23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Keskustelua vuoden 2016 kiertueesta
backinyourarms
Jack Of All Trades
Viestit: 195
Liittynyt: 11.01.2013 11:45

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja backinyourarms »

Mukavaa lukea näitä teidän tunnelmia ja ajatuksia keikasta tästä ketjussa - ja muistakin ketjuista, tietysti. Ihqua, että on tämmönen terapiaryhmä kuin THL. Täällä ei tarvitse vaieta tai selitellä miksi käyttää jopa nelinumeroisia summia rahaa yhden artistin/bändin perässä kulkemiseen. Jokainen tietää syyn. Kuuntelen itse nyt juutuupimatskua lauantain keikasta ja kyllähän näitä kuunnellessa hiipii kaikenlaisia fiiliksiä pintaan. Point Blank saa ihokarvat pystyyn, toisaalta naurattaa ääneen Ramrodin aikaiset pepun heilutukset ja kameralle pöljäilyt. Onhan tämä ihan maailman parasta tässä lajissa.
Dan Tucker
Drive All Night
Viestit: 1779
Liittynyt: 11.01.2013 12:54

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Dan Tucker »

Täytyy sanoa tätä porukkaa aatellen en pistä pahitteeks että seura tekee kaltaisekseen. Ens kerralla varmaan sitte Gborgiin ekaa kertaa -85 jälkeen. Keikat on kyllä hienoja kokemuksia.
"Loose Ends In The Land Of Hope And Dreams 31.7. 2012"
Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1353
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Janey »

Kiva lukea muiden juttuja, kiitos niistä! Tässä tarinaa omista viime viikonlopun kokemuksista.

Meidän kaksikko matkasi helteiseen Göteborgiin perjantaina aamulennolla, jolla iloksemme törmättiin sekä ennestään tuttuihin että uusiin THL-kasvoihin. Landvetteriltä löytyi onneksi vapaa tilataksi, jolla 6 hengen seurueemme huristeli suoraan numeronhakuun juuri klo 9.00 nimenhuudon aikaan (Ullevi 1:n numeronhausta oppia ottaneena meidän kaksikkokin jätti tällä erää hautausmaakierrokset suosiolla väliin). Hieman hirvitti, miten iso numero sieltä pamahtaa, mutta onneksi meikäläisen kämmenselkään kirjoitettiin sentään 240.

Ison osan meidän kaksikon päiväohjelmasta muodosti luonnollisesti stalkkaaminen, mihin olikin runsaasti aikaa, koska seuraava nimenhuuto oli poikkeuksellisesti vasta klo 16. Jossain vaiheessa saimme foorumilta tiedon, että Steve on iltapäivällä Hard Rock Cafessa heittämässä DJ-keikkaa, joten päätimme ehdottomasti pyörähtää paikan päällä. Saavuimme paikalle melko myöhään, mutta onneksi Steve oli vielä paikalla ja meininki täydessä käynnissä. Mesta oli niin täynnä porukkaa, ettei me aluksi edes nähty Steveä, mutta tilanne korjaantui pian ja asetuimme seuraamaan tapahtumia DJ-korokkeen viereen. Vähän ajan kuluttua Steve alkoi jakaa nimmareita ja poseerata yhteiskuvissa yleisön kanssa. Siinä tungoksessa meidän kaksikkokin sai nimmarit ja yhteiskuvan kitaristin kanssa, mikä oli ehdottomasti päivän parasta antia. Kiitos vielä kanssafoorumistille, joka ilmoitti tapahtumasta! Muutoin olisi mennyt koko homma ihan ohi.

Steven DJ-keikan päätyttyä suunnattiin takaisin bändin hotellille, josta Charlie lähti kävelylle ja pysähtyi tervehtimään meidän kaksikkoa. Pakko sanoa, että hänellä on oikein mukava kädenpuristus.

Illan viimeisessä nimenhuudossa osoittautui suureksi harmiksemme, että seuraavan aamun ensimmäinen huuto todella oli klo 6.45, eikä kyse ollut mistään väärinkäsityksestä tai huonosta vitsistä. Asiaa oli vaikea uskoa todeksi ja se tuntui pelkältä järjettömältä ihmisten kiusaamiselta, mutta kaipa niin aikaiselle huudolle sitten oli riittävän painavat perusteet.

Päivän viimeisen nimenhuudon jälkeen käytiin vielä jonkin aikaa päivystämässä bändin hotellin baarissa, jossa oli melko rauhallista. Bongasimme ainoastaan Jaken, joka vilahti nopeasti baarin ohi sisään hotelliin.

Keikkapäivä alkoi poikkeuksellisen varhaisella nimenhuudolla, jonka jälkeen suunnattiin takaisin majapaikkaan valmistautumaan äärimmäisen hikiseen päivään. Jononvetäjien epätietoisuus mahdollisista nimenhuutoajoista ("Ehditte hakea syötävää klo 11 jälkeen, klo 13 joko on tai sitten ei ole nimenhuutoa jne.") ihmetytti ja otti vähän päähän, mutta eihän siinä muu auttanut kuin varautua jäämään paikalle klo 11. Meidän kaksikon aika kului tuttujen kanssa seurustellen, eväitä syöden ja ennen kaikkea hikoillen. Aurinko oli onneksi lähes koko ajan pilviharson peitossa, mutta lämpötila oli silti meikäläisen fysiikalle turhan korkea ja kaipasin ennen kaikkea tuulta helpottamaan oloa. Sain onneksi vähän lievitettyä tukaluutta hyödyntämällä Brucen käyttämää viilennyskeinoa eli ramppaamalla vesipisteellä pärskyttämässä vettä päälleni. Silti iltapäivän aikana kävi useaan kertaan mielessä kysymys, miksi aikuinen ihminen kiusaa itseään sillä tavalla.

Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen meidät päästettiin viimein pittiin noin klo 17. Meidän kaksikko oli päättänyt sijoittua jonnekin Steven puoleisen catwalkin tuntumaan ja sinne sitten päädyimme korokkeen sivustalle 2.-3. riviin lähelle Maximinaa, joka leiriytyi saman korokkeen etuosaan. Ottaen huomioon, että meillä oli huonommat numerot kuin yleensä, pääsimme verrattain hyville paikoille.

Keikan alkua odotellessa käytiin täyttämässä vesipullot, mutusteltiin eväitä, tehtiin WC-reissut ja bongailtiin pitistä tuttuja. Suureksi iloksemme huomasimme Dublinin-reissulta tutun saksalaispariskunnan, jonka luona kävimme hetken juttelemassa.

Ullevi 2:n pit rushista traumatisoituneina hoidimme nyt käynnit pitin ulkopuolella puolisen tuntia tavallista aikaisemmin. Tälläkin kertaa pit rush iski suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellisellä Göteborgin-keikalla, mutta se ei kuitenkaan onneksi yltänyt voimakkuudeltaan ja laajuudeltaan läheskään rajun edeltäjänsä tasolle ainakaan meidän kohdalla. Niinpä monet istuivat vielä melko pitkään ja meilläkin oli tilaa seistä suhteellisen väljästi.

H-hetken lähestyessä alkoi hengennostatus: pitissä laulettiin pätkiä Sherry Darling:sta, aalto kiersi näyttävästi katsomoita myöten ja yleisö stadionin eri osissa huusi vuorotellen jotain värssyä, josta meidän kaksikko ei saanut kunnolla selvää. Oletimme keikan alkavan tavalliseen tapaan noin vartin myöhässä, mutta tällä kertaa jouduimme odottamaan vielä toisen mokoman ennen kuin Bruce ja bändi astuivat lavalle.

Meidän kaksikko oli aiemmin huomannut osassa katsomoa keltaisia lappuja, mistä päättelimme, että jonkinlainen viesti sieltä oli Brucelle tulossa, mutta emme kuitenkaan tajunneet seurata tilannetta tästä näkökulmasta illan esiintyjien astuessa lavalle, joten homma meni meiltä sillä hetkellä vähän ohi. Jälkikäteen nähtyjen valokuvien perusteella katsomoihin muodostettu viesti oli todella vaikuttavan näköinen ja hienosti toteutettu!

