Niille, jotka ootte menossa vikoille keikoille tää lupaa oikein hyvää. Voi ku joskus pääsis iteki! 
22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Pitkä keikka. Bruce lämpenee loppua kohti, kuten viime vuonnakin Niille, jotka ootte menossa vikoille keikoille tää lupaa oikein hyvää. Voi ku joskus pääsis iteki!
Niille, jotka ootte menossa vikoille keikoille tää lupaa oikein hyvää. Voi ku joskus pääsis iteki! Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Eka Kilkenny on albumi (mikä vain käy mulle, valitkaa te muut minkä soittavat) ja toka on request. Molemmat on tajunnanräjäyttäviä.The Rikza kirjoitti:Mä taas epäilen että Kilkenny saataa olla Greetings/WIESS -keikat. Tai sitten tajunnanräjäyttävät request-illatrane kirjoitti:^ niin, jotenkin en jaksa uskoa että tässä vaihees Touria tulee enää uusia albumeita. Näitä kolmea pyöritetään. Mutta toivottavasti olen väärässä ja Genevessä tulee WEISS tai The River, kumpi tahansa kävisi
... we're gonna get to that place
where we really want to go
and we'll walk in the sun
where we really want to go
and we'll walk in the sun
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Melkeinpä veikkaisin samaa.Jenni kirjoitti:Eka Kilkenny on albumi (mikä vain käy mulle, valitkaa te muut minkä soittavat) ja toka on request. Molemmat on tajunnanräjäyttäviä.The Rikza kirjoitti:Mä taas epäilen että Kilkenny saataa olla Greetings/WIESS -keikat. Tai sitten tajunnanräjäyttävät request-illatrane kirjoitti:^ niin, jotenkin en jaksa uskoa että tässä vaihees Touria tulee enää uusia albumeita. Näitä kolmea pyöritetään. Mutta toivottavasti olen väärässä ja Genevessä tulee WEISS tai The River, kumpi tahansa kävisi
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Joo, tää me otetaan. Sopii mulle, oli albumi mikä vaan mutta ehkä mä sen Riverin ottaisin jos täytyis valita tosissaan. Tai WIESSin. Tai toinen niistä vois tulla jo Leedsissä...Jenni kirjoitti: Eka Kilkenny on albumi (mikä vain käy mulle, valitkaa te muut minkä soittavat) ja toka on request. Molemmat on tajunnanräjäyttäviä.
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
So Young And In Love! Oi! Ja Darkness kelpaa aina. Toki vähän tylsää, että vain kolmea albumia kierrätetään nyt ihan urakalla Euroopassa, mutta kuka tietää mitä vielä pukkaa loppulegille.
I want the whole damn world to come dance with me
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Tuo Leeds on kyllä mielenkiintoinen spekuloitava noin niin kuin settilistamielessäkin. Vähän erikoinen paikka ja toisaalta sillä saarella on sitten jo vedetty siihen mennessä melko varmasti kaikki kolme albumia vähintään kerran. Jäljellä olevista viidestä keikastani odotan melkeinpä siltä eniten. Kilkennystä koitan olla odottamatta mitään tajunnanräjäyttävää. Ei se legin vika keikka automaattisesti tarkoita ihmeitä. Low expectations, high reward...Liisa S kirjoitti:Joo, tää me otetaan. Sopii mulle, oli albumi mikä vaan mutta ehkä mä sen Riverin ottaisin jos täytyis valita tosissaan. Tai WIESSin. Tai toinen niistä vois tulla jo Leedsissä...Jenni kirjoitti: Eka Kilkenny on albumi (mikä vain käy mulle, valitkaa te muut minkä soittavat) ja toka on request. Molemmat on tajunnanräjäyttäviä.
Let go of the little distractions
Hold close to the ones that you love
Cause we won't all be here this time next year
So while you can, take a picture of us
Hold close to the ones that you love
Cause we won't all be here this time next year
So while you can, take a picture of us
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Leedsissä Bruce varmaan soittaa koko Tracks-boxin läpi. Ja encorena The Promisen.Ile kirjoitti:Tuo Leeds on kyllä mielenkiintoinen spekuloitava noin niin kuin settilistamielessäkin. Vähän erikoinen paikka ja toisaalta sillä saarella on sitten jo vedetty siihen mennessä melko varmasti kaikki kolme albumia vähintään kerran. Jäljellä olevista viidestä keikastani odotan melkeinpä siltä eniten. Kilkennystä koitan olla odottamatta mitään tajunnanräjäyttävää. Ei se legin vika keikka automaattisesti tarkoita ihmeitä. Low expectations, high reward...Liisa S kirjoitti:Joo, tää me otetaan. Sopii mulle, oli albumi mikä vaan mutta ehkä mä sen Riverin ottaisin jos täytyis valita tosissaan. Tai WIESSin. Tai toinen niistä vois tulla jo Leedsissä...Jenni kirjoitti: Eka Kilkenny on albumi (mikä vain käy mulle, valitkaa te muut minkä soittavat) ja toka on request. Molemmat on tajunnanräjäyttäviä.
