ThisHardLand

Kuopion sali on aika surullinen näky... Kun juuri lähtiessäämme ostin lipun tyttären kaverille, taisi olla 40 paikkaa varattu/myyty. Voi meitä savolaisia !

Taalla Lontoossa kauppa kay: saatiin aamulla Rusen kans viimeiset kaksi paikkaa tuosta naapurin teatterista. Nyt suihkun kautta leffaan.

Kyyneliä ja iloa, ja lähes vastustamaton tarve taputtaa ja laulaa mukana. THL-perhe, te olitte mun mielessä koko ajan. Me ollaan sanomattoman onnekkaita!

Sanoja tuhlaamatta: Loistava!

Sykähdyttävän lämminhenkinen dokkari. Naurua ja kyyneleitä vuoron perään!

Harvoinpa sitä on yhden ja saman dokumentin aikana päästellyt röhönauruja, laulanut hiljaa ääneen, tuntenut kylmiä väristyksiä ja ihmetellyt yhden henkilön valtaisaa karismaa.

Upea elokuva. Todistaa jälleen sen, miksi rock-musiikki on maailman upein taidemuoto, vaikka änkyräelitistit eivät sitä myöntäisi: mikään muu taidemuoto ei saavuta ihmisten syvimpiä ja aidoimpia tunteita kuin rock'n'roll, eikä mikään ole mukana ihmisen elämän käännekohdissa niin kuin musiikki. Kukaan ei ole selvinnyt vakavasta masennuksesta elokuvan avulla, eikä mikään pariskunta ajattele, "voi, tämä on meidän runo!". Rock tekee kaiken tuon.

Suosikkini oli silti mies, joka inhosi Brucea sydämestään ja joutui kestämään inhokkiaan vaimon fanituksen takia. Piristi leffaa kummasti

kylmät väreet heti dokkarin alussa, viime kesän Ullevin keikan Spirit in the Night.. hei mehän olitiin siellä, pitissä

Hyvä ja lämminhenkinen elokuva. Omaksi suosikiksi faneista nousi tanskalainen, suurin piirtein ikäiseni mies, joka työskenteli Parkenilla. Melkein kaikki "kertojat" saivat kyllä sympatiani.

Lopun liveosuudessa tuntui kuin olisi ollut yhtä hyvillä paikoilla kuin elokuvan brittifani Madison Square Gardenissa.

Englanninkielinen teksti riitti itselle hyvin, ainoastaan cunnilingus piti varmistaa jälkeenpäin ja kyllähän Bruce sen sen verran hyvin kuvaili, että niin se oli kuin ajattelinkin. Mutta kyllähän tuon hyvällä suomennoksellakin mielellään uudestaan katsoisi.

Ja THL-kirja tuli mieleen useasti elokuvan aikana, kuten varmasti muillakin.

Tampereen mahdollisia jatkoja en ehtinyt jäädä kyselemään, kun piti lähteä hakemaan muksuja hoidosta.

Hyvä. Jollei erinomainen. Äitikin tykkäsi etkoille ehdittiin myös vaikkakin myöhässä. Siis Tampereella, nääs.

Vahvin kohta: I'm Going Down. Plus tietty After Show kokonaan.