Keikka käynnistyi meikäläisen yllätykseksi Meet Me in the City:llä, joka toimi mainiosti livenä ja aloitusbiisinä. Olin hieman odottanut sitä jo aiemmilla keikoilla, mutta luopunut sitten ajatuksesta, kun kipaletta ei alkanut kuulua. Niinpä se tuli nyt aika puskista.

Sitä, mitä Bruce ilmoitti seuraavaksi tapahtuvan, olin vähän mielessäni toivonutkin osuvan omalle kohdalle kerran tai pari tämän kiertueen aikana. Olin myös ounastellut, että Ullevilla jos jossain tämä skenaario saattaisi realisoitua, mutten kuitenkaan ihan aikuisten oikeasti uskonut albumikeikkaan. Niinpä olinkin hetken vähän haavi auki Brucen ilmoittaessa, että soittavat koko levyn läpi. Yllätyksestä toivuttuani otin uutisen vastaan innostuneella äänijänteiden revittelyllä.

Jo aiemmin livenä kuulemistani River-biiseistä suurinta herkkua oli The Ties That Bind, Sherry Darling, Independence Day, You Can Look (But You Better Not Touch), Cadillac Ranch, I'm a Rocker, Ramrod ja The Price You Pay. Rokkaavat menobiisit teki nasueetvarttia, kuten aina ja niissä oli hauska laulaa mukana yleisölle kuuluvissa osuuksissa minkä keuhkoista lähti. Kuumuus vain erittäin harmillisesti verotti meikäläisen voimavaroja sen verran, että oli pakko ottaa tavallista rauhallisemmin, jotten olisi päätynyt järkkäreiden kantamana ensiapupisteeseen.

Illan ensimmäiset kyyneleet tulvahti silmäkulmasta tietenkin Independence Day:n esittelypuheen aikana. Brucekin näytti liikuttuvan siinä määrin, ettei silmähiki ilmeisesti ollut kaukana hänelläkään aivan puheen lopussa. Tämä vain syvensi omaa tunnetilaa siinä hetkessä, joka oli yksi illan hienoimmista, puhumattakaan itse biisistä, jonka aikana kyynelkanavat tulvivat lisää. Myös The Price You Pay oli yksi eniten tunnetasolla vaikuttaneita biisejä, jonka aikana iho meni pariin otteeseen ihan kananlihalle.

Oli mahtavaa kuulla livenä myös ne River-biisit, jotka ei vielä olleet osuneet keikoilla omalle kohdalle. Näistä kipaleista ehkä Stolen Car oli allekirjoittaneelle kaikkein kovin juttu. Olin jo edellisillä keikoilla toivonut kuulevani sen, joten kyllä kelpasi! Myös muut tämän ryhmän biisit oli ihan huikaisevan hienoja vetoja. Ehkä juuri balladit teki meikäläiseen kaikkein suurimman vaikutuksen, koska ne vangitsi kuuntelemaan keskittyneesti ja vain nauttimaan musiikista. Myös niiden biisien kohdalla, jotka ei kuulu suurimpiin suosikkeihin, oli hienoa vain nautiskella bändin upeasta soitosta ja Brucen äänestä.

Tykkäsin kovasti Brucen I Wanna Marry You:ta edeltäneestä puheesta, jota kuuntelin melkein lumoutuneena. Biisin intro tuli ihan puskista ja sai meikäläisen vähän kysymysmerkiksi, mutta sekin oli hienoa kuultavaa ja toi vaihtelua settiin.

Silmähiki iski jälleen keikan River-osuuden päättyessä Brucen pitäessä lyhyen yhteenvetopuheen levyn teemoista. Kyseiset asiat on vasta melko äskettäin iskeneet meikäläiseen henkilökohtaisella tasolla, joten tunteethan siinä nousi pintaan.

Yleisö eli keikalla hienosti mukana, eli tunnelma oli kyllä kohdillaan. Yhteislaulu raikui komeasti ja levyn nimibiisin päätyttyä yleisö jopa jatkoi melodian hyräilyä, mikä oli hieno hetki, josta Brucekin ilmeisesti nautti. Stadionilla nähtiin jälleen illan hämärryttyä myös näyttävä valomeri.

