Milano 28.6.2003

Keskustelua Brucen aiemmista keikoista ja muista esiintymisistä
Avatar
rane
Mr. BruusTone
Viestit: 2192
Liittynyt: 10.01.2013 0:19
Viesti:

Milano 28.6.2003

Viesti Kirjoittaja rane » 18.01.2013 10:55

KEIKKARAPORTTI / MILANO, 28.6.2003
Jonotusta, ryysäys ja sateinen HouseParty Italian malliin

Saavuin Milanon rautatieasemalle lauantaina klo 9.50 aikaan aamulla. Mielessä oli vielä Hesan loistavat konsertit. Ne oli meikäläisen ekat ja 23 vuoden odotuksen jälkeen olisi uskomatonta nähdä pomo kolmasti 2 viikon sisään. Hesassa olin jononumeroilla 104 ja 85 loistopaikoilla Brucen kohdalla, varsinkin 2. päivänä 2.rivissä. Jotenkin vielä teki kertalleen mieli uudestaan kokea se sama fiilis ja kun työmatkan myötä avautui tilaisuus niin carpe diem.

Suunnistin rautatieasemalta muitta mukisematta suoraan taksilla San Siroa kohti - toivoin että jonotussyteemi skulaisi vaikka oltiinkin Italiassa. Kun saavuin stadionille, huomasin että italiafanit on huikan toista maata. Klo 10 aikaan noin 20 portin kiepeillä oli jo noin 500 ja lisää tuli koko ajan. Valitsin mielestäni lyhyimmän “jonon” (käsitys jonosta Italiassa on erilainen kuin Suomessa) varjon puolelta ja istuin alas. Siinä mua edellä oli noin 20. Sitten kun kävin toiletissa ekan kerran, huomasin että yhdessä portista luki “reservado TicketOne”. Huolestuin ja selvitin asian 3 eri virkailijan kautta, joista 2 San Siron lippuluukulta (jossa muuten klo 12 tuli 1000 lippua myyntiin) ja nämä kaikki virkailijat sanoivat että mun TicketOne lippu on validi kaikille Gate:ille. No sitten jatkettiin jonotusta, tunnelma oli hieno (vaikka aina välillä joku kaverin kaveri tulikin “jonoon” noin vain) - hellelukemat, käytiin läpi Bruce-kokemuksia ja biisejä - joku soitti vierekkäisellä Gatella tosi hienosti pomon biisejä ja porukka hoilasi mukana. Hesan jonossa tapaamani Christiaan liittyi seuraan ja koska silläkin oli TicketOne lippu, hänkin alkoi selvittämään tätä lippuasiaa ja sai toista tietoa. Nyt me oltiin molemmat huolissamme ettei vaan olla väärällä Gatella jonossa. Mutta sitten yllättäen tuli virkailija jakamaan Pit-rannekkeita (aidattuun Pit:iin lavan eteen pääsi 1500 - en tiennyt etukäteen tästä). Meidän Gatelta noin 50 ekaa sai rannekkeen, mutta ennekuin sai rannekkeen, tsekattiin liput ja mun kohdalla se äijä kauhukseni sanoi ettei tämä lippu kelpaa tässä jonossa. Paniikki. Hirveää selittelyä. Lopulta italialaisfanien lisäselitysten tukemana, kiitos heille, sain rannekkeen mutta äijä sanoi että tästä Gatesta en sisään pääse. Piste. Myös Chris ja sen muutama kaveri sai rannekkeen. Mutta nyt jouduimme menemään uuteen jonoon ja jengiä oli jo satamäärin joka Gatella. Vaikka rannekkeen saimmekin, pähkäiltiin mieli maassa mikä olisi paras ratkaisu tästä eteenpäin. Chris meni kavereineen yhden jonon häntäpäähän ja sanoi ettei ne lähe ryysään koska pääsee Pit:iin jokatapauksessa. Itsellä nousi sisu pintaan että kele vie ja siinä vaiheessa käytin hyväksi italialaista “jonotus”käytäntöä ja hivuttauduin vaivihkaa yhden jonon etupäähän (mentiin nyt tietysti semmoiseen Gate-jonoon jossa luki “Resevado TicketOne”). Yhdellä toisella Gatella huomasin että kellään ei ollut rannekkeita, joten jonot oli ilmeisetsti “eri arvoisia”, who knows…Ja siinä Gatella jonka “jonoon” hivuttauduin oli jonkin sortin jononumerot tussilla ihmisten kämmenissä mutta uskoakseni ne eivät ehtineet järjestäytyä sen mukaiseen jonoon vaan portit aukesivat hiukan etuajassa ja sitten mentiin tosi vauhdilla sisään.

