ThisHardLand

Älkää pelätkö, kuten huomaatte aiheen otsikko viittaa menneeseen.

Eli minkälaisia muistikuvia teillä on E Street Bandin hajottamisesta syksyltä 1989? Mistä luitte/kuulitte asiasta? Kuinka paljon myöhässä tieto kulki Suomeen tuolloin? Minkä ikäisiä itse olitte ja miten uutiseen reagoitte? Muistikuvianne saatetaan hyödyntää fiktiivisessä tarinassa.

Ei kyllä mitään muistikuvaa, sori.. Olin 19 vuotta tuolloin, lähes lapsena jo Brucen löytänyt ja -88 Tukholmassa keikallakin käynyt mutta silti mussa ei ole ikinä ollut sellaista hardcore-fania, että tällaset jutut olis jääneet mieleen saati, että olisin jotain lehtileikkeitä säästellyt tms. Tuosta mainitusta keikasta kuten myös -92 ja -93 keikoista tiedon sain ihan Hesarin pikku-uutisista, että keikka Tukholmassa sillon ja sillon ja liput Lippupalvelussa/Tiketissä myyntiin sillon ja sillon. Oisko tosta hajoamisesta esim Suosikki ja Rock-radio ainakin raportoineet..? Jollain muulla muistikuvia?

Muistelisin kuulleeni joko rockradion tms uutisosastolta/lukeneeni soundista/ lukeneeni isälle tulleesta time-lehdestä. Lehtiä veikkaisin lähteeksi varmimmin, sillä timesta luin hääuutiset ja näin kuvan Juliannesta myös... Sen muistan, että itku tuli silmään, sillä "nyt mä en enää koskaan voi ajatella kuulevani isompana Brucea ja bändiä livenä". Lähin kosketus live-keikkaan tuolloin oli 75-85 liveloota ja -88 tukholman radioitu keikka. Ikää mittarissa tuolloin semmoiset 15 v

Tämän tuolloisen lukioikäisen tajuntaan tämä ikävä uutinen saapui pariakin eri reittiä: hajoamisesta itsekin hyvin harmistunut luokkakaveri välitti sanaa eteenpäin, ja pian tämän jälkeen jossain ihan suomalaisessa yleisaikakauslehdessä tms. oli pikku-uutinen, eli todeksihan koko asia oli alettava uskoa. Tunnelmat olivat masentuneet ja harmistuneet: Tukholmaa 1988 oli kuunneltu radiosta, ja nyt olisi selvää, ettei E Street Bandia saisi ikinä koskaan tässä elämässä nähdä itse livenä.

^ ja ^^ Muistatteko kuinka nopeasti tieto kiiri Suomeen? Oliko ns. tuoretta tietoa?

Kyllä jossain lehdessä silloin oli asiasta. En muista, oliko rocklehti vai joku muu. Siinä taidettiin kertoa uuden bändin jäsenet tai sitten muistan myöhemmän jutun.

Ile: Ei se tieto varmastikaan ihan tuoretta enää ollut, kun se minut tavoitti; ei varsinkaan nykyisen nettiajan mittapuulla. Arvelisin, että kyse olisi pikemminkin viikosta tai parista kuin päivistä tai kuukausista, mutta aidot muistikuvani tästä ovat jo niin epämääräisiä, että kyse tosiaan on vain arvelusta, joka perustuu enemmän historia-alan ammattilaisen yleiseen näkemykseeni kuin juuri tähän nimenomaiseen uutistapaukseen. Sen verran tahtoisin kuitenkin ajatella muistavani, että vuodenaika oli märkää, tuulista ja ikävää syksyä eikä esim. vielä lumista talvea, mutta oikeasti tämäkin mielikuva voi liittyä enemmän sisäisiin tunnelmiini kuin objektiiviseen säätilaan -- olkoonkin, että tämä voisi täsmätä hyvin, kun muistetaan, että hajoaminen tapahtui 18. lokakuuta.

JaSu: Tuon muistelemasi täytyy olla myöhempi juttu, sillä Ilen tarkoittamassa tilanteessa ei ollut vielä olemassakaan mitään uutta bändiä, ei vielä pitkään aikaan.

(Eli muistitiedon kanssahan on meillä kaikilla aina vähän tällaista: ihmismieli on tältä osin tosi, tosi jännittävä mekanismi, joka kykenee sekoittamaan toisiinsa erillisiä tapahtumia ja jopa tarvittaessa vakuuttumaan, että jokin ikinä missään tapahtumaton juttu olisi sittenkin totta. Mm. tämän takia ns. oral history on aivan oma ja ajoittain kiistelty metodologinen alalajinsa historiantutkimuksessa, vs. kirjoitettuihin lähteisiin perustuva menneen tutkimus. Toivottavasti Ile kuitenkin saat, mitä tältä keskustelulta haet, ja löydät haluamasi tiedot, joko jo vain näin tai sitten esim. vanhoja lehtiä penkomalla.)

^Jes, kiitos. Tähän tukeudumme. Sovitaan siis, että tieto kiiri asiantuntevien tahojen tietoon syksyn harmaudessa loka-marraskuun vaihteen tienoilla.

Joo, äänestän syksyä minäkin, lokakuun loppu/marraskuun alku kuulostaa suunnilleen oikealta.

Muistikuvani asiasta -89 syksyltä ovat kovin hatarat. Opiskeluympyröissä filologian laitoksilla Pyynikintie 2:ssa kuluivat arkipäivät tiiviisti. 20 olin täyttänyt Elokuussa. Toukokuussa olin ostanut viimeisenkin puuttuvan Bruce-albumin The River. CD-formaatissa koko julkaistusta tuotannosta tuli fiilisteltyä kotipuolessa viikonloppuisin. Kai joku opiskelukaveri E-SB hajottamisesta kertoi, ja muistaakseni varsin tyynesti mutta kuitenkin haikeudella arvelin yhden ajanjakson ja luvun rock-historiassa päättyneen. Kuitenkin Tunnel of Loven tekotavasta päättelin Brucen jollain tavalla jatkavan rockmusiikin ja folkin tekemistä. Kai ounastelin come-backin tai re-unioninkin aikanaan todennäköiseksi. 1990 keväällä sitten bootlegien keräily tuli vähitellen syventämään omaa harrastustani. Unelmoin näkeväni miehen Suomessakin vaikka epäilin pahasti toteutuuko...
Joka tapauksessa tiesin jo tuolloin, että Brucen näennäisen vähäeleinen mutta vahva ilmaisu lyriikoissa osui ja upposi, ja tulisi kulkemaan mukanani läpi elämän.