23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Keskustelua vuoden 2016 kiertueesta
Ritari Ässä
Viestit: 813
Liittynyt: 11.01.2013 11:06
Paikkakunta: New Vorssay

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Taapsa » 25.07.2016 16:03

Aivan sama tilanne täällä kuin monella muulla ihmisellä. Sielu jäi nyt Göteborgiin, nyt sain sen siis Italiasta sinne asti. Kroppa on fyysisesti käynyt käväisemässä Suomessa ja on täällä taas mutta sielu jäi sinne... voi sitä onnellisuuden määrää mikä sydämessä sykki koko keikan ajan, laitoin välillä silmät kiinni minuuteiksi, nautin ja itkin onnenkyyneleitä... En pysty selkeästi enkä johdonmukaisesti myöskään vieläkään kirjoittamaan, ruokailu ja vessakäynnit sujuvat jotenkuten.. mutta yhden asian tiedän ja muuta ei mun tarvitse tietääkään.... Se tunne minkä takia aikoinaan olen Brucen musiikkiin ja tähän kaikkeen hurahtanut, pamahti päälle lauantai-iltana kertaiskusta 100kertaisena.. Love you Bruce!! ♥magic♥magic♥magic♥magic♥
Viimeksi muokannut Taapsa, 25.07.2016 16:52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Travelin' Man
Viestit: 2642
Liittynyt: 10.01.2013 8:17
Paikkakunta: Tampere Rock City

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja teromk » 25.07.2016 16:15

Mulle tapahtui jotain sielussa Meet in The Cityn alkaessa, jota en pysty selittään. Ja samalla fiiliksella mentiin aina She's the One'iin asti. Loput keikasta oli ihan sama. Nyt jälkeenpäin tarkasteltuani paperilla Albany (huom. Johnny72) oli parempi, mutta Göteborgin The River vetää vertoja mille tahansa keikalle. Tämä ei koskaan unohdu. Ja vielä se Twist & Shout, jossa Brucekin liikuttui sanattomaksi.

Jack Of All Trades
Viestit: 206
Liittynyt: 24.04.2013 11:28

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Jomppe74 » 25.07.2016 17:08

Näiden kokemusten takia me ollaan täällä avohoidon vertaisryhmässä! :lol:

Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4143
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 25.07.2016 17:57

Bruce Springsteen at Ullevi Stadium, Sweden, Saturday July 23rd, 2016
Meet Me in the Gothenburg City Tonight

Ullevi, the stadium Bruce once broke (yes, that really happened in 1985, just check Wikipedia or any other source if you don't believe), always gets good shows and often something special. As I couldn't make it to the two Ullevi shows in June, I just had to be there for the third show. Perhaps we get more River songs than in the two shows I had seen on this tour, Berlin and Copenhagen in June, and what if we get Jackson Cage this time? Perhaps an outtake, or a tour premiere! High hopes, but the previous shows had had excellent setlists and one never knows what will happen.

No queueing for days this time, as I arrived to Gothenburg only on the morning of the show day. There were about 10 This Hard Land forum members on that morning flight from Finland, and 4 of us went straight to Ullevi to get numbers. Number 506 for me, and with that I can get either to front part of pit, or have a good place at back fence of pit. Latter was my original choice, but as I had taken my yellow Jackson Cage sign with me again, I finally decided to try to get as close to the stage as possible.

Lazy, fun day was spent mainly outside Ullevi with other folks in the pit line. It was very warm, but luckily cloudy and so the temperature was tolerable. As there were no shows in Finland this year, numerous Finns had traveled here as this was the closest city to host a show. While we sat on the sidewalk beside Ullevi, several dozen guys we knew strolled by during that day. I had nice chats with fans from other countries too, and even with Graham, Bruce's security guy.

We got to the pit after a strict but very well handled security check about 3 hours before show time. First hour was nice as we had room to sit and it was easy to use toilets and get drinking water from taps. Hmm, there are yellow and blue papers on many seats, will there be a tifo? But then already about two hours before show time there was a pit rush, and we got quite tightly packed and had to stand. Not nice, as it was hot and my legs soon started to protest. Luckily some of us managed to make a little room and we sat again down, and stood up only about ten to eight, the announced show time.

Tonight Bruce made us to wait. Lighting rig men were already there just like cameraman, but no band. Handclaps (Icelandic style), the famous Swedish sports audience shouts (about is the other part of the arena ready) and finally, after several attempts, a wave started and went several times around the arena. Then, half an hour late, there they come! Yay! Oh, look at Bruce's face, he looks so happy and surprised - and oh, what a tifo! All the seats are now yellow and blue, and form huge words WELCOME HOME BRUCE E STREET. What a sight!

Bruce admires this marvel for a while, and then the band launches Meet Me in the City. This is so good, I really wished to hear this! No matter what comes after this, the night is already good! Everything is all right now. And yes, I'm so often quite slow and dense, and so what came next was a total surprise for me: Bruce announced that now they will play the whole River album from start to finish! OMG, I didn't dare to expect that I would ever hear it! We are going to hear all those songs today, oh oh OH! I'm so excited!

The Ties That Bind - after these years, listening to this music and travelling to these shows, there really are ties that bind me to Bruce and E Street Band. And there are nowadays also tight ties that bind me to the people surrounding me right now, my dear traveling companions, my blood brothers. But no time to think about that right now, now we all just raise our hand and yell happily about ties that bi-i-i-i-i-i-ind! This is a happy summer show, let Sherry Darling ride in that car again!

Then my buddy Ile next to me reminds me to grab quickly my sign, as now it is time for Jackson Cage and although it naturally isn't a request tonight, I can anyway show proudly my sign around for few moments and then put it back to floor for the rest of the show. The song I have wanted to hear for so many years and every time I have missed it, but now, finally, I am in the right place at the right time! I'm happy, and I hope that Samuel and Nicolas on my sign are happy too as they can now retire.

Independence Day already puts tears in the eyes of numerous people around me, while I just feel happy and enjoy this ride. This is not your normal Bruce show, this is something very different. The band doesn't just run through these River songs, but each one of them gets a special treatment just suitable for its mood. The moods vary from happy romping around (with some interaction with audience) to very sad, slow ballads. This is a perfect, well timed performance, and that's probably why the show started so late, Bruce had to concentrate to find the right mood to do this so that even at this sold out, vast stadium (over 60 000 spectators) he can get everyone to follow. You can trust that is someone can do this, it is Bruce Springsteen. And Ullevi really is the place to try this with this dedicated audience.

Two Hearts and You Can Look with Steven, lots of funny faces and nice sharing of vocals. Out in the Street takes me back to 2008 and to this very place, when I was standing in this exact point (well, perhaps it was a meter or two further back, and maybe few inches left), when I heard this and realized that it was a song just for me because I had just quitted a shitty job and was free to do whatever I wanted, including getting a last minute ticket and travelling to my very first Bruce & E Street Band show ever. (D'oh, everyone else has some wonderful, life changing stories about certain Bruce songs which deep, meaninful lyrics, like xxx helped me during a divorce and yyy is special because something about losing a parent or stuff, and then "my important song" is Out in the Street...)

I Wanna Marry Tou starts with a longish story about it being the first love song Bruce has written, and has a long part of unreleased Here She Comes Walkin' as an intro. Ah, what a treat! Then it is time for The River, and again Bruce lets audience sing some verses of it and do some of the mm-mm-mm parts in the end while he provides just the falsetto over audience singing. Everybody knows the lyrics, everybody gets the mood as Bruce conducts pit folks and points his mic to the audience. What a strong performance! After it there is a pause while the record is changed, and the audience spontaneously starts the mm-mm-mm again beautifully. There is so much love in the air tonight. And listen to Garry's red semi acoustic Guild bass, I'm so in love with it! (Is it legal to love a bass?)

Point Blank with its magnificient piano intro sounds stronger than normally, especially after that pause made people even more receptive to a song like this. Tonight nobody shouts "play rock and roll!" during quiet moments, but everyones breaths in unison with this performance. And during happy moments, like following Cadillac Ranch and I'm a Rocker, everybody is again ready to sing and dance just to be quiet again during Fade Away. No Bruce, you don't fade away no matter how the clock keep ticking, you can trust us to keep you here with us always.

By now I am already crying and listening to Stolen Car next doesn't help that much. Ramrod again turns the mood into happy dancing and hopping around, let's ramrod! Bruce and Jake jumping and dancing too, and then everybody on the stage gathering together to wiggle their black-clad butts! Fun, fun, fun! Then Price You Pay, which was the definite highlight for me tonigt, if I have to pick just one song. This one is just so perfect and beautiful, and if you were not there, you can't even imagine how it sounded when the audience was taking part and singing the instrumental parts between the verses.

Drive All Night with a long interlude including lines from Dream Baby Dream was fantastic, and during Wreck on the Highway I just swayed from side to side, wept and wondered why I never learn to take enough tissues to these shows. But who could have thought (well, many others than me could) that we would really get all of the River tonight? Every song, every mood, everything performed so perfectly and with all the scale of emotions a normal human being can handle was used tonight. Superb.

Bruce and part of the band bowed, but that was that, Bruce just kept on going quickly after few short words. Badlands, The Promised Land - we were now back to your scheduled program. But these were the songs the majority of the audience (well, me included) wanted also to hear and needed to hear, no reason to complain. besides, there was Candy's Room! Because The Night! LOHAD! Guitar solos, hands in the air, singing along! No encore break of any kind, but the lights were lit at some point (no idea when, before BitUSA or BTR perhaps?) and this train just kept moving on. Seven Nights to Rock, Dancing in the Dark - a sign said "My wife promised me I can FIDDLE with SOOZIE" and he got to the stage, as well as a lady got there to dance with Jake while Bruce had two young boys making faces with him and mimicking his moves with guitars.

The party just continued with 10th Ave turning into a long Shout with all the hands in the air, and after it Bruce walked down to the middle catwalk, wiped his sweaty face with a towel somebody prosented and continued to take a huge sheet saying STADIUM BREAKER. We are in Sweden, we all know what this means! The song which broke this very stadium 31 years ago was Twist and Shout, and now Bruce wants to do it again! He makes us all jump in unison, and oh, look at the screens! All the floor is jumping, and everybody even at the seats are jumping too! Ha ha, we all really can do this, no legs are hurting right now (although some might be quite soon)!

The band bows, Bruce thanks the audience and promisingly says that "We'll be seeing you", and that was that, no extra acoustic song. But then Twist and Shout is the way to end a show in Sweden, especially at Ullevi, and how happy this all left us instead of the slightly sad feeling after an acoustic solo ending. We were riding such an emotional roller coaster during that show, especially the River part, that it is better to have just pure fun in the end.

Now it was important to quickly find friends to hug (easy, there are so many familiar faces around) and grab a beer with this extended family. This was the last show on this tour for most of us, and this was the perfect way to end a tour, to get to listen all of the River album right here. What else can a fan hope for? Well, more tours in future, a show in Finland, another cold beer but right now, I was all satisfied. Thank you Bruce, thank you E Street Band, thank you all of my dear friends.


01. Meet Me in the City
02. The Ties That Bind
03. Sherry Darling
04. Jackson Cage
05. Two Hearts
06. Independence Day
07. Hungry Heart
08. Out in the Street
09. Crush on You
10. You Can Look (But You Better Not Touch)
11. Here She Comes Walkin'/I Wanna Marry You
12. The River
13. Point Blank
14. Cadillac Ranch
15. I'm a Rocker
15. Fade Away
16. Stolen Car
17. Ramrod
18. The Price You Pay
19. Drive All Night
20. Wreck on the Highway
21. Badlands
22. The Promised Land
23. Candy's Room
24. She's the One
25. Because the Night
26. The Rising
27. Land of Hope and Dreams
28. Born in the U.S.A.
29. Born to Run
30. Seven Nights to Rock
31. Dancing in the Dark
32. Tenth Avenue Freeze-out
33. Shout
34. Twist and Shout (request)

about 3hrs 35mins

Born To Run
Viestit: 12
Liittynyt: 03.05.2013 8:12

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja kuisei » 25.07.2016 19:55

Jomppe74 kirjoitti:Näiden kokemusten takia me ollaan täällä avohoidon vertaisryhmässä! :lol:
Tämä on maailman paras vertaisryhmä :lol:

Drive All Night
Viestit: 1929
Liittynyt: 11.01.2013 12:40

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Johnny72 » 25.07.2016 20:23

teromk kirjoitti:Nyt jälkeenpäin tarkasteltuani paperilla Albany (huom. Johnny72) oli parempi, mutta Göteborgin The River vetää vertoja mille tahansa keikalle. Tämä ei koskaan unohdu. Ja vielä se Twist & Shout, jossa Brucekin liikuttui sanattomaksi.
Tero, se Albanyssa kokemamme setti oli oikeasti loistava, albumin lisäksi myös Be True, Backstreets, Detroit Medley ja mitä siellä olikaan. Göteborgin keikka oli toisella tapaa hieno, varsinkin albumin koko alkuvuoden mittaan huippuunsa hioutunut läpisoitto, yleisön mukanaolo ja T&S-keikanlopetus juuri Ullevilla.

Omaan sieluuni Pariisin keikkapari iski kuitenkin jotenkin vieläkin syvemmälle, ensin sikäläisen sähkökatkokeikan alku eli juuri minulle eka Incident livenä ever, siihen päälle täysosumaveto Reason to Believestä jne. jne., niin että kun eka Euroopan full album The River lopulta tuli siellä kaksi päivää myöhemmin Icemanin ja Lucky Townin jälkeen, tunnetila oli sellainen, ettei ihan mikä tahansa erinomainen tai ikimuistoinenkaan enää vain yllä paremmaksi.

Yhtään omaa tämän kiertueen keikkaani en vaihtaisi mistään hinnasta pois, ja me tältä kiertueelta mahtavia elämyksiä saaneet olemme kyllä todella etuoikeutettuja.

Se vain vähän jäi lauantai-iltana jälkikäteen harmittamaan, etten ehtinyt jäädä ryhmäkuviin pittiin, ruumiilliset tarpeet melkein kuuden tunnin seisomisen jälkeen tulivat väliin. ;)
Mutta ensi kiertueella sitten!

Born To Run
Viestit: 25
Liittynyt: 15.01.2013 11:00

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Maximina » 25.07.2016 20:28

Kiitos Liisa hienosta kirjoituksesta!

Mieli on tänään haikeana kun ollaan taas "Back in loma-arjessa", mutta onneksi on THL- foorumi!
Sisko oli sitä mieltä että "hanki apua, ihan oikeesti" kun yritin kyyneleet silmissä kertoa Ullevi 2 ja 3 fiiliksistä. Näin teinkin, avasin tätä foorumia :D

Jonotin pe ja la ensimmäistä kertaa foorumilaisten kanssa ja kiitos Susannalle,Kipille, Janeylle sekä Matildalle (sekä nro 243- 250 tai siihen suuntaan+ muu THL porukka) seurasta! Oli kiva tavata ja tutustua, toivottavasti tavataan kohta uudestaan.

Minä taas näin Grahami laulavan The Promised landissä joten taisi olla hyvä keikka.

Ja kaikki te jotka olette menossa tällä viikolla keikoille, nauttikaa! Olen ihan aidosti kateellinen, mutta samalla myös onnellinen teidän puolestanne!

Downbound Train
Viestit: 1477
Liittynyt: 19.03.2013 11:29
Paikkakunta: Lieto

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja JaSu » 25.07.2016 21:53

Tiedän hyvin, mitä täällä tarkoitetaan, vaikkei minulla olekaan kuin yksi keikka nähtynä. Turku2:n jälkeiset päivät menivät kuin sumussa, miettien, mitä juuri sainkaan kokea. Jos nyt lähes 30 vuotta oli toivonut näkevänsä Brucen livenä, ei moista heti pysty sulattamaan.
The Price to pay oli minullekin skooppikeikan kohokohtia Point Blankin ohella.
I was Bruced and battered, I couldn´t tell what I felt. I was unrecognizable to myself on the seats of HK-Areena 8.5.2013

Lucky Man
Viestit: 467
Liittynyt: 11.01.2013 15:45

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja mika » 25.07.2016 21:58

Upea päätös myös omalta osaltani upealle The River 2016 kiertueelle (Albany – Kööpenhamina – Rooma – Göteborg).

Päällimmäisenä kiertueesta mielessä NYCS Roomasta ja River full album Göteborgista. Vaikka Albanyssa saatiinkin kova full album keikka, paperilla ehkä parempi kuin Göteborgissa, kuten myös Tero ja Johnny72 vähän arvelivat, niin Göteborgin River osuus oli mielestäni tunteikkaampi ja meni syvemmälle sieluun. Erityisesti kakkoslevy oli nyt Göteborgissa nyt toisella kerralla selvästi koskettavampi ja mielestäni yleisö oli ainakin Rooman ja Göteborgin hitaissa biiseissä paremmin mukana kuin Albanyssä. Tunteikkampina hetkinä Riveriltä Indepence day Roomsassa yleisön hyräillessä tulikärpäsmeressä, Point Blank kaikilla keikoilla, Fade Away ja Price you paid Göteborgissa sekä erityisesti Wreck on highwayn päätös sanat sekä Albanyssa että Göteborgissa; and you realize, there is a limited amount of time, to do your work, to raise your family, and to trying to do something good, and to trying to do something… good.

Riverin jälkeinen osuus Göteborgissa oli aikamoista tykitystä loppuun saakka, enkä muista sellaista miltään muulta keikaltani. Hieman olisin kyllä kaivannut väliin pientä rytmitystä, esim. kunnon encore tauko ja siihen Backstreets, Jungleland, Racing tai toiveista joku outtake encoren alkuun niin oltaisiin oltu kokonaisuutena lähellä erittäin eeppistä keikkaa. Twist & Shout oli loistava lopetus, ai että miten hyvältä se pomppiminen 65 000 muun ihmisen kanssa tuntui. Koko keikkaa Göteborgissa en nosta omiin TOP3 Springsteen keikkoihin, mutta River full album osuus nousee TOP3 Springsteen kokemuksiini.

Vielä sellainen havainto omalta osaltani, että kyseessä 18. Springsteen keikka ja siinä mielessä turning point, että ensimmäinen keikka, jolla ei tullut yhtään uutta biisiä.

Kiitos kaikille kiertue-elämää mukana viettäneille!

Jack Of All Trades
Viestit: 195
Liittynyt: 10.05.2013 1:17

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja UjoPiimä » 26.07.2016 0:16

Hienoa lukea muiden tuntemuksia lauantaista ja huomata, ettei todellakaan ole fiiliksien kanssa yksin.

Täältä maalta kun lähtee matkaan, niin Helsinki-Vantaalle pääsee 0.30 Jyväskylästä lähtevällä bussilla. Toiveeni oli, että saisin linkissä nukkua ja sainkin. Pätkissä ehkä 1.5 tuntia. Lennolla Kööpenhaminaan torkuin ehkä puoli tuntia, mutta Kööpenhaminasta Göteborgiin en uskaltanut silmiäni ummistaa, sillä matkaa taitettiin sellaisella potkurikoneella, joka on minusta pikkaisen epäilyttävän näköinen kapistus. Ullevilla olin lauantaina joskus ennen yhtätoista. Numeroa en hakenut, koska en halunnut ravata roll callien mukaan ja minulla ei ole valtavaa halua päästä sinne etuaidan läheiseen kiihkoon ja tungokseen (kai siellä sellaista on?). Kävin siis ostamassa evästä ja pistin leirin pystyyn Ullevin seinustalle. Siinä sitten istuin, luin ja pötköttelin. Viime keikasta opin omalle kohdalleni sen, että ylimääräistä seisoskelua kannattaa välttää viimeiseen asti.

Jonon jatkoksi liityin ennen ovien aukeamista ja ihan hyvälle paikalle pääsin kentällä. Siinä oli muitakin suomalaisia ja THL-paitaisiakin, mutta tyydyin katselemaan teitä kuin muikku vasusta, koska ujostelu ja väsymys. Ennen aloitusta yleisö teki aaltoja, Islannilta apinoitua kannustushuutoa ja oli kai siinä muutakin hengen nostatusta. Minä seisoin kädet taskussa ja mietin, että mitä helvettiä teen täällä. Kyllä yksi keikka olisi riittänyt, väsyttää, niskaan ja jalkoihin sattuu ja miksi muiden pitää olla noin perhanan pirteitä. Sisäinen Känkkäränkkä vaikeni, kun bändi asteli lavalle ja katsomo muuttui sinikeltaiseksi viestiksi. Se Brucen ilme! Ja siinä vaiheessa kun ”Meet Me in the City” alkoi, ei oltu enää vanhoja tai väsyneitä, saati köyhiä ja kipeitä. Oli Bruce ja ESB ja ihanan hullu yleisö ja minä onnellisena ja avoimena mukana.

Minä en ole ikinä kaivannut full album –keikkaa, enkä ole oikein ymmärtänyt hehkutusta asian tiimoilta. Sanomattakin selvä, että en ole sellaisella keikalla ollut. Brucen ilmoitus koko The Riverin soitosta aiheutti ihan ensin vain sellaisen ”No tulee ainakin Jackson Cage, River ja Point Blank, ihan jees” –fiiliksen. Jos jotain, tuo ilta opetti millainen kokonaisuus albumi oikein on. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että tylsää, kun tietää mikä biisi tulee seuraavaksi. Tuo pätee settilistavalvojaisissa, mutta kentällä ei haitannut yhtään. Nyt odotti vain, että kohta pääsee liikuttumaan tai bailaamaan täysillä. Saattoi olla ensimmäinen ”Jackson Cage” livenä, tykkäsin tosi paljon. Ainahan ”River” toimii, mutta nyt yleisö toi siihen oman lisänsä jatkamalla sävelen hyräilyä, kun bändi oli lopettanut. Bruce jäi toviksi kuuntelemaan ja toimi meille kapellimestarina käsiliikkeineen. ”Independence Dayta” edelsi sama puhe kuin Göteborg kakkosella, ei haitannut yhtään. ”Point Blank” raastoi vereslihalle ja toisaalta joku ”Out in the Street” tai ei-niin-lempparini ”Hungry Heart” pakotti käsiä yhteen tai kohti taivasta ja laulamaan niin lujaa kuin pystyi.

Joskus vasta kun joku toinen ylistää tiettyä kappaletta, alkaa itsekin nähdä sen paremmassa valossa. Minulla on joku tällainen kytkös Jake Nymanin ja ”Wreck on the Highwayn” kohdalla, ehkä se on joskus soinut Nymanin ohjelmassa. Niin tai näin, aiemmin vähän jopa yhden tekevä viipale on ”upgreidannut” itsensä ja jatkoi lauantain esityksen jälkeen kohoamista. Toisinaan laulut alkavat aueta tai niihin kiintyy kunnolla vasta kun oma elämä opettaa tai tarjoaa perspektiiviä tekstiin. Yksi tällainen minulle on ”Atlantic City” ja lauantaina samaan kastiin liittyi alkuspiikin sisältänyt ”I Wanna Marry You”.

”The Rising” oli kiva kuulla pitkästä aikaa ja vaikka ”Born in the U.S.A.” ei enää varsinaisesti sykähdytä, oli kuitenkin huimaa huomata kuinka istumakatsomo ryntäsi pystyyn ja oli todella mukana. Tuo tosin oli ensimmäisiä kertoja keikan aikana, kun mitenkään kiinnitin huomiotani katsomoihin, että saattoi siellä eloa olla aiemminkin. Lopetus ”Twist and Shoutilla” oli pelkkää riemua. Odotin vielä sitä akustista lopetusta, joten vähän ihmeissäni sitten poistuin stadionilta. ”Nytkö tämä jo loppui?”

Voin tunnustaa, että aiemmin olen keikoilla ollut vähän kuin ravihevonen – laput silmillä. Eli olen nähnyt vain Brucen, mutta nyt kiinnitin huomiota muihinkin. Kuinka Soozie tuli soittamaan viulua Brucen mikin viereen, biisiä en muista. Nilsin hurjastelu ”Ramrodin” aikana. Maxin intensiteetti rumpujen takana. Soittamisen riemu välittyi kirkkaasti minulle asti ja vähän haikeana mietin, että tuskin tulen ikinä tekemään työtä, jota voisin rakastaa yhtä paljon.

Ai niin, nyt kun kerta eksyin hehkuttamaan muitakin kuin pelkkää Brucea. Yksi illan suosikeista oli ”Dancing In the Dark”, ja juuri se kohta kun Bruce kutsui yleisöstä pari onnellista mukaan ja Graham tuli auttamaan porukkaa lavalle. Hetken screenit olivat täynnä Grahamin käsivarsia…

Minun kesän keikkani olivat siis Göteborg 2&3. Vähän huolestuneena luin Euroopan kiertueen alussa pohdintaa, että onko Brucella enää sitä pilkettä silmäkulmassa. Lauantaina vastineena tuolle oli toki alun yleisön toivotus ja lopun toive stadionin rikkomisesta, mutta myös ratin kääntely ”Cadillac Ranchin” aikana, Stevenin kanssa kameran haltuunotto lavan takaosassa ”Ramrodin” lopussa, useampikin kerta pyllyn heilutusta (ei ihan twerkkausta, mutta kovin vaikuttavaa silti). Lämpöä, huumoria ja rakkautta siis löytyi. Ja sitten vielä se jokin, jota en osaa pukea sanoiksi. Se jokin, jonka takia on valmis olemaan reissun päällä kaksi vuorokautta 3.5 tunnin keikan takia, maksamaan lystin olemattomasta opiskelijabudjetista, liittymään tälle foorumille ja kuinka edelleen janoaa lisää. Se jokin, joka saa maailman paremmaksi, minut itkemään, nauramaan, laulamaan ja tanssimaan ja tuntemaan sellaista ytimiä ravisuttavaa riemua siitä, että on elossa ja saa kokea sen kaiken. Kyllähän te tiedätte.

Vaikka keikka päättyi tuttuihin sanoihin: ”We´ll be seeing you”, niin kyllähän sitä miettii kaikenlaista. Mutta ei nyt. Minulla on seitsemän hienoa keikkaa nähtynä, valtavasti hyviä hetkiä, tunteita ja muistoja, joita voi vielä kiikkustuolissakin käydä läpi. Voi vaan olla onnellinen, että siihen 18-vuotiaaseen iski River eräänä tyynenä kesäyönä autoillessa, että hän etsi lisää musiikkia käsiinsä ja uskaltautui keikoille. Onnellisuutta vain lisää se, että Bruce Springsteen tekee loistavaa musiikkia, on lavalla pelkkää timanttia, joka ei tee hommaa pelkät taalankuvat silmissä ja käyttäydy sen mukaisesti ja joka ei tötöile julkisuudessa vaan jota voi ihailla myös sen muusikon roolin ulkopuolella, ihmisenä.

Huh. Loppuun vielä nopeasti (En vaan osaa kirjoittaa tiiviisti tai napakasti, sori siitä.): en selvästikään joutunut kirvesmurhaajan kynsiin, koska tänne kirjoitan, lentokentällä ”nukkuminen” (ehkä tunti) koettu ja matkat muutenkin meni hyvin. Paluumatkalla Tukholmasta Helsinkiin käytävän toisella puolella istui Rosie77 ja Annu, jotka huomasivat hupparini, siitä seurasi keskustelua keikasta ja opiskelusta. Oli kiva tavata! Kiitos myös Johnny72:lle, jolta lippuni ostin! Ennen keikan alkua mietin, että onko tässä mitään järkeä. Nyt voin vastata, että ei ehkä järkeä, mutta mitään en vaihtaisi pois.

Vastaa Viestiin