Olin varmaa ekan 50 sisäänmenijän joukossa siinä Gatella. Ryysis oli kova ja virkailijat ehtivät siinä paineesa juuri juuri lipun repiä. Sitten spurtattiin minkä jaloista ehti ja siinä mä oon aika hyvä (vaikka itse kehunkin). Sitten tultiin tunnelin suulle josta pääsi kentälle. Ymmärtääkseni siinä olisi pitänyt olla jono & turvatarkastus mutta mopo oli karannut järkkäreiltä, virtaa ei voinut pysäyttää, ja siitä sumpusta muutamalla kävelyaskeleella läpi ja taas täysravia. Ei siis mitään turvatarkastusta, härregut !!!. Pit-gateja oli yksi kapea kentän molemmilla laidoilla. Siitä olisi kait ranneketta näyttämällä pitänyt yksi kerrallaan päästää jengiä lavan eteen. No, mopo oli karkuteilla ja kymmenkunta turva-ukkoa yritti pidätellä porukkaa joka yritti ankeä siitä kapeasta portista läpi. Kauhea paine, kassi menasi karata koska vasen käsi oli jäänyt etäälle kehosta, mutta onneksi (selviää myöhemmin) sain sen mukaan. Nyt jengi alkoi jo huutaa “we can’t breath” etc. Välillä aina joku pääsi Pit:iin, joku putosi/hyppäsi turvaukkojen yli, koska ne oli välillä polvillaan paineesta. Paine sen kun kasvoi ja tilanne oli kaoottinen. Pikku ryöpsäyksissä aina muutama meni sisään Pit:iin ja minä yritin pysyä siinä virrassa joka menee eteenpäin. Lopulta pääsin pit-gatesta läpi ja sitten viimeinen spurtti lavan eteen, n 6 m Brucen ja Steven väliselle kohdalle. End well all well. Sitten alkoi 3 tunnin odotus, koska lipun mukaan konsertti piti alkaa 20.30, mutta joku tiesi kertoa ettei se pidä paikkansa vaan se alkaa 20.00. No, oli jokatapauksessa aikaa pyyhkiä hiet pois ja lähetellä muutama tekstiviesti. Chis kavereineen oli päässyt myös ok paikoille, n 10m Pattin kohdalle. Lähetin hänelle viestin että “this is the closest to the madness I can go”…

Keikka alkoi noin vartin yli kahdeksan. Siinä vaiheessa oltiin jo tunti seisty ruotsalaistuntumalla, aallot meni ees taas ja bruuuuus ja e-street-band-e-street-band huuto oli kovaa. Katsomossa oli useita bannereita, mm “this land is your land” Italian liput molemmissa päissä ja valtava, hevosenkokoisilla kirjaimilla “our love will not let you down”.
Kun ekat tahdit The Promised Land:istä tuli, alkoi paine ja uskomaton hyppiminen ja hoilaaminen. Italialainen Bruce Hurmos. Tätä oltiin odotettu. Jos nostit käden ylös, sitä oli vaikea saada alas. Pomppimisrytmissä piti pysyä, muuten tuntui että tallaantuu. Jo ennestää kuuman illan lämpö kohosi. The Rising, Lonesome Day, My Love Will Not Let You Down, Darkness. Vau. Hiki valui noroina otsaa alas. Eräs vanhempi naishenkilö mun takana oli aivan kalpea ja nostettin turva-ukkojen avulla aidan yli. Jengi huusi akva-akva ja saatiin turva-ukoilta muutamasta pullosta pisaroita viilentämään. Sitten sitä akvaa tulikin. Nimittäin taivas repesi. Isoja pisaroita tuli ns saavista kaatamalla. Onneksi oli kassissa -jonka jo meinasin menettää- sadetakki ja se kyllä pelasti mut. Oli meinaan jengi loppuillasta aivan liti-läpi-märkinä. Itselläkin oli juoksutossut märkänä vielä seuraavana aamuna. Bruce taisteli urhoollisesti luonnonvoimia vastaan, otti eturivistä stetsonin (jottei mikki kastu) ja veti Waiting On The Sunny Day:n seisten ja laulaen kaatosateessa. Ei siis jäänyt nauttimaan sadesuojastaan. Mitä fanit, sitä hän - vau, mikä tyyppi ! Koko San Siro lauloi kaatosateessa mukana, siltä se ainakin kuulosti. Bruce kastui sen verran ettei se “jalat kattoa kohden mikin varressa”-temppu onnistunut. Porukka keksi alkaa huutamaan “who started the rain – who started the rain” ja Bruce vastasi vetämällä siihen Who Stopped The Rain:n. Muutamalla käden heilautuksella asia meni bandille perille - ei kyllä ollut sitä biisiä satavarmana alkuperäisessä set-listassa, ei ainakaan siinä kohdassa. Growing Up, Out in the Street - Mary’s Place mentiin vielä sateessa, sitten se vähän hellitti, muttei oikein koskaan kunnolla loppunut. Bruce jutteli keikan paljon kaikkea italiaksi, joka meni multa ohi. Toinen polvi-glide jäi tekemättä, koska roudarit veti sen maton pois (se on tietty sellaista matskua että on märkänä liukas, eikä siinä olisi voinut enää juosta). Badlands:in se hoilattava loppusäe johon pomon kitara yhtyy, tuli ainakin yhden ylimääräisen kerran. Niin taisi Hesa1 keikallakin tulla. Sitten tuli oudompi biisi, Follow That Dream, jota en tuntenut. Mutta sitten: Thunder Road, omasta ja monen muunkin mielestä se paras biisi, mutta se oli niin vahvasti itafanien laulamana sanasta sanaan, ettei Royn kaunista pianoa oikein kuulunut. Vm-61:nä kyllä itse yhdyin siihen “we ain’t that young anymore” - kolmannen kerran Thunder Road 2 viikon sisään, voiko muuta toivoa ? Se biisi vaan paranee joka kerta. Kuten täälläkin THL-palstalla on todettu, siinä on kaikki. Muuten, yks syy siihen miksi jengi oli siinä niin kovaa mukana saattaa olla se kun jonotuskaverini sanoi että hänen ainut toive on kuulla Thunder Road, koska edellisellä pomon Italian keikalla se puuttui. Tämänhän voi tietty joku tilastonikkari tarkistaa…Born to Run:in yleisö hoilasi niin lujaan ettei bandiä paljon kuulunut, o-oh-oh-ooo-oooo. Voi olla että yksi syy siihen, että bändi kuului välillä heikommin kuin Hesassa oli siinä että lava oli stadioinin pisimmällä sivulla, toisin kuin esim Hesassa, ja lähellä lavaa ääni vähän kuin levisi “sivuilta pois”, tiedä hantä ?

River, jota olinkin toivonut, pomo aloitti bandin kanssa kuten Hesa2ssa, mutta jengi lauloi niin kybää mukana että pomo vähän alussa vaiensi bandia ja se menikin sitten vähän niinkuin yhteislauluksi. Yhteislaulu on ok, mutta hmm, tämä biisi tuli kyllä jotenkin paremmin Hesa2ssa. Mutta City of Ruins oli aivan komea yhteislaulu: with these hands – 120 000 kättä korkottuu lähes hurmokselliseti kohti taivasta. Se biisi senkun paranee. Sitten pompittiin Land Of Hope And Dreams ja Dancing In The Dark, kuten Hesassakin. Mutta sitten se lopetus, tulihan sieltä se yllätys – Rosalita. Vai liekö sittenkään yllätys: keikkaa ennen kymmeniä Rosie! Ilmapalloja lenteli sielä täällä ja (eräs) Italian fanclub on nimeltään Rosalita. Itse se ei ole ollut aivan oman suosikkilistan kärjessä koskaan mutta San Siro rokkasi ja se veti mukaansa. Onhan se hieno biisi sekin. Ihan kuin olisimme palannet ajassa taaksepäin, omaan nuoruuteemme- ja pomo aikuvuosiinsa, senjoriita, I just wana be your lovin desire - pomon pää pyöri villisti niiin kuin 20-kesäisenä. Euroopan kiertue 2003 sai arvoisensa päätöksen.

Thanks Bruce for coming to Helsinki ! And be back soon !

Rane
31.07.2012 - when Helsinki turned to Heavenski

Avatar
THE Badlands Man
Police Of Rock 'n' Roll
Viestit: 3374
Liittynyt: 20.07.2013 14:48

Re: Milano 28.6.2003

Viesti Kirjoittaja THE Badlands Man » 02.05.2018 14:35

Aikas messevällä kuvalla kokokeikka :

-Eka keikka 8/5 1981 Stockholm .........Vika keikka 25/5 2016 Manchester ja viä EddyHate stadium

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1045
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: Milano 28.6.2003

Viesti Kirjoittaja Janey » 12.05.2018 12:47

^^ Kiitos mainiosta raportista! