Lucky Town - paras biisi

Kaikki Brucen julkaisut, sekä levytykset että DVD:t

Mielestäni levyn paras biisi on :

Better Days
12
16%
Lucky Town
22
29%
Local Hero
0
Ei ääniä
If I Should Fall Behind
15
20%
Leap Of Faith
17
22%
The Big Muddy
1
1%
Living Proof
2
3%
Book Of Dreams
2
3%
Souls Of The Departed
3
4%
My Beautiful Reward
2
3%
 
Ääniä yhteensä: 76

Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1062
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa » 11.08.2013 22:45

Lucky Town

Lucky Townia tehdessään Bruce vetäytyi omiin oloihinsa kuten Nebraskan ja Tunnel of Loven aikoina. Levyn tekotapa muistutti viimeksimainittua. Yhden miehen bändin aikaansaannoksia muokattiin jälkeenpäin. Gary Mallabarin rummut ja lyömäsoittimet korvasivat koneelliset rytmit. Randy Jacksonin bassoa kuullaan Better Daysissä. Ian McLagen soittaa Hammond-urkuja My Beautiful Rewardissa. Taustalaulajat Lisa Lowell, Patti Scialfa ja Soozie Tyrell ovat mukana kappaleissa Better Days, Local Hero ja Leap of Faith. Roy on merkitty apulaistuottajaksi niihin biiseihin, joilla hän soittaa: Leap of Faith, The Big Muddy ja Living Proof. Levy oli purkitettu alle kuukaudessa. Songs-kirjassaan Bruce sanoo, että Lucky Town on Human Touchin pitkäksi venähtäneen työstämisen satoa. Lauluntekijä oli päässyt vauhtiin.

Vilpittömyyttä (ja uusia mahdollisuuksia)

Better Days. Kappale alkaa samoista fiiliksistä kuin The Long Goodbye. Well my soul checked out missing as I sat listening / To the hours and minutes tickin' away. Tällä kertaa laulun päähenkilö ei jää vetelehtimään paikoilleen ja rypemään itsesäälissä, vaan hän ryhtyy muuttamaan elämänsä suuntaa.

Every fool's got a reason to feelin' sorry for himself
And turn his heart to stone
Tonight this fool's halfway to heaven and just a mile outta hell
And I feel like I'm comin' home

Se, ettei taustoja ole hiottu turhan kliinisiksi, tekee tästä levystä Human Touchia mieluisampaa kuultavaa. Brucen laulu on rennompaa ja irtonaisempaa.

Lucky Town jatkaa Better Daysin teemaa.

House got too crowded, clothes got too tight
And I don't know just where I'm going tonight
Out where the sky's been cleared by a good hard rain
There's somebody callin' my secret name

Nahkatakista purkautuva lanka, joka johdattaa kertojan hänen rakastettunsa talolle, on kuin unesta. Tämänkaltainen kertomisen keino on tuttu useammastakin aiemman tuotannon biisistä (esimerkiksi Downbound Trainistä). Laulu on täynnä toivoa. Vahva esitys.

Well here's to your good looks, baby, now here's to my health
Here's to the loaded places that we take ourselves
When it comes to luck you make your own
Tonight I got dirt on my hands but I'm building me a new home

If I Should Fall Behind. Koskettava ja riipaisevan aito. Teksti on täynnä hääpäivän lupausta. We said we'd walk together baby come what may. Tämä laulu on kuin Tunnel of Love -levyn Walk Like a Manin rinnakkaistodellisuudesta. Taas on häät, mutta tahtoa ja tulevaisuudenuskoa on paljon enemmän. Esitys on vakaa, vakavakin, rauhallinen, siinä laulaa luottamuksen arvoinen mies. Biisi on tehty niin vakuuttavalla otteella, että se saa unohtamaan kaikki naivius- ja vaaleanpunaisuussyytökset.

Basso hallitsee rauhallista taustaa. Huomio kiinnittyy Brucen lauluun. Enempi taustakuorrutus vain huonontaisi lopputulosta, joka on tällaisenaan, vähäeleisenä, erittäin miellyttävää kuunneltavaa.

Leap of Faith. Ilman heittäytymistä ei pääse eteenpäin. Kertoja sysää sydänsurut ja epätoivon mielestään ja tarttuu rakkauteen. Laulu on puhetta rakastetulle, uskonvahvistusta tai -valamista. Sävy on iloinen ja railakas. Suorasukainen naisvartalon osien luetteleminen sopii kepeään, humoristiseen kaavaan: Now your legs were heaven, your breasts were the altar / Your body was the holy land.

Living Proof. Oman lapsen syntymä muuttaa miehen. Autiomaan etsinnät, mietiskely ja kenties kiusauksetkin uskonnollisina vertauksina rinnastuvat Brucen omiin moottoripyörä- ja autoretkiin, joita hän teki länsirannikolta sisämaahan.