Keikan loppupuolen parasta antia allekirjoittaneelle oli She's the One ja Land of Hope and Dreams, joka saa aina ihon kananlihalle. Myös The Rising (joka on saanut lisää henkilökohtaista merkitystä sitten edellisen kiertueen) ja Tenth Avenue Freeze Out kelpasi mainiosti.

Valitettavasti homma kuitenkin lähti albumiosuuden jälkeen liian tavanomaisille urille, eikä keikan loppuosa kokonaisuutena sen takia yltänyt samalle tasolle alkupuolen kanssa. Muutaman vakiobiisin puuttuminen ohjelmistosta oli myönteistä, mutta jäin kaipaamaan ainakin paria totaalisen puskista tullutta toivetta ja ehkä jotain sellaista kuin Racing tai Jungleland tai vaikkapa Atlantic City. Oli mahtavaa kuulla albumi kerran kokonaisuudessaan, mutta keikan loppuosan settilista ei täyttänyt Ullevi 1+2:n myötä pilviin nousseita odotuksia. Keikka myös päättyi jotenkin äkisti ja yllättäen Twist and Shout:iin: meidän kaksikko, kuten muutkin meidän ympärillä selvästi odotti akustista soolobiisiä keikan päätteeksi, mutta sen sijaan seuraava ohjelmanumero olikin lavan purkamisen aloittaminen. Toisaalta olimme tyytyväisiä, ettei Helsingin-keikan pituusennätys mennyt rikki.

Keikan päätyttyä meidän kaksikko suuntasi vielä vähäksi aikaa kytikseen bändin hotellin aulaan. Pohjaton väsymys pakotti kuitenkin pian lähtemään majapaikkaan nukkumaan.

Seuraavana aamuna pakattiin tavarat, lähdettiin majapaikasta ja suunnattiin jälleen bändin hotellille. Painelimme matkalaukkuinemme aulaan päivystämään, emmekä ehtineet olla paikalla hirveän kauaa ennen kuin alkoi tapahtua. Ensin aulaan ilmestyi Charlie ja pian perässä seurasi Roy, jota lähestyimme varovasti nimmarin ja yhteiskuvan toivossa. Matilda saikin kaipaamansa nimmarin ja me molemmat yhteiskuvan. Hotellivirkailija tuli heti tämän jälkeen pistämään innokkaat stalkkaajat ruotuun sanomalla, että kuvien ottaminen yms. pitäisi tehdä ulkona. Niinpä me sitten istuttiin aulassa kuin tatit ja pähkäiltiin, pitäisikö tosiaan mennä ulos, missä oli jonkin verran muitakin faneja odottamassa. Tällä välin aulaan ilmestyi bändin jäseniä sellaista tahtia, että melkein koko kööri olisi pian kasassa: Royta seurasi Nils, Garry, Soozie... Tilanne tuntui vähintäänkin erikoiselta ja suoraan sanoen aika epätodelliselta. Olisi tehnyt mieli napata ainakin Nilsiä hihasta kiinni ja pyytää nimmari, mutta hillitsimme itsemme ja päätimme siirtyä ulos asemiin ennen bändin lähtöä. Ehdimme kuitenkin vain nousta ylös ja tarttua matkalaukkuihimme, kun hotellivirkailija pyysi meitä odottamaan hetken, jotta bändin jäsenet pääsivät ensin esteettä ulos ovesta. Niinpä meidän kaksikko marssi ulos hotellista bändiläisten jälkeen, mutta samaan autokyytiin ei valitettavasti päästy. Meidät ohjattiin vähän sivummalle, mihin jäätiin odottamaan vielä hotellissa olevien E-streettereiden lähtöä. Edelliset oli lähteneet aika nopeasti, ilmeisesti vain Jake kirjoitti pari nimmaria ennen autoon pujahtamistaan. Pian Steve ilmestyi hotellista ja jakoi hetken aikaa nimmareita ennen lähtöään. Viimeisenä oli vuorossa nopeasti autoon pujahtanut Max, jota meidän kaksikko ei ehtinyt edes nähdä, koska keskityimme juttelemaan juuri paikalle tulleiden Heikin ja Antin kanssa.