Juu, se tulee olemaan kiintoisa keikka.
-
The Rikza
- Downbound Train
- Viestit: 1091
- Liittynyt: 11.01.2013 12:22
- Paikkakunta: Badlands of Mikkeli
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Tai River-keikka Leedsissä... ;DKaSTown kirjoitti:Leedsissä Bruce varmaan soittaa koko Tracks-boxin läpi. Ja encorena The Promisen.Ile kirjoitti:Tuo Leeds on kyllä mielenkiintoinen spekuloitava noin niin kuin settilistamielessäkin. Vähän erikoinen paikka ja toisaalta sillä saarella on sitten jo vedetty siihen mennessä melko varmasti kaikki kolme albumia vähintään kerran. Jäljellä olevista viidestä keikastani odotan melkeinpä siltä eniten. Kilkennystä koitan olla odottamatta mitään tajunnanräjäyttävää. Ei se legin vika keikka automaattisesti tarkoita ihmeitä. Low expectations, high reward...Liisa S kirjoitti:Joo, tää me otetaan. Sopii mulle, oli albumi mikä vaan mutta ehkä mä sen Riverin ottaisin jos täytyis valita tosissaan. Tai WIESSin. Tai toinen niistä vois tulla jo Leedsissä...Jenni kirjoitti: Eka Kilkenny on albumi (mikä vain käy mulle, valitkaa te muut minkä soittavat) ja toka on request. Molemmat on tajunnanräjäyttäviä.
Juu, se tulee olemaan kiintoisa keikka.
"...we learned more from a three-minute record baby, than we ever learned in school..."
https://twitter.com/TheRikza" onclick="window.open(this.href);return false;
https://twitter.com/TheRikza" onclick="window.open(this.href);return false;
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Reissusta kotiuduttu ja tässä tunnelmia matkan varrelta.
Päätös keikalle lähdöstä syntyi toukokuun lopulla, kun vieroitusoireet alkoivat olla niin pahoja, ettei enää malttanut odottaa heinäkuuta ja matkaa Limerickiin ja Corkiin. Ajankohdaksi ja paikaksi valikoitui Nijmegen, koska se oli (yllättävän!) helppoa markkinoida bruceleskelle "vähän erilaisena juhannuksena Amsterdamissa". Kohtuuhintainen majoitus löytyi Utrechtista, josta oli junalla vajaan tunnin matka Nijmegeniin ja puolisen tuntia Amsterdamiin. Perjantai-iltana siis Amsterdamin kautta Utrechtiin ja nopea tutustumiskierros kaupunkiin. Keskusta-alue oli melko pieni ja siellä oli Amsterdamin tapaan kanaaleja ja paljon siltoja, ja sen pystyi helposti kiertämään kävellen.
Keikkapäivänä aamiainen hotellilla, evästä kaupasta ja junalla kohti Nijmegenia. Bruceleski ei houkutteluista huolimatta suostunut tulemaan keikalle, mutta lähti kuitenkin mukaan katsastamaan kaupungin. Olin seuraillut jonon tilannetta Twitteristä, joten arvelin ja toivoin, että puolen päivän jälkeen paikalle meneminen riittäisi vielä pittipaikkaan. Nijmegenin asemalta oli Goffertparkiin reilu kolme kilometriä, ja niiden välillä piti kulkea erikoisbusseja ennen ja jälkeen tapahtuman. Sellaista ei kuitenkaan kyselyistä huolimatta löytynyt, joten lähdin kävelemään keskustan suuntaan. Reittivalinta osoittautui pian täysin vääräksi, mutta tulipahan nähtyä hienoja vanhoja rakennuksia ja tori. Goffertpark löytyi vihdoin paikallisten avustuksella, mutta aikaa tuhlaantui pahasti, ja puoli kahden aikoihin paikalle saapuessani numeroidut oli jo aidattu omaksi osastokseen. Olin kuitenkin heti aidan takana hyvissä asemissa kun portit kolmen jälkeen avattiin. Turvatarkastus oli lajia vähän sinnepäin, ja siitä sitten täyttä vauhtia koko jättimäisen kentän poikki vastakkaiseen päätyyn ja pittiin.
Minifestarin puitteet olivat kaikin puolin kunnossa, ruokaa sai surinamelaisesta paikallisiin pannukakkuihin, eikä mitään tarvinnut jonottaa pitkään. Lisäksi hommaa helpotti se, että kaikki maksettiin muovikolikoilla, joita sai vaihdettua automaateista. Alue oli todella suuri puiden reunustama nurmikenttä, joka oli onneksi hyvässä kunnossa, vaikka edellisinä päivinä oli satanut ja lauantainakin tuli vähän väliä pieniä kuuroja.
Jamie N Commons aloitti aikataulun mukaisesti tasan 16.30 ja soitti bändeineen puolisen tuntia. Itselleni entuudestaan täysin tuntematon kaveri hehkutti biisien välillä, miten esiintyminen ennen Brucea oli unelmien täyttymys, ja tekemisestä kyllä välittyi kuinka innoissaan mies oli. Ehdottomasti positiivinen yllätys. The Black Crowes sai odotetusti äänekkäämmän vastaanoton ja soitti noin tunnin varman setin.
Aika kului lämppäreiden ansiosta nopeasti, yhtäkkiä valomiehet olivat jo kiipeämässä paikoilleen, vähitellen kaikki oli valmista ja Bruce asteli kitaran ja huuliharpun kanssa lavalle. Tämä versio The Ghost of Tom Joadista oli vahva aloitus keikalle. Sen jälkeen bändi mukaan ja varmasti soivat Land of Hope and Dreams sekä My Love Will Not Let You Down. Toiveita kerätessään Bruce katseli tarkasti tarjontaa eikä poiminut kuin muutamia mukaansa. Ja hyvät valinnat tekikin – Sherry oli kunnon hassuttelua Steven kanssa, Growin’ Up mahtavaa kuulla livenä ja Downbound Train on suosikkejani BitUSA:lta. Bruce vaikutti alusta osti olevan todella hyvällä tuulella ja se tuntui tarttuvan välittömästi koko yleisöön.
Perusbiisien jälkeen Bruce ryntäsi hakemaan lisää kylttejä ja osoitti tiiviisti yhtä niistä. Screenillä vilahti So Young and in Love, eihän se nyt se voinut olla! Mutta kyllä se vaan se oli toisessa kädessä ja toisessa Rosie, kun Bruce lavalle palasi. Rosie oli kirjoitettu pahvilaatikkoon, jonka toisella puolella luki epäselvästi jotain jota Bruce siinä yritti tavailla ikuisuuden, kun toivoin niin kovasti So Youngia. Lopulta valinta oli haastetta (”there’s a tricky bridge” ja naureskelua päälle) bändille, joka piti pikakokouksen ja soitti sen ihan nappiin.
Albumikeikka tuli pienenä yllätyksenä, kun Downbound Trainin alkaessa selvisi, ettei ainakaan Born in the USA:ta tulisi, jota ehkä olisi tällaisella keikalla albumeista odottanut. Brucen ilmoitus Darknessin soittamisesta sai innostuneen vastaanoton yleisöltä, ja vaikka sen Solnassa jo kertaalleen kuulin, niin onhan se niin hyvä levy että mielelläni kuuntelin uudestaan. Streets of Fire oli erityisen hyvä ja Racing taas kerran upea, ei sitä voi kuunnella liikaa.
Albumin jälkeen hauskanpito jatkui Pay Me:llä, joka upposi koko yleisöön erinomaisesti ja oli yksi illan kohokohdista. Raise Your Hand sopi täydellisesti paikalleen. Lonesome Day-Rising -yhdistelmän aikana oma keskittyminen herpaantui hetkeksi, mutta Thunder Road palautti tunnelman taas korkealle. Encore oli varmaa menoa ja Bobby Jean oli kiva kuulla. Kevyet sadekuurot olivat jatkuneet koko keikan ajan, mutta Dancingin aikana taivas repesi totaalisesti ja sekös riemastutti Brucea, joka juoksi saman tien kastautumaan meidän seuraksi. Fiilis oli siinä vaiheessa niin hyvä, että Tenth Avenue muisteluineen oli ihan väärässä paikassa. Dance party jatkui kuitenkin pian ja screenien perusteella koko puisto twistasi ja huusi ja huusi täysillä.
Poislähtö sujui jouhevasti ihmismäärästä huolimatta ja nyt löytyi se asemalle menevä bussikin. Junamatka takaisin Utrechtiin ei sujunut ihan suunnitellusti, kun juna pysähtyi johonkin pikkukaupunkiin melkein tunniksi. Kuulutuksia tuli ainoastaan hollanniksi, mutta foorumihupparia ihastellut pariskunta huolehti että pääsin lopulta jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan viereiselle raiteelle ilmaantuneella junalla.
Yhteenvetona keikkapaikka oli toimiva, näin paikaltani esteettä koko lavan, yleisö oli hyvin mukana eikä kohdalleni osunut minkäänlaisia häiriötekijöitä koko aikana, muutama henkilökohtainen helmi settilistassa, Bruce nautti silmin nähden, bändi oli iskussa ja lopun kaatosade kruunasi kaiken. Vaikka settilista ei etenkään loppupuolella mitenkään erityinen ollut, niin tämä oli kyllä todellinen hyvän mielen keikka, jonka voimalla jaksaa taas pitkään.
Päätös keikalle lähdöstä syntyi toukokuun lopulla, kun vieroitusoireet alkoivat olla niin pahoja, ettei enää malttanut odottaa heinäkuuta ja matkaa Limerickiin ja Corkiin. Ajankohdaksi ja paikaksi valikoitui Nijmegen, koska se oli (yllättävän!) helppoa markkinoida bruceleskelle "vähän erilaisena juhannuksena Amsterdamissa". Kohtuuhintainen majoitus löytyi Utrechtista, josta oli junalla vajaan tunnin matka Nijmegeniin ja puolisen tuntia Amsterdamiin. Perjantai-iltana siis Amsterdamin kautta Utrechtiin ja nopea tutustumiskierros kaupunkiin. Keskusta-alue oli melko pieni ja siellä oli Amsterdamin tapaan kanaaleja ja paljon siltoja, ja sen pystyi helposti kiertämään kävellen.
Keikkapäivänä aamiainen hotellilla, evästä kaupasta ja junalla kohti Nijmegenia. Bruceleski ei houkutteluista huolimatta suostunut tulemaan keikalle, mutta lähti kuitenkin mukaan katsastamaan kaupungin. Olin seuraillut jonon tilannetta Twitteristä, joten arvelin ja toivoin, että puolen päivän jälkeen paikalle meneminen riittäisi vielä pittipaikkaan. Nijmegenin asemalta oli Goffertparkiin reilu kolme kilometriä, ja niiden välillä piti kulkea erikoisbusseja ennen ja jälkeen tapahtuman. Sellaista ei kuitenkaan kyselyistä huolimatta löytynyt, joten lähdin kävelemään keskustan suuntaan. Reittivalinta osoittautui pian täysin vääräksi, mutta tulipahan nähtyä hienoja vanhoja rakennuksia ja tori. Goffertpark löytyi vihdoin paikallisten avustuksella, mutta aikaa tuhlaantui pahasti, ja puoli kahden aikoihin paikalle saapuessani numeroidut oli jo aidattu omaksi osastokseen. Olin kuitenkin heti aidan takana hyvissä asemissa kun portit kolmen jälkeen avattiin. Turvatarkastus oli lajia vähän sinnepäin, ja siitä sitten täyttä vauhtia koko jättimäisen kentän poikki vastakkaiseen päätyyn ja pittiin.
Minifestarin puitteet olivat kaikin puolin kunnossa, ruokaa sai surinamelaisesta paikallisiin pannukakkuihin, eikä mitään tarvinnut jonottaa pitkään. Lisäksi hommaa helpotti se, että kaikki maksettiin muovikolikoilla, joita sai vaihdettua automaateista. Alue oli todella suuri puiden reunustama nurmikenttä, joka oli onneksi hyvässä kunnossa, vaikka edellisinä päivinä oli satanut ja lauantainakin tuli vähän väliä pieniä kuuroja.
Jamie N Commons aloitti aikataulun mukaisesti tasan 16.30 ja soitti bändeineen puolisen tuntia. Itselleni entuudestaan täysin tuntematon kaveri hehkutti biisien välillä, miten esiintyminen ennen Brucea oli unelmien täyttymys, ja tekemisestä kyllä välittyi kuinka innoissaan mies oli. Ehdottomasti positiivinen yllätys. The Black Crowes sai odotetusti äänekkäämmän vastaanoton ja soitti noin tunnin varman setin.