I put my heart and soul, I put 'em high upon a shelf
Right next to the faith, the faith that I'd lost in myself
I went down into the desert city
Just tryin' so hard to shed my skin
I crawled deep into some kind of darkness
Lookin' to burn out every trace of who I'd been
You do some sad sad things baby
When it's your you 're tryin' to lose
You do some sad and hurtful things
I've seen living proof

Muutosten myllerryksessä kertoja vetäytyy tyyneen kohtaan, josta käsin voi arvioida mihin on tullut ja mistä lähteä etsimään vielä uusia kehityssuuntia.

Human Touchin ja Lucky Townin kappaleet eivät pääosin kuulosta dokumentaarisilta, vaan niissä on pikemminkin keksitty kohtaloita ja tilanteita joihin kuka vain voisi luiskahtaa. Living Proof on niistä poiketen eletyn tuntuinen tilitys. Tosissaan oleminen kuuluu esityksestä. Kappale edustaa yhdessä If I Should Fall Behindin kanssa vilpittömät-sarjan parhaimmistoa.

Living Proof jyskyttää eteenpäin vakaasti kuin kiskoilla, ja laulussa on miellyttävää rosoisuutta.

Book of Dreams on sarjan kolmas laulu, mutta siitä puuttuu Living Proofin karheus ja If I Should Fall Behindin riipaisevuus: se kuulostaa vain onnelliselta ja kauniilta.

Now the ritual begins
'Neath the wedding garland we meet as strangers
The dance floor is alive with beauty
Mystery and danger
We dance out 'neath the stars' ancient light into the darkening trees
Oh won't you baby be in my book of dreams

Hauskanpitoa (ja mustaa huumoria)

Local Hero. Jokainen pikkukaupunki tarvitsee oman sankarinsa. Local Hero lienee lauluntekijän tapa nauraa julkisuudelle ja itselleenkin. "Toisen bändin" keikkataltioinnilla vuodelta 1993 Bruce kertoo kappaleen alussa taulusta, johon hänet oli ikuistettu dobermannin ja Bruce Leen väliin. Hämmästyttävä yhdistelmä, täytyy myöntää. Kappale liikkuu useammalla tasolla, eikä hauska ole aina hauskaa: mukana on julmaa pilaa ja mustaa huumoria.

Well I learned my job I learned it well
Fit myself with religion and a story to tell
First they made me the king then they made me pope
Then they brought the rope

Säkeet tuovat mieleen väärän kuninkaan päivän, jonka ajaksi joku hölmö korotetaan valtaistuimelle. Kun hänestä on saatu tarpeeksi hupia, hänet päästetään päiviltä. Nykyajan vääriä kuninkaita ovat julkkikset, jotka ovat muodissa kuka pidemmän, kuka lyhyemmän ajan. (Tällainen kertomuksen laji on tuttu kirjallisuudesta ja lauluista Sinuhe, egyptiläisestä Paperitähtiin.)

Raakoja kaunistelemattomia kuvia

The Big Muddy. Kukaan ei selviä tästä maailmasta ryvettymättä. Onnistuneessa tekstissä maalataan kiinnostavia elokuvamaisia tilanteita rakastajattarineen ja pienine palveluksineen. Laulun keskeinen lause on lainattu Pete Dexterin romaanista Mies nimeltä Paris Trout. Kirjan mies tunnustaa rikoksensa, muttei myönnä tehneensä mitään väärää.

Well I had a friend said "You watch what you do
Poison snake bites you and you're poison too"

Kuulokuvassa on jotain elokuvamaista ja ajatonta. Rauhallinen mutta vangitseva The Big Muddy erottuu edukseen sillä, ettei se kuulosta mitenkään erityisen 90-lukulaiselta.

Souls of the Departed. Väkivallanvastainen laulu viittaa Persianlahden sotaan ja Los Angelesin jengien yhteenottoihin. Kitarat murisevat vakavina ja huuliharpussa on bluesia.

Yhteiskunnalliset teemat, epäkohtiin puuttuminen ja maailmanmenon herättämät suuttumus ja pelko toistuvat myöhemmillä levyillä. Päivänpolitiikka ja historia, lehtikirjoitukset ja kirjallisuus tulevat yhä merkittävämpään osaan lauluntekijän uudistuessa kerta toisensa jälkeen.

And all the hatred and dirty little lies
Been written off the books and into decent men's eyes

My Beautiful Reward. Elämä on käsittämätön: yhdessä hetkessä on auringossa kiiltäviä hiuksia, seuraavassa tullaan ryminällä alas, ja kerran noustaan kaiken yläpuolelle.

