ThisHardLand

Minäkin olen aika lailla varma, että myös USA:ssa oli tänä keväänä Brucella jossain miespuolinen tanssipartneri, mutten juuri nyt muista, missä tarkalleen. Enemmän kuitenkin loppu- kuin alkuosassa USA-legiä.

Kiitokset raporteista! Niin se on nyt periskooppien aikakaudellakin, että kunnon käsitykseen keikasta pääsee vasta paikalla olleitten arvioista. Seuraavaa odotellessa, vaikka Lissabonin soittoaika on kyllä sellainen, että taitaa mennä jälkikäteen tutustumiseksi live-valvojaisten sijasta.

JaSu kirjoitti:Ditd:ssa mies Brucen tanssikaverina? Onko ollut ikinä? Tuskin. Miksei näinkin voisi tehdä. Aika jännä veto. Haters gonna hate.

Oli ainakin 2013 jollain Euroopan keikallakin, jossa olin paikalla. Kaverilla o6li kyltti: "Bold Guys Are Better Dancers!", ja sillä pääsi Brucen kanssa tanssimaan.

^ sää muistat Yucca väärin, se oli jo Giantsilla 2009. Muistan tän episodin hyvin siitä, kun todistin tanssiparia kosketusetäisyydeltä . Toinen vaihtoehto voi olla, että joku copycat on onnistunut tekemään samat 2013, ja olit paikalla sitäkin todistamassa.

teromk kirjoitti:^ sää muistat Yucca väärin, se oli jo Giantsilla 2009. Muistan tän episodin hyvin siitä, kun todistin tanssiparia kosketusetäisyydeltä . Toinen vaihtoehto voi olla, että joku copycat on onnistunut tekemään samat 2013, ja olit paikalla sitäkin todistamassa.

Jaa, että vuoden lisäksi meni manterekin väärin. Olkoon sitten niin, uskon tarinaasi, kun kerran koskettelemaan pääsit.
Olen siis todistettavasti siirtynyt iän myötä jo väärinmuistamiseen, ja seuraava vaihe onkin sitten se, ettei muista ollenkaan. Innolla odotan, dementikoilla on hauskempaa.

Ei heevetti... Kirjoitin tänne ipadilla halvatunmoisen rapsan, ja kesken kaiken vehje nakkasi pihalle. Sinne meni tekstit! Nyt tulee turbovauhdilla uusi turina, jos tekniikka suo.

Kolmas pomon keikka itselle, aiemmat Hesa 2012 ja Turku 2013 toka ilta, eli hyvät referenssit. Vaimon kanssa lähdettiin ma-aamuna reissuun 5.30 Turun lentoasemalta. Pari välilaskua, bussimatka, jokunen säästetty euro ja 15 tuntia myöhemmin perillä mainiossa Baskimaan kaupungissa. Alkuvkon sää suosi, keikkapävä oli kaunis. Jäimme kaupunkiin vielä lopuksi arkiviikoksi, eikä Atlantin matalapaine enää suvainnut väistellä. Mutta keikka kuivin nahoin!

Pitissä tahi kentällä ei oltu vaan keskiviivan huonommalla puolen katsomossa. Soundit olivat aika hyvät, tuhannen kertaa paremmat kuin stadikalla aikoinaan. Yleisö ei ihan niin jäyhää kuin kotipuolessa, mutta kyllä siellä helvetillisiä kaljasankoja lehtereille kannettiinkin pitkin iltaa, kun lupa oli. Itsekin WOASDin aikaan tein pyhiivaellusretken myyntipisteelle ja pyysin punaviinin ajatuksella, että siveät 12 senttiä lirauttavat pikarin pohjalle, mutta vitullisen 37,5 senttiä lorautti setä tuoppiin ja toivotti hyvää loppuelämää Sääntö-Suomessa. Eikä maksanut paljon.

Keikasta jotain: On se kun eläkeikäiset vetää ekat kymmenkunta biisiä keskitempoa ylempää rokkenrollia henkeä vetämättä. Ei voinut Working on the highwayn tipahtaessa kuin nousta perseeltään ja pomppia. Independencen dayn ajan sai alahuuli lerpaten hengähtää, sit taas mentiin. E-street, hitto mitä ryhmää. Ihan tolkutonta, oikeasti.

Henk.koht. syistä keikalla oli alakuloinen pohjavireensä. Olemme vaimoni kanssa eroamassa parinkymmenen vuoden romanssin jälkeen, ja keikka oli viimeinen yhteinen lomamatka. Alun tykittely auttoi unohtamaan missä omassa elämässä mennään, mutta annas kun I wanna marry you lähtee soimaan ja tuleva ex-vaimo alkaa vilkuilla syrjäkarein. Seuraa The River ja sen "Is a dream a lie...", ja puoliso peittää kasvot käsiinsä ja alkaa itkeä. Itse käännyin sivuittain ja itkeä tihrustin espanjalaista porraskaidetta vasten. Perään vielä jylhä, synkkä ja armoton Point Blank, niin ei vaimon kanssa kyetty seuraavaan varttiin katsomaan toisiamme. En ihan muista mitä biisejä sitten edes soitettiin, mutta Im going downin myötä jotenkin vinosti olo helpotti.

Loppupuoli mentiin taas, encoret toki tuttua jyystöä mutta jengi alkoi olla menossa niin mukana, että ihan sama mitä lavalta siinä kohtaa tuutattiin. Brucea ja kumppaneita ei olisi hevin lavalta päästetty. Bobby-Jannea ja THL:iä edeltänyt yleisön ulvonta sattui korviin enemmän kuin väkevällä paineella soitetut encoret. Jos en ihan omiani tulkinnut, Bruce hitusen liikuttui ja palkitsikin sitten porukan upeasti. Ajatukset olivat vahvasti tämän sivuston upeiden jäsenten ja vuosien mittaan täällä nauttimieni keikkarapsojen luona, kun keikka päättyi.

Nauttikaa kesästä ja keikoista, ei kai tuostakaan setistä puutu kuin Price You Pay, Backstreets ja Rosalita niin maailma voi vaikka loppua. With their hands held high, they reached out for the open skies, and with one last breath ate all the manna they could get.

^ huh, olipa tunteisiin menevä rapsa, kiitos 500. Ja voimia jatkoon!

^^ Mukava kuulla keikkatunnelmia. Voimaa jaksaa eteenpäin.

^^^ Tsemppiä 500!

No eipä ole tällaisia rapsoja koskaan luettu. Aina eivät asiat mene elämässä niin kuin toivoisi. Oma vaimo tästä hyvänä esimerkkinä.

Huh, ehkä koskettavin rapsa ikinä. Tsemppiä 500!