Reissusta vähitellen toivuttua voisi yrittää itsekin koota muutamia ajatuksia nähdyistä keikoista. Meillä kohteiksi muodostui vuosi sitten hyvinkin sattumanvaraisesti Hampuri ja Wien (lähinnä koska osuivat omien syntymäpäivien molemmin puolin). Ennen lähtöä lentokenttähotellin liepeille osui sopivasti elävää musiikkia Jarkko Martikaisen ja Herra Ylpön muodossa, joten tunnelma oli kohdallaan jo Suomen päässä.
Hampurissa tavattiin stadionille lähtiessä Erkko, joka oli bongannut hyvin tutunnäköisen THL-paidan allekirjoittaneen päällä. Mukava oli tutustua ja vaihtaa muutamat ajatukset ennen täyteen junaan ahtautumista.
Hampurin keikka oli tosiaan itsellä kiertueen ensimmäinen (ja ensimmäinen 2016 Circus Maximuksen jälkeen, eli melko tarkkaan 7 vuoden tauon jälkeen), joten sen suurempaa vertailupohjaa ei nyt ollut. Biiseistä kyynelkanavat aukesivat ilon kyynelistä vuolaimmin No Surrenderin, Riverin ja Backstreetsin (henkilökohtainen suosikki) kohdalla, kun taas Kitty's back toimi livenä juuri niin hyvin kuin osasi parhaimmillaan toivoa. Mahtava livebiisi, joka nostaa koko E Street Bandin sopivasti jalustalle. BITUSA:ta ei jäänyt kaipaamaan, settilista toimi tuollaisena todella hienosti. Jos vielä Junglelandin olisi johonkin väliin saanut... Mutta näin on hyvä.
Wienin keikkaan osasi henkisesti lähteä ajatuksella "yksikin biisivaihdos settilistassa on positiivinen yllätys". Niitä yllätyksiä ei siellä lopulta tullut tosiaan sitä yhtäkään, joka hieman jäi vaivaamaan (samoin kuin jo aiemmin keskusteluissa esiin nostettu setin "käsikirjoitus", joka vie aiemmin Brucen keikoilla olleen expect-the-unexpected-efektin tehokkaasti pois), mutta vain hieman. Päällimmäisenä oli kuitenkin onnen tunne, että vielä vuonna 2023 tämä käsittämätön joukkio kiertää maailmaa ilonamme. Ja sitä iloa huokui Wienissä sekä lavalta että kentältä. Bruce vaikutti Hampuriin verrattuna selvästi virkeämmältä, ilmeisesti ylimääräinen välipäivä tuossa oli tehnyt terää. Meillä oli molemmilla keikoilla FOS2-liput, ja Wienissä yleisön osallisuus vaikutti myös paremmalta kuin Saksassa. Lisäksi tuntui, että Wienin karsina oli selvästi täydempi kuin vastaava Hampurissa, mutta tämä saattoi olla myös pelkkää kuvitelmaa. Ennen keikkaa tavattiin myös ainakin Teemu50, mukava oli Itävallassakin nähdä muita suomalaisia.
Etenkin toisen keikan lopulla mieleen hiipi väkisinkin ajatus siitä, onko tässä menossa viimeinen kerta kun pääsee näkemään Brucen lavalla. Jospa sitä vuoden päästä kirjoittaa jotain vastaavaa tälle palstalle ja huomaa olleensa väärässä, mutta tällä hetkellä on vaikea estää pientä haikeutta hiipimästä mieleen.
Kotiin pääsyn jälkeen jaksettiin vielä seuraavana iltana Juha Tapion keikalle. Sinällään mukava lopetus reissulle, mutta kuten niin usein ennenkin, ei Brucen ja E Street Bandin jälkeen muu tunnu enää oikein miltään.
