Re: Springsteen on Broadway -tunnelmia (SPOILER-varoitus!)
Lähetetty: 24.01.2018 11:23
^ No, tämä on suoraa ja rehellistä puhetta. Voin hyvin kuvitella, ettei juttu säväytä kaikkia ainakaan mitenkään maata mullistavasti.
Itse tykkäsin sen nauhoituksen perusteella kyllä brucen akustisista versioista, kerronnasta ja tunnelmasta noin yleensä ottaen. Bruce on laittanut kasaan sellaisen sutjakkaan ja sovinnollisen esityksen, jossa ei ole mitään liian yllättäviä käänteitä. Jotkin liiallliset selittelyt esim miten näkee isänsä nyt sovinnon merkeissä jne olis ehkä voinut jättää vähemmälle. Ja sitten se isä meidän rukous osuus, mutta kaipa se on sellaista amerikkalaista uskoa asioiden järjestymiseen. Itelle siinä vaan voi helposti tulla liian naivi olo sovituksen merkeissä.
Taidan olla aika paatunut realisti, mutta mulle toimi ainakin enempi ne hieman auki jätetyt toteamukset varsinkin kun kerronnan lomaan tuli aavemaisia taustasointuja. Mitä tulee taasen Pattiin niin sen rooli on se mikä se on aina ollut. Tossa kontekstissa ehkä toimii ehkä ei. Pientä liiallisen imelyyden vaaraa on siinäkin kyllä läsnä, sille ei kai voi mitään. Harvempi kai uskaltaa esittää omaa itseään aivan suoraan julkisesti ilman turhaa puolison nostatusta. Esim brilliant disguise on sen verran järeä ihmissuhteen nollaus, etteivät bruce ja patti uskaltaneet olla lopettamatta sitä aivan viime metreillä positiiviseen nousevaa intonaatiota käyttävään yhteisjoikhaukseen. Musta se esim söi kappaleen synkkää uskottavuutta. Mutta hei, mähän olenkin sellanen tiukka teatterikriitikko ja ehkä tän shown perimmäinen pointti ei olekaan olla veretseisauttava kokemus!
Mitä mieltä muut äskettäin paikalla käyneet on? Kannattiko lähteä ja tuliko mitään uusia ajatuksia?
Itse tykkäsin sen nauhoituksen perusteella kyllä brucen akustisista versioista, kerronnasta ja tunnelmasta noin yleensä ottaen. Bruce on laittanut kasaan sellaisen sutjakkaan ja sovinnollisen esityksen, jossa ei ole mitään liian yllättäviä käänteitä. Jotkin liiallliset selittelyt esim miten näkee isänsä nyt sovinnon merkeissä jne olis ehkä voinut jättää vähemmälle. Ja sitten se isä meidän rukous osuus, mutta kaipa se on sellaista amerikkalaista uskoa asioiden järjestymiseen. Itelle siinä vaan voi helposti tulla liian naivi olo sovituksen merkeissä.
Taidan olla aika paatunut realisti, mutta mulle toimi ainakin enempi ne hieman auki jätetyt toteamukset varsinkin kun kerronnan lomaan tuli aavemaisia taustasointuja. Mitä tulee taasen Pattiin niin sen rooli on se mikä se on aina ollut. Tossa kontekstissa ehkä toimii ehkä ei. Pientä liiallisen imelyyden vaaraa on siinäkin kyllä läsnä, sille ei kai voi mitään. Harvempi kai uskaltaa esittää omaa itseään aivan suoraan julkisesti ilman turhaa puolison nostatusta. Esim brilliant disguise on sen verran järeä ihmissuhteen nollaus, etteivät bruce ja patti uskaltaneet olla lopettamatta sitä aivan viime metreillä positiiviseen nousevaa intonaatiota käyttävään yhteisjoikhaukseen. Musta se esim söi kappaleen synkkää uskottavuutta. Mutta hei, mähän olenkin sellanen tiukka teatterikriitikko ja ehkä tän shown perimmäinen pointti ei olekaan olla veretseisauttava kokemus!
Mitä mieltä muut äskettäin paikalla käyneet on? Kannattiko lähteä ja tuliko mitään uusia ajatuksia?