THE Badlands Man kirjoitti:^^^^^^^^^^
Voisiko tässäkin jutussa olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin : Että on yhdessä sovittu (Artisti ,sen edustaja ja joku valvontaelin) AIKA jonka ko. tapahtuma SAA kestää ja tämän SOPIMUKSEN ovat MOLEMMAT osapuolet HYVÄKSYNEET (Allekirjoittaneet).Sitten TOINEN osapuoli on RIKKONUT ko. sopimusta ja joutuu siitä vastuuseen ,MITÄ ihmeellistä tässä on?
Onhan joku aikoinaan keksinyt ,että liikenteessä tarvitsee aja tien OIKEAA puolta ja jos ajaa pääsääntöisesti VASENTA puolta niin siitä joutuu myös vastuuseen.
MITÄ NEGATIIVISTÄ TÄSSÄ ON?
Voitteko OIKEESTI vastata?
Jos luet yllä olevan Judanssin (THL:n Site Admin eli meidän web master) postauksen, niin siinä ei viitattu tähän ainoastaan, vaan myös sun muihinkin postauksiin, jotka monet on provosoivia ja toisten mielipiteet lyttääviä ilman sen kummenpia perusteluita. Ja onko ihan pakko ns HUUTAA?
Sitten liittyen tuohon sun lakijuttukysymykseen että mitä ihmeellistä siinä on, niin jos et tosiankaan ihan oikeasti(?) ymmärrä niin katso vaikka siitä Hesarin jutusta kommentit ja/tai Ympäristöministeriön Facebookista aiheeseen liittyvät kommentit ja asia valkenee varmaankin.
THE Badlands Man kirjoitti:^^^^^^^^^^
Voisiko tässäkin jutussa olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin : Että on yhdessä sovittu (Artisti ,sen edustaja ja joku valvontaelin) AIKA jonka ko. tapahtuma SAA kestää ja tämän SOPIMUKSEN ovat MOLEMMAT osapuolet HYVÄKSYNEET (Allekirjoittaneet).Sitten TOINEN osapuoli on RIKKONUT ko. sopimusta ja joutuu siitä vastuuseen ,MITÄ ihmeellistä tässä on?
Onhan joku aikoinaan keksinyt ,että liikenteessä tarvitsee aja tien OIKEAA puolta ja jos ajaa pääsääntöisesti VASENTA puolta niin siitä joutuu myös vastuuseen.
Jutussa on kaikki faktat ihan kohdillaan. On sääntöjä, sopimuksia ja niiden noudattamatta jättämisiä. Myös se, että ei ollut järkevää keskeyttää keikkaa, ja se ettei paikalla olleella hlökunnalla edes mahdollisuutta siihen. Mutta, oikeasti mitään vahinkoa ei tapahtunut (päin vastoin). Pitäiskin ennemmin miettiä miten voitais tällaiset ongelmat välttää ilman että joudutaan edes miettimään sähköjen katkaisua jne. Voisko esiintymisaikaan saada joustoa. Klo 23 on tosi aikainen aika.
Tällaisissa tapahtumissa on paljon muustakin kyse ku vaan kulttuurielämyksestä. Matkailu hyötyy, yritykset hyötyy, kaupungin kassaankin jotain kilisee...jotkut ihan työkseen miettii päivästä toiseen että miten kehittää näitä asioita. Tässäpä tuli ihan pyytämättä ja yllätyksenä mainosta suomen pääkaupungille. Sellaista mitä yksikään mainostoimisto ei pysty tuottamaan. Niiden olis pitänyt ne t-paidat painattaa eikä meidän foorumilaisten...Ja aina on niitä ihmisiä joille ei mikään passaa, eikä sellaista ajankohtaa olekaan etteikö joku olis esim nukkumassa/lähdössä töihin/nukuttamassa lasta..... Ei voi miellyttää kaikkia eikä tarvikaan. Mutta suvaitsevaisuutta pitäis löytyä. Voisko siitä määrätä kaupungin järjestyssäännöissä? Voisko ees keskustella? Sääntöjä ei pidä tietentahtoen rikkoa, mutta niitä voi muuttaa jos ne ovat typeriä.
Se brittiheppu Nigel, jonka kanssa vietin Wembleyllä loistavan keikkapäivän, keikan ja jatkot hotellin baarissa osoittautuikin lehitmieheksi. Ohessa hänen artikkelinsa Brucesta. Sain häneltä luvan jakaa sen kanssanne. Olkaa hyvät.
On Monday, July 22, the Parkway in Cleethorpes is to have a one-off screening of the new documentary Springsteen and I. It is, says Cleethorpes Chronicle Editor and joint owner Nigel Lowther, a must date for fans of the American rock star. But what is it that makes the man they call the Boss so special? Nigel tries to explain.
I remember the moment clearly.
It was my sixth form friend Adrian Mack’s 18th birthday and his father and I were discussing Bruce Springsteen, whose single Dancing in the Dark was riding high in the charts.
Mr Mack was incredulous I’d heard little else by the man from New Jersey.
He lovingly placed Springsteen’s 1975 album Born to Run on the turntable and, when the needle hit track one on side one, Thunder Road, it was like nothing I had heard before.
The music was unbelievable, the lyrics deeply moving.
Born to Run remains my favourite album of all time, the title track, in my view, the best song ever written.
Whenever I’ve been unsure, this most rousing of anthems has encouraged me to follow my dreams and never give up.
His music has been the soundtrack to my life ever since that unforgettable afternoon in Brereton Avenue.
I was 18. Twenty eight years later and rarely a day goes by when I don’t listen to or think about a Springsteen song or lyric.
Born to Run saw me safely through A-levels at Matthew Humberstone School, full of hope and optimism.
Darkness on the Edge of Town (his 1979 album) and Nebraska (1981) coincided with days when I felt angry with the world while away at Newcastle University while The River (1980) focused my mind on revision for my finals.
His 1988 album Tunnel of Love – the first time I saw him on tour – mirrored difficulties in relationships in my early 20s. And so it goes on.
I knew I was not on my own.
But never did I think there could be movie made about Springsteen and his impact on ordinary, everyday lives like mine.
The award-winning director Ridley Scott (Blade Runner, Alien, Prometheus) has turned his own considerable skills into making Springsteen and I.
Never-seen-before archive footage of Bruce’s performances is combined with his fans’ reflections on their experiences.
It is, the publicity blurb says, a film for the people, by the people.
Its screening on July 22 will be two days before I see Springsteen for the third time in six weeks.
Some people may think this is an obsession but, I can assure you, there are some who have seen him more times in 2013 than I have in 25 years (and I reckon that’s more than 30 shows).
But why?
Every Springsteen show is different. Not for him the same list of songs, night after night. Each performance is of epic proportions.
When I saw him at a sell-out Wembley Stadium four weeks ago in front of 71,000, he played for three hours, 20 minutes.
Two days later, he played 10 minutes longer in Glasgow and I witnessed a truncated three-hour, 10-minute show 48 hours later.
Of that 31-song show, only 11 were also performed at Wembley, but in a different order and, in the case of Thunder Road, an alternative version.
When it comes to a live show, he and the E Street Band – the core of which has played alongside him for more than 40 years – are in a league of their own.
It is not just the length of each show. The power and energy have to be seen to be believed.
Whether that will come across in the film Springsteen and I remains to be seen.
What will not be in doubt is the anticipation by which it will be greeted by Boss fans worldwide. And I hope those who wonder what all the fuss is about will be intrigued enough to join us at the Parkway.
My thanks again to Mr Mack. He was right. We were all Born to Run.
^ no jaa, noin varmaan, klassikoitahan ne mutta kyllä Gladiaattori on myös oman lajinsa suuruus, eli antiikin keihäs, miekka & sandaali - sarjassa ekoja joissa oli hyödynnetty taitavasti digitekniikkaa. Ja nappasi 5 oscaria, jos sovitaan että se käy mittarista. Sori OT.
