Nyt vielä tännekin muutama sana keikasta omasta puolestani.
Myöhästyin, niin kuin pelkäsin, numeroiden jaosta. Onneksi kuitenkin vielä muutama (100-200) jonottaja otettiin karsinaan istumaan. Me joille numeroa ei tullut saimme vain punaisen H:n käteen merkiksi, että sai hakea juotavaa lähikuppiloista ja kojuista. Siinä auringossa makoillessa ja ihmisten kanssa höpötellessä päivä kului verkkaisesti. Järjestysmiehille täytyy antaa kehuja. Vaikka laittoivat meidät ihan kummalliseen jono muodostelmaan, niin eivät sietäneet etuilijoita ollenkaan. Pari herrasmiestä yrittivät muina miehinä mennä jonossa eteenpäin etuillen.
Jollain meni siihen kuintekin hermot ja kävi vinkkaamassa tästä järkkäreille. Nämä tulivat jututtamaan etuilevia ukkeleita ja valtaisan käsien heiluttamisen jälkene saattoivat nämä herrasmiehet ulos karsinasta ja jo noin 100 m mittaiseksi muodostuneen jonon hännille. Tapaus sai aikaan pieni muotoiset aplodit, aiheesta.
Kentälle päästyäni päätin jäädä pitin taka-aitaan nojailemaan. Siinä keikkaan odotellessa kuulumisia muiden kanssa vaihdellessa joku kertoi, että Barcelonassa oli pitti täytetty aivan ääriään myöten niin, että aidan vieressäkin oli ollut tila vähissä. Todettiin, että toivottavasti ei nyt tapahdu samoin. Tunnelma oli rauhallinen ja sen sähköistyminen alkoi vasta alle tuntia ennen keikan alkua.
Keikan avausbiisi tuli yllätyksenä. Ehkä siitä johtuen se tuntui toimivan hienosta ja aloitti taas yhden illan jolloin on lupa rokata. Johtuiko pitin tunnelmasta vai mistä niin jo ensimmäisten biisien aikana tuli tunne, että tästä tulee parempi ilta kuin Barcelonassa. Niin sitten lopulta mielestäni tuli.
Paikalliset miettivät ennen keikkaa, että Independence Day jäi soittamatta Kataloniassa ja tulee jäämään soittamatta täälläkin sen nimen arkaluontoisuuden vuoksi. Sitten, kun se lopulta tuli niin siinä saatiin yhdet illan ainoista välispiikeistä, ehkä juuri siksi, että kukaan joka ei tiedä biisin tarinaa ja taustaa ei tulkitisi sitä väärin.
Fire poimittiin toivekylteistä. Bruce yritti aloittaa biisin pariin kertaan yleisöä laulattamalla, mutta eipä ollut tuo biisi niin tuttu suurelle yleisölle, että olisi onnistunut. Hienosti tilanteen tasalla olleena hän käänsi sen vain yleisän huudattamiseksi. Sitten, kun biisi pääsi alkuun se toimi hienosti ja oli tunnelatausta täynnä. Patti jäi lopulta ilman sitä suudelmaa vaikka aika lähellä kävivät
Lasten laulatuksen tuli kyllä hymy huulille, voi ei, he tosiaan harkoittelivat tätä, kun saundeja päivemmällä laittoivta kohdalleen. Taas se vain oli pakko todeta, että etelä-euroopan maissa tuo on erittäin pidetty biisi. Siksi sitä tuolla kai niin usein soitetaan.
Encore oli taas sitä tuttua ja turvallista. DITD:ssä joku halusi tanssia Stevenin kanssa ja toive toteutui. Nyt saattaa olla epäkorrektia ja joku pahoittaa mielensä, mutta sanonhan kuitenkin. Bruce poimi itselleen tanssikaveriksi miehen, jonka poikaystävä näitti sekoavan onnesta, kun ryntäsi lavalle tanssin loputtua. Itse koin tuon valinnan lisäkannanottona jo talvella koettuun keikan peruuttamiseen. Hyvä!
Illan päättikin sitten oikea yllätys. Tuota biisiä en kovin usein kuule ja yllätys on aina, kun se alkaa. Riehakkana ja rokkaavan illan päättäminen yksin lavalla akustisella kitaralla niin, että kaikki kuuntelevat vaatii jo jotain.
Kokonaisuutena fiiliksen, bändin vireen ja biisilistan suhteen tämä ilta oli minulle parempi kuin edellinen. Niin nämä vain ovat subjektiivisia kokemuksia.
Keikan loputtua stadion tyhjeni erittäin nopeasti. Toki siellä oli puolet vähemmän väkeä kuin pari iltaa aikaisemmin. Taksia en löytänyt mitään vaan päätin kävellä keskustaan rannan tuntumaan missä hotellini oli. Perillä olin jo ennen 2:ta. Hesalmin raporttia lukiessa totesin, että hyvä ratkaisu oli
Nyt odottamaan San Siroa ja Milanoa. Bändi on huippuvedossa, uusia keikkoja on hienoa odottaa ja seurata tapahtuuko settilistalle mitään. Eipä tullut taaskaan pettymystä vaan kuume vain kasvaa.