarretta päätepisteessään. Kaikki foorumilaiset taisivat päästä pittiin, myöskin Erkko, joka taisi saapua meistä viimeisenä.

Sadekin viimein loppui ja alkoi viimeiset valistelut : Dan toi viimeisimmät käännöslaput lavalle ja Kim tuli lopullisesti kameransa taakse. Jo tässä vaiheessa arvasin, ettei Patti ollut paikalla, koska lavan etulinjassa ei ollut kuin neljä mikkitelinettä. Viimein alkoi akustinen kitara helistä ja Bruce saapui lavalle aurinkolaseissaan varusteinaan sunburst Takamine ja huuliharppu. Muutama sana norjaa ja englantia ja sitten The Promised Land. Ei Tom Joad ja Devils & Dust kiertueilta tuttu läpsyttely/koputteluversio, vaan normikompilla etenevä. Yleisö kuunteli biisin melko vaitonaisena, mitään riehakkaan rokkijuhlan tuntia ei ollut ilmassa. Siihen tuli muutos No Surrenderin muodossa, jota seurasi Two Hearts. We Take Care Of Our Own tuli vasta nyt noudattaen muutaman edellisen keikan tapaa. Bruce huuteli bändiläisille seuraavaa biisiä, joka oli Badlands. Aina takuuvarma veto kuten nytkin, toisin ei mitenkään superpitkänä versiona. Wrecking Ballissa laulettiin 'Swamps of Lilyhammer', oltiinhan nyt Norjassa. Jatko seurasi totuttua kaavaa : Death To My Hometown, My City Of Ruins, jonka esittelyissä jälleen Norja yhteys : from Asbury Park to Lilyhammer … Steven van Zandt. Spirit In The Nightissä otettiin 'ilo irti' Jaken Dublinin kommelluksista, Bruce meni hänen viereensä loppuosiossa ja nimenomaan teroitti : "don't move". Myös lyriikoissa asia huomioitiin : Crazy Jakey sneezed and hurt his back jne.

Tämän jälkeen seurasi kylttien keruuta, joita haettiinkin aikamoinen nippu. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi, kuten kyltissä luki Ain't (I) Good Enough For You, joka Brucen mukaan oli "obscure outtake from Darness". Siinä sitten arvottiin melkoinen tovi miten biisi menee ja lopulta se saatiin käyntiin ja suht kunnialla läpi. Seuraavasta kyltistä näkyi yleisölle päin vain Jersey Girl ja sekös aiheutti kuhinaa pitissä. Toiselta puolelta paljastuikin sitten tavanomaisempi Hungry Heart. Sitten kaiveltiin kylttipinoa pitemmän aikaa ja Bruce totesi settilistan menevän kokonaan uusiksi ja tässä kehitellään sitä mennessä. Tuo kitara, ei voi olla, on se !!!!!!!! Vuosien odotus palkittiin, sillä oli se se eli Streets Of Fire !!!!!!!!!!!!!!!!!! Hetki, joka sai aikuisen miehen kyyneliin. Biisi meni melkoisen euforian vallassa, joten aivan tarkkaa muistikuvaa biisistä ei ole, kuten miten meni viimeisen säkeistön vokaalit. Normaali Prove It All Night, jonka soolon Nils soitti ja hyvin soittikin. Tästä jatkettiin Johnny 99, jonka alussa Nilsin kitara kiertää kuin … olisi kiertueella. Kitarateknikkoon tuli vipinää, kun hän repi pedaalilaudasta jotain pois ja Nils vetäytyy takavasemmalle soittamaan pedal steeliä. Ongelma saatiin korjattua ja loppu biisistä vedettiin lap steelillä.

Perussettilistan vakioveto Working On A Highway seuraavaksi ja sitten Shackled And Drawn. Waitin' On A Sunny Dayn ensimmäinen laulajakandidaatti jänisti ja toinen ei ollut järin innostunut laulamiseen. Vieressäni vanhemmilla oli mukanaan noin 4-5 vuotias tyttö ja lisäksi vielä biisin kyltti. Ei ihan natsannut heille se homma tällä kertaa. Raise Your Hand ja Bruce nähtiin Royn flyygelin päällä. Seuraavaa biisiä varten Stevenillä oli jo 12-kielinen Takamine käsissään eli odotteli The Riveriä. Bruce totesi suvereenistä, että 'Surprise' ja esittelikin Michelle Mooren ja Rocky Groundin. Varmaan kiva kiusata bändin jäseniä tuolla tavalla…
Tätä seurasikin sitten se The River, joka vaikuttaa eurooppalaisen yleisön suosikilta. Bruce käveli flyygelin taa ja varoitteli, ettei ole yhtä hyvä pianisti kuin Roy. Totta ja jo aika valiokamaksi muodostaneen soolopianobiisin valinta oli The Promise. Ei valittamista.
Sitten illan turhin osio ainakin meikäläisen mielestä : The Rising ja Lonesome Day. Nämä biisit kyllä näyttivät olevan suurimmalle osalle pitin yleisöstä oikein herkkupaloja, niinpä niin.
Setin lopetuksena Land Of Hope And Dreams.

