ThisHardLand

teemu50 kirjoitti:Joka tapauksessa ensimmäinen konserttini laukaisi pitkään patoutuneet tunteet ja kun Riverin huuliharppu alkoi soimaan, niin silloin alkoi meikäpojan silmähiet virrata sen verran valtoimenaan, että seurana ollut daamikin säikähti, että mikä ihme sulla on..., "ei mikään, Bruce vaan ja mieletön biisi..."

Niin mikä ihme siinä Riverissä oikein on kun raavaat suomalaiset jampat itkevät sen aikana. Itse muiden mukana. Nyt kun viime talvena pitkästä aikaa laittoi auton cd-soittimeen Riverin soimaan, niin kyllä taas alkoi heti silmät vetistämään. Silloin mietin, että eihän konsertista tule yhtään mitään, jos pelkkä autossa kuuntelu pukkaa kyyneleet. Itse asiassa olin varma, että jos Turussa River tulee niin varmasti parun. Ensimmäinen Bruce-keikka ja River. Paha yhdistelmä. Mutta omaksi ihmetyksekseni en kuitenkaan sitten murtunutkaan Turku2: n Riverin aikana.

LIve 75-85 Riverin esipuhe oli myös vuonna 1986 todella kovaa settiä. Sen jälkeen alkanut biisi täydensi koko paketin.

On sitä tullut paljon erilaista musaa kuunneltua, mutten kyllä muista, että mikään artisti olisi herättänyt samanlaisia fiiliksiä kuin Bruce.

Taisi olla vuonna 1985 15-vuotiaana kun ostin BITUSA-levyn diggailtuani radiosta ja videoilta. Silloin Downbound Train oli se tarina, joka ekana pysäytti ja laittoi nieleksimään. Bruce on kyllä aivan uskomaton näiden tuokiokuvien ja tarinoiden luomisessa. Jonkun Downbound Traininkin pystyy mielessään kuvittamaan vaikka videoksi, vaikkei sellaista ole koskaan tehtykään.

Kyllä minulla silmät kostuu vieläkin joka kerran kun se huuliharppu alkaa soimaan, varsinkin livetilanteissa, mm. molemmilla Turun keikoilla. Ei ehkä kuitenkaan niin valtoimenaan kuin 2003. Siellähän yhdistyi Brucen näkeminen eka kertaa luonnossa ja oma lempibiisi. Joskus myös levyltä tai radiosta kuunnellessakin silmät kostuu. On se vaan niin hyvä ja tarina osuu osittain omiin kokemuksiinkin ja jotenkin samaistuu kappaleen henkilöihin. Sehän taitaa olla Brucen siskon elämästä ainakin jollain tasolla kertova biisi.

^Jos nyt en ihan väärin muista, Brucella on itselläkin hieman vaikeuksia esittäessään biisin eka kertaa livenä No Nukes -keikalla vuonna 1979.
Tsekatkaa videolta.

The River on riipaiseva. Sanoitukseltaan ja tunnelmaltaan ihon alle menevä, kummitteleva sekä järisyttävä kokemus. Tuntuu, että sydän särkyy jokaisen kuuntelukerran aikana. Elämää suurempi kappale, jonka sanat on mitä surullisinta runollisuutta.

jjvirta kirjoitti:^Jos nyt en ihan väärin muista, Brucella on itselläkin hieman vaikeuksia esittäessään biisin eka kertaa livenä No Nukes -keikalla vuonna 1979.
Tsekatkaa videolta.

Siis se Video Anthologyn veto? Vaatii munaa laittaa videolle semmoinen veto, minkä alku ei tosiaan mene ihan putkeen. Siinä käden heiluttelussa on jotain jäätävän upeaa. Muuten The River ei kuulu suurimpiin suosikkeihini. Paras livenä todistamani veto oli Köpiksen foorumissa 2007, siinä oli jotain maagista.

^Ai niin, siinähän se on myös, eipä heti muistunutkaan mieleen.

Menee jo pahasti off topic, mutta laitetaan kuitenkin vielä nämä linkit aikaisemmin mainituista River-esityksistä:

No nukes: http://redux.com/view/post/3096446/Bruc ... Nukes-1979
Köpis 2007: http://www.youtube.com/watch?v=BFmivpSBvBo

(mode note: siirretty tänne nuo ^ The River aiheiset postaukset "keitä oikein olette" ketjusta)

teemu50 kirjoitti: No nukes: http://redux.com/view/post/3096446/Bruc ... Nukes-1979

Olen tuon nähnyt pari kertaa aikasemmin mutta on kyllä ihan järjettömän huikea ja täydellinen ensiesitys!
Ja kyllä Bruce siin silmiään pyyhkii ja räpyttee mutta johtuuko se sitten liikutuksesta vai jostain muusta - haart tu sei.....

teemu50 kirjoitti:Ei ehkä kuitenkaan niin valtoimenaan kuin 2003. Siellähän yhdistyi Brucen näkeminen eka kertaa luonnossa ja oma lempibiisi. Joskus myös levyltä tai radiosta kuunnellessakin silmät kostuu. On se vaan niin hyvä ja tarina osuu osittain omiin kokemuksiinkin ja jotenkin samaistuu kappaleen henkilöihin.

Hyvinkin pitkälti yhteneväinen omiin tuntemuksiin...