Tonight I can feel the cold wind at my back
I'm flyin' high over gray fields my feathers long and black

Kertomus, tai oikeammin kuvien sarja, poikkeaa Springsteenin muista lauluista. Muistan kuinka paljon mustat siivet ja lentäminen aikoinaan oudoksuttivat. Laulu ei ole jatkumoa klassikkolevyjen stooreille vaan siinä kurotetaan toiseen maailmaan, jonnekin Cadillacin takakonttia tai lasinsirpaleista maantienreunaa kauemmas. Noihin aikoihin satuin lukemaan John Steinbeckin romaania Tuntemattomalle jumalalle, ja tuo kirja auttoi minua sulattelemaan Lucky Townin päätöskappaletta. Kirjassa oli kohtaus, jonka kauhistuttavan hieno tunnelma tuntui olevan sukua My Beautiful Rewardille. Siinä kuolevan Joseph Waynen ruumis kohoaa taivaalle ja synnyttää sateen. "Olisihan minun pitänyt tietää, hän kuiskasi. Minä olen sade."

Songs-kirjassaan Bruce selittää My Beautiful Rewardia näin: mies etsii jotain sanoinkuvaamatonta, ja sitten, liukuessaan elämän ja kuoleman välimaastossa, hän muuttuu linnuksi.

Lucky Town -levyn optimistiset rokit, Better Days ja nimibiisi ovat menneinä vuosina vuorotelleet suosikkiasemassa. Onnellisen luottavainen If I Should Fall Behind ja tunnustuksellinen Living Proof ovat nyt nousseet niiden rinnalle. Näinä viikkoina, kesän kääntyessä vähän kerrallaan syksyä kohti, olen kuitenkin pitänyt eniten raaoista, kaunistelemattomista kuvista. Niiden inspiroimana kävin divarissakin: hankin kirjat Mies nimeltä Paris Trout ja Tuntemattomalle jumalalle. The Big Muddy tuntuu paranevan kuuntelukertojen myötä ja kilpailee My Beautiful Rewardin kanssa. Parhaan biisin äänestyksessä merkitsen tällä kertaa rastin viimeksimainitun kohdalle.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car

Avatar
rosie_77
Ipod Graduate
Viestit: 1292
Liittynyt: 10.01.2013 17:29

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja rosie_77 » 12.08.2013 18:33

Hienoja analyysejä, kiitos taas näistä! Tällä levyllä on montakin koskettavaa biisiä, yhdessä muutaman HT:n biisin kanssa näistä saisi melkeinpä TOLin veroisen kokoelman tutkielmia ihmissuhteista ja itsensä etsimisestä.
I want the whole damn world to come dance with me

Avatar
Laukku
Gypsy Biker
Viestit: 977
Liittynyt: 10.01.2013 15:56
Paikkakunta: Tampereen seutu

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Laukku » 12.08.2013 20:43

Kiitos taas kerran Kartsa! Eipä ole näitä levyjä tullut kuunneltua pitkään aikaan - huomenna töissä siis soittoon.
Now mister the day the lottery I win I ain't ever gonna ride in no used car again.

Avatar
Luckyman63
Downbound Train
Viestit: 1322
Liittynyt: 11.01.2013 11:14
Paikkakunta: Kemi

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Luckyman63 » 12.08.2013 21:53

Laukkua kompaten, kiitos taas Kartsa, täytyy ottaa kuunteluun pitkästä aikaa.
You´ll never walk alone

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1201
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Janey » 14.08.2013 15:51

Kiitos, Kartsa! Näitä on mielenkiintoista lukea.
When this experience is over, I am gonna throw the wildest party you have ever seen. And you, my friends, are all invited.
-Bruce Springsteen 6.5.2020

Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1062
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa » 21.08.2013 22:46

Kiitos, matkakaverit!
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car

Pekka
Jack Of All Trades
Viestit: 153
Liittynyt: 11.01.2013 16:26

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Pekka » 21.04.2021 21:27

None but the Brave -podcastissa heitettiin ilmoille ajatatus siitä, että Bruce ja E Street voisivat tehdä nämä biisit uudestaan näin lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Tekiväthän he muutamat onnistuneet uudet versiot viisikymmentä vuotta vanhoista ralleista. Mitä mieltä olet? Kannattaisiko LT levyn biisit julkaista uudelleen E Street Bandin kanssa?

Jukka K
Growin' Up
Viestit: 52
Liittynyt: 12.01.2013 11:09
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lucky Town - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Jukka K » 23.04.2021 22:15

Oli kyllä niin innoittava tuo Kartsan levyfiilistely ja analyysi, että lähtee koko levy pitkästä aikaa taas soimaan täälläkin. Kiitti Kartsa!

Vastaa Viestiin