Bändi ei taaskaan poistunut lavalta vaan käytännössä jatkettiin suoraan. Tällä kertaa We Are Aliven hautausmaaintroa edelsi pitkä tarina Lilyhammerista. Lisäksi ihmeteltiin, miten osaa lopettaa keikan, kun ei tule koskaan pimeää. Bruce 'tunsi aiheesta syntyvän laulun' ja sitä siinä kehiteltiinkin muutaman linen verran. Alku meni tyyliin :
Went up north where the sun never sets
ja Steven mainittua curfewt, loppu oli :
Live Nation can kiss our behind.

Encoret jatkuivat todella perinteiseen tapaan : Born In The USA, Born To Run, Glory Days, 7 Nights To Rock, jonka aikana Bruce kävi soittamassa ohimollaan pianoa ja hankasi kitaran kieliä mikkitelineeseen. Dancing In The Darkin aikana lavalle pääsi Steven kanssa tanssimaan blondi, jolla oli kyltti : "Let me dance with Stevie". Seuranneen Tenth Avenue Freeze-outin aikana tein jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin tehnyt : lähdin vähitellen siirtymään kohti stadionin takaosaa. Aikaisemmasta kokemuksesta tiesin, että täältä voi olla vaikea päästä pois, joten otin vähän ennakkoa. En päässyt perääntymään kentän kautta, vaan jouduin sivustan ns. istumakatsomoihin ja kyllä sieltä oli erittäin huono näkyvyys lavalle ja screeneille. Keikalla oli raporttien mukaan 40 000 katsojaa ja kenttä sekä katsomot olivat kyllä sen mukaisesti erittäin täynnä. Twist And Shoutin loppuessa olin jo kentän takaosassa kevennyksen suorittaneena, sillä nestetankkauskin meni hieman pieleen. Biisin loputtua bändi jäi lavalle yllättävän pitkäksi aikaa ja Bruce sanoi, että tähän hetkeen löytyy vielä sopiva biisi ja se oli Night. Erittäin yllättävä paikka kyseiselle biisille. Tämä oli sitten tässä.

Vaikka olekin usein haukkunut Valle Hovinia keikkapaikkana, ei se ole kyllä miksikään muuttunut, mutta tällä kertaa settilista korvasi kaikki puutteet. Kaksi tourpremieriä, joista toinen taisi olla vielä oikein world premier oikealla keikalla. Ja tarvitseeko minun sanoa sitä toista vielä kertaalleen eli STREET OF FIRE ! Mutta encoret ovat edelleen aika ennalta-arvattavat ja tylsät.

Pikamarssia metroasemalle, jossa olikin ns. avoimet ovet eli matkasta ei tarvinnut enää maksaa. Matkalla viestittelin tutuille foorumilaiselle, joiden numerot minulla oli, ja kyselin jatkopelien toteutumista. Itse jäin metrosta Stortingetin asemalla ja kävin katsastamassa varmuuden vuoksi Grand Hotelin edustan. Nils tulikin Amyn kanssa hetken päästä ja kävelivät kohti hotellia. Käppäilin muutaman askeleen rinnalla ja näytin peukkua ja sanoin "Nice show" ja siinä se. En kovin pitkään jaksanut odotella muita keskustassa, vaan suunnittelin lähtöä bussilla kohti hotellia. Missasin täpärästi ensimmäisen sopivan ja sitten seuraava olisikin lähtenyt vasta puolen tunnin kuluttua, joten lisää liikuntaa ja kävellen / hölkäten hotellille, jossa olin perillä noin klo 1.

19.43
01 The Promised Land (solo acoustic)
02 No Surrender
03 Two Hearts
04 We Take Care Of Our Own
05 Badlands
06 Wrecking Ball
07 Death To My Hometown
08 My City Of Ruins
09 Spirit In The Night
10 Ain't Good Enough For You
11 Hungry Heart
12 Streets Of Fire
13 Prove It All Night
14 Johnny 99
15 Working On The Highway
16 Shacked And Drawn
17 Waitin' On A Sunny Day
18 Raise Your Hand
19 Rocky Ground
20 The River
21 The Promise (solo piano)
22 The Rising
23 Lonesome Day
24 Land Of Hope And Dreams
--------
25 We Are Alive
26 Born In The USA
27 Born To Run
28 Glory Days
29 7 Nights To Rock
30 Dancing In The Dark
31 Twist And Shout
32 Night
23:21 3 h 47 m
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"