Aika kului lämppäreiden ansiosta nopeasti, yhtäkkiä valomiehet olivat jo kiipeämässä paikoilleen, vähitellen kaikki oli valmista ja Bruce asteli kitaran ja huuliharpun kanssa lavalle. Tämä versio The Ghost of Tom Joadista oli vahva aloitus keikalle. Sen jälkeen bändi mukaan ja varmasti soivat Land of Hope and Dreams sekä My Love Will Not Let You Down. Toiveita kerätessään Bruce katseli tarkasti tarjontaa eikä poiminut kuin muutamia mukaansa. Ja hyvät valinnat tekikin – Sherry oli kunnon hassuttelua Steven kanssa, Growin’ Up mahtavaa kuulla livenä ja Downbound Train on suosikkejani BitUSA:lta. Bruce vaikutti alusta osti olevan todella hyvällä tuulella ja se tuntui tarttuvan välittömästi koko yleisöön.
Perusbiisien jälkeen Bruce ryntäsi hakemaan lisää kylttejä ja osoitti tiiviisti yhtä niistä. Screenillä vilahti So Young and in Love, eihän se nyt se voinut olla! Mutta kyllä se vaan se oli toisessa kädessä ja toisessa Rosie, kun Bruce lavalle palasi. Rosie oli kirjoitettu pahvilaatikkoon, jonka toisella puolella luki epäselvästi jotain jota Bruce siinä yritti tavailla ikuisuuden, kun toivoin niin kovasti So Youngia. Lopulta valinta oli haastetta (”there’s a tricky bridge” ja naureskelua päälle) bändille, joka piti pikakokouksen ja soitti sen ihan nappiin.
Albumikeikka tuli pienenä yllätyksenä, kun Downbound Trainin alkaessa selvisi, ettei ainakaan Born in the USA:ta tulisi, jota ehkä olisi tällaisella keikalla albumeista odottanut. Brucen ilmoitus Darknessin soittamisesta sai innostuneen vastaanoton yleisöltä, ja vaikka sen Solnassa jo kertaalleen kuulin, niin onhan se niin hyvä levy että mielelläni kuuntelin uudestaan. Streets of Fire oli erityisen hyvä ja Racing taas kerran upea, ei sitä voi kuunnella liikaa.
Albumin jälkeen hauskanpito jatkui Pay Me:llä, joka upposi koko yleisöön erinomaisesti ja oli yksi illan kohokohdista. Raise Your Hand sopi täydellisesti paikalleen. Lonesome Day-Rising -yhdistelmän aikana oma keskittyminen herpaantui hetkeksi, mutta Thunder Road palautti tunnelman taas korkealle. Encore oli varmaa menoa ja Bobby Jean oli kiva kuulla. Kevyet sadekuurot olivat jatkuneet koko keikan ajan, mutta Dancingin aikana taivas repesi totaalisesti ja sekös riemastutti Brucea, joka juoksi saman tien kastautumaan meidän seuraksi. Fiilis oli siinä vaiheessa niin hyvä, että Tenth Avenue muisteluineen oli ihan väärässä paikassa. Dance party jatkui kuitenkin pian ja screenien perusteella koko puisto twistasi ja huusi ja huusi täysillä.
Poislähtö sujui jouhevasti ihmismäärästä huolimatta ja nyt löytyi se asemalle menevä bussikin. Junamatka takaisin Utrechtiin ei sujunut ihan suunnitellusti, kun juna pysähtyi johonkin pikkukaupunkiin melkein tunniksi. Kuulutuksia tuli ainoastaan hollanniksi, mutta foorumihupparia ihastellut pariskunta huolehti että pääsin lopulta jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan viereiselle raiteelle ilmaantuneella junalla.
Yhteenvetona keikkapaikka oli toimiva, näin paikaltani esteettä koko lavan, yleisö oli hyvin mukana eikä kohdalleni osunut minkäänlaisia häiriötekijöitä koko aikana, muutama henkilökohtainen helmi settilistassa, Bruce nautti silmin nähden, bändi oli iskussa ja lopun kaatosade kruunasi kaiken. Vaikka settilista ei etenkään loppupuolella mitenkään erityinen ollut, niin tämä oli kyllä todellinen hyvän mielen keikka, jonka voimalla jaksaa taas pitkään.
Re: 22.06.2013 Goffert Park, Nijmegen, Netherlands
Vau, ihan mahtavan kuuloinen keikka, kiitos rapsasta!
... we're gonna get to that place
where we really want to go
and we'll walk in the sun
where we really want to go
and we'll walk in the sun