THL-nelikkomme lähti valumaan hotellilta kohti Aveny-ostoskatua ja vähän matkan päässä seurueen miespuoliset jäsenet opasti meidän kaksikon erääseen levykauppaan, jonka ohi me oltiin kyllä monta kertaa kuljettu, mutta jota me ei oltu huomattu. Heikki ja Antti jatkoivat matkaa ja meidän kaksikko kävi tutkailemassa kaupan Bruce-valikoimaa.

Ennen suuntaamista bussilla lentokentälle oli aikaa syödä myöhäinen lounas ja vaellella kaupungilla etsien samalla toisella silmällä jonnekin matkan varrelle pudonnutta neuletakkiani (sitä ei löytynyt). Lentokentällä törmättiin vielä iloksemme moniin tuttuihin, joiden kanssa puitiin muun muassa edellisen illan keikkaa. Kaikki ilmeisesti pääsivät kyytiin täyteen buukatulle THL-lennolle, vaikka lähtöportilla pohdittiin sitäkin vaihtoehtoa, että vaihtaisi vapaaehtoisesti määränpääksi vaikkapa Oslon.

Kiitos seurasta kaikille meidän kaksikon kanssa henganneille uusille ja vanhoille tuttavuuksille! Toivottavasti ensi vuonna pukkaa vaikka sitä soolorundia, että päästään taas tien päälle näissä merkeissä. Sitä odotellessa pitäisi jotenkin taas oppia takaisin normaaliin arkeen ilman keikkoja...
It's Bo... boycott time!
Iceman
Growin' Up
Viestit: 75
Liittynyt: 18.01.2013 22:02

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Iceman »

Kuuntelin äsken Youtubesta Göteborg 3:n Twist & Shoutin ja iho meni välittömästi kananlihalle. Ilmeisen onnistunut keikkakokemus siis tuo lauantai-iltainen. Odotin Göteborgissa tulevan jotakin erikoista palkinnoksi ruotsalaisille, mutta en uskonut lainkaan täyteen albumiin stadionilla. Vasta Meet Me In The Cityn aikana pidin mahdotonta mahdollisena.

On harvinaisen helppoa nimetä illan kohokohta: 21 ensimmäistä kappaletta esittelyineen ja yleisön laulamien instrumentaaliosuuksien melodioiden kuorruttamana. Oli jotenkin uskomatonta, että The Price You Payn kaltaisen harvoin esitetyn kappaleen aikana yleisö osallistuu noin loistavasti. Kappaleen liveversio on muutenkin mahtava ja samoin Stolen Car toimi minulle mainiosti, onhan tuokin yksi albumin suosikeista hienosti esitellyn ja soineen Independence Dayn ohella. Cadillac Ranchia en ole päässyt liian usein kuulemaan, yleisö oli jälleen hyvin mukana, tätä olisi voinut soittaa useamminkin tällä kiertueella. No, sama pätee eurolegin osalta tietysti koko Riverin kakkolevyyn. Albumiosuuden päätyttyä minulle oli aivan sama mitä seuraavaksi tulee, sillä kaikilla tämän kiertueen keikoilla ja useimmilla muillakin kuulemani kappaleet tuntuivat hyviltä ja sopivilta. Viimeinen kolmannes menikin fiilistellessä ja käsiä heilutellessa tauotta tykitettyjen nopeiden kappaleiden ja hittien tahdissa. Harvinaisuuksia en tässä vaiheessa enää edes odottanut albumiosuus huomioiden. Twist & Shoutia odotin encoreen ja se tietysti tulikin, mutta akustisen päätöskappaleen jääminen pois yllätti.

Bruce lausahti jälleen tutun we'll be seeing you:n, mutta jotenkin keikan päätöskappale tuntui silti jäähyväisiltä jollekin. We ei ole muuttunut lauseessa I:ksi, mutta tuskin Bruce sanoisikaan julkisesti että tämä oli E Streetin osalta lopullisesti tässä. Uskon näkeväni hänet kiertueella ensi vuonna jollakin kokoonpanolla ja yritän taatusti useammalle kuin yhdelle keikalle. Ennen kiertuetta hieman arvelutti, vieläkö 66-vuotias ukko ja pääosin samaa ikäluokkaa oleva bändi voi vetää uskottavasti ja hyvällä intensiteetillä stadioneilla yli kolmen tunnin settejä. Muutamia temppuja on jäänyt jälleen pois, mutta epäilykseni katosivat nopeasti ja lyhyesti kuvattuna Bruce ja E Street Band ovat edelleen suvereeneja alallaan. Näistä ajatuksista voi päätellä, että kesän kiertue oli itselleni antoisa ja huipentui viimeisellä mahdollisella hetkellä juuri oikealla tavalla. Kiertueen julkistamisen aiheuttamat suuret odotukset muuttuivat tosin eurokiertueen alussa pettymykseksi joen kuivuessa pahaiseksi puroksi. Asennoituminen tarjolla olevaan auttoi ja jo Haag sekä Rooma tarjosivat hienoja hetkiä eeppisine kappaleineen. Mikä sitten oli paras keikka? Ehkä Rooma, mutta toisaalta Göteborg 3 oli ehdottomasti tärkein sisältönsä vuoksi. Hieman tuurillakin kuultiin mitä kuultiin, mutta vaihtelevuus ja ennalta arvaamattomuus ovat yksi suurimmista syistä miksi näille keikoille tulee lähdettyä.

Oman kiertueen päättymisen jälkeen olo on haikea ja vähän tyhjäkin, jälleen nähtiin upeita keikkoja ja hienoja paikkoja. Kroppa on väsynyt lyhyiden yöunien vuoksi, sillä heinäkuussa normaali rutiini on Brucesta ja muista menoista johtuen ollut herätä perjantaina tai lauantaina aamuneljältä, jonka jälkeen lentokentälle ja reissuun. Kotiin on päästy joko maanantain vastaisena yönä puolikahdelta tai sitten aamulennolla jälleen neljältä heränneenä. Ja heti kahdeksalta töihin loppuviikoksi kunnes sama toistetaan. Kaikki vaiva on silti ehdottomasti kannattanut, sillä ei näitä kokemuksia voi olla liikaa ja vertaistuen myötä tämä tuntuu lähes normaalilta touhulta. Ja tyhjyyttä voinee täyttää syksyllä erään elämänkerran parissa. Lukeminenhan kannattaa aina.
pesku
Factory
Viestit: 520
Liittynyt: 11.01.2013 11:11
Paikkakunta: turku

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja pesku »

Meidän (minä+Leni ja Jaanat) reissu lähti Naantalista Finnlinesilla torstai-iltana. Tuossa merimatkassa on erityisen hyvää ennakkovaarajan alennusten ja ruuan sisältymisen matkan hintaan lisäksi se, että matkassa on myös hiukan rekkamiesromantiikkaa. Mikäs onkaan hienompaa kuin kuvitella mielessään nuo nykyajan cowboyt suurissa jyrisevissä autoissaan, loputtomat euroopan tiet, kauniit naiset matkan varrella, yökahvilat, hiki ja reissun loputtua antaumuksellinen heittäytyminen kodin lepoon ja sitten taas uudestetaan matkaan... No, nyt lähti ajatus harhailemaan.

Siis Naantalista Kapellskäriin ja sieltä perjantain aikana Kolmårdenin kautta Jönköpingiin, jossa meillä oli majapaikka matkan ajan. Sen verran Kolmårdenista, että vaikka en eläintarhoista pidäkään, niin siellä oli hienoa tosi iso alue, jonka yli pääsi liitelemään hiihtohissityyppisillä vaunuilla. Parhaiten sieltä jäi mieleen kuitenkin huima vuoristorata, johon Lenitan kanssa pyyhkäistiin. Siinä kieputuksessa Opelin kyyti jälkeenpäin tuntui Rollsin eleettömän elegantilta liukumiselta.

Keikkapäivänä oltiin Göteborgissa hyvissä ajoin iltapäivän alussa. Ensi käytiin tutkailemassa paikkoja ja juttelemassa muutaman jonottavan foorumilaisen kanssa. Sitten varjoja pitkin kaupungille kahvilaan ja parin rät... eh... vaateliikkeen kautta Hard Rock Cafeeseen josta toisin Steven oli pettymykseksemme jo ehtinyt lähteä. Olisi ilmeisesti pitänyt tulla jo edellisenä päivänä. No, hamppikset vedettiin ääntä kohti ja suunnattiin varjoja pitkin Ulleville.

Liityttiin sopivan näköiseen jonoon ja ruvettiin kiihkottomasti odottamaan sisäänpääsyä. Kun aika tuli, niin saimme vallattua kolmen hengen tilan taka-aitaukselta vähän etuviistoon lavasta Nilsin puolelta. Oikein mainio paikka leiriytyä odottaamaan keikkaa.

Itsellä ei ollut erikoisia ennakko-odotuksia keikan suhteen. Ajattelin, että ei kai Ullevilla huonoa keikkaa tule. Alkukaudesta olin kyllä pettynyt, kun luin, etteivät aio soittaa koko albumia isoilla areenoilla. Tuokin pettymys oli jo ekan Gborgin ja viimeistään Milanojen jälkeen hävinnyt. Kun Meet Me In The Cityllä aloittivat, niin saman tien tuli ajatus, että nyt... Ja tulihan se sieltä. Jotenkin oli loppuhuipennus ja toiveiden täyttymys kuulla albumi kokonaan. Varsinkin I Wanna Marry You (tätä ne romanttiset rekkamiehet oikeasti kuuntelevat yksinäisillä taipaleillaan) ja Wreck On The Highway, joka on ollut suosikkini alusta lähtien. Parissa hitaammassa kappaleessa, varsinkin The Price You Payn aikana omalle paikalle oli äänentoistossa sen verran säröä, että se häiritsi hivenen. Parhaimmat kohdat edellä mainittujen lisäksi olivat mielestäni Cadillac Ranch, I'm A Rocker, Fade Away -rypäs sekä Drive All Night ja tietysti Point Blank levyn parhaana kappaleena.

Levyn jälkeinen setti oli kanssa hienoa menoa loppuun asti. Omasta mielestäni onnistunut veto, että noita tuttuja kappaleita soitettiin melkoiseen tahtiin sen sijaan että Bruce olisi lähtenyt kyltti tms. linjalle. Illan tähti niin sanoakseni oli kuitenkin The River ja jotenkin tunnelma olisi muuttunut erilaiseksi eikä käsittääkseni parempaan suuntaan jollakin muulla linjalla.

Ja keikan lopetuksena Ullevin testaus oli mitä parhain. Ensin ihmettelin, että tässäkö se olikin. Mutta sitten tuli niin sanottu ahaa-elämys, että näinhän tämän piti mennäkin. Ei tässä enää mitään muuta tarvita. Hieno kokemus taas ja ehdottomasti kannatti lähteä ja kun vielä sai hyvässä seurassa kiihkottomasti ja ilman panikointia matkustella, niin eipä parempaa kesälomaa voine ollakaan.

Täytyy kyllä vielä erikseen sanoa pari sanaa yleisöstä. Se alun tervehdys oli kyllä hienosti tehty, enkä ihmettele yhtään, että Brucekin tapaili hiukan sanoja. Ja vaikuttavaa oli myös se kuinka yleisö oli mukana koko ajan. Näki kyllä, ettei kolmaskaan keikka samassa kaupungissa ollut yhtään liikaa saman kesän aikana.

Vaikka luottokortin saldo kyykkäsi komeasti näissä kemuissa, niin ei haittaa yhtään. Laskuja maksellaan sitten _ajallaan_ ja nautitaan siitäkin. Kuten sanottua on: jos harrastus ei vie kaikkea aikaan ja rahoja, niin se on sitten väärin valittu harrastus.

Kiitos siis Bruce, The E Street Band, Ruotsi, Göteborg, Ullevi, Italia, Milano, San Siro, Berliini, Thishardland -siskot ja -veljet (varsinkin Luckyman63 ja Spring Teen/LiisaS, joiden avulla Ullevit 1 ja 3 tulivat mahdolliseksi) ja viimeisimpänä muttei vähäisempänä jutusteleva, neuvova, innostava, liimaava, pieni mutta suuri The Matkaseurue, jonka kanssa jokainen päivä oli erilainen ja herättyään ei tiennyt mitä päivä tuo tullessaan. Teitte tämän kesän kiertueesta taas hienon kokemuksen, jota kelpaa muistella vielä eläkepäivinäkin mikäli Atsalea ei sitä ennen pääse iskemään ja jos iskee, niin toivottavasti ajatukset kiertävät juurikin tätä kesää...

edit: typoja
Ei viksusti, mutta rehellisesti.
Laura
Queen of the Supermarket
Viestit: 986
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Laura »

Mahtavaa lukea kaikkien tunnelmia keikalta!! Itselle kolmas Ullevi oli jo heti alkuunsa outo kokemus, koska en jonottanut ollenkaan ja päädyin pitkin taka-aidalle rakkaiden ystävien kanssa, joista tällä kertaa kukaan ei ollut suomalainen... Lähtökohtaisesti odotukset olivat jälleen kerran matalalla, katsotaan mitä tuleman pitää... Kun Meet me... alkoi, tuntui vatsanpohjassa vähän kummalliselta muttei sitä siinäkään vielä uskaltanut toivoa... Kun Bruce biisin jälkeen aloitti "Good evening..." tiesin kuitenkin heti!! Kyyneleet nousivat silmiin saman tien ja pieni joukkomme hyppi ja pomppi ylös alas huutaen WE GOT IT!!!!!!! Porukastamme kaikki muut olivat kuulleet albumin jo paitsi minä ja surullisen kuuluisalla MSG reissulla mukana ollut paras ystäväni... Mieletön fiilis kun kaikki muut ryntäävät halaamaan kahta siinä vaiheessa lohduttomasti kyynelehtivää sekopäätä ja ovat niin vilpittömästi onnellisia ja iloisia, että vihdoin, lähes päivälleen 6kk odotuksen jälkeen saimme päättää kiertueen parhaalla mahdollisella tavalla!!
Yksittäisistä biiseistä pelkäsin Ties that Bindin alettua eniten Price you Pay + Drive all Night + Wreckin komboa, joista yllätyksekseni ensimmäisestä selvisin lähes itkemättä. Kaksi viimeistä meni ihan sumussa muistellen viime kesän Jaken olohuonekeikkaa, jossa lauloimme Drive all Nightin ja saimme nauttia myös Jaken saksofonisoolosta.... Jos Bruce Wreckin jälkeen olisi sanonut Thank you!! We'll be seeing you!! olisin ollut täydellisen tyytyväinen ja onnellinen enkä kaivannut mitään muuta.
Kiitos kaikille kiertueen varrella seurasta - oli mahtavaa saada taas uusia kavereita ja nauttia yhdessä musiikista! Nyt kun aikaa on kulunut, kaipaan jo kovasti lisää... Toivottavasti meidän ei tarvitse odottaa kauaa!!
I turn back for a moment and catch a smile
that blows this whole fucking place apart...
Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1353
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Janey »

Muistaako joku viikonlopulla Göteborgissa olleista, mikä lehti se olikaan, jonka lauantain numerossa oli julkaistu kuva, jossa näkyy Charlien lisäksi meidän kaksikko? Me arveltiin lehden olleen Göteborgs Posten, mutta otettuani yhteyttä kyseiseen lehteen kävi ilmi, ettei he ole julkaisseet sellaista kuvaa. Yrittäisin kaivaa meille kappaleet kuvan julkaissutta lehteä, jos vain tietäisin, mikä opus oli kyseessä.
It's Bo... boycott time!
Avatar
teromk
Travelin' Man
Viestit: 2699
Liittynyt: 10.01.2013 8:17
Paikkakunta: Tampere Rock City

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja teromk »

^ Expressen, ainakin GT edition, ehkä myös valtakunnallinen versio.
cortinaGT
The Wind and the Rain
Viestit: 2495
Liittynyt: 11.01.2013 15:49
Paikkakunta: Kiikoinen, Suur-Vammala

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja cortinaGT »

YouTube -videot Ullevilta toinen toistaan eeppisempiä. :-D
Helsinki, July 31, 2012 - Once in a Life-time
Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1353
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 23.7.2016 -Göteborg, Sve (Ullevi)

Viesti Kirjoittaja Janey »

^^ Hienoa, kiitos!
It's Bo... boycott time!
Vastaa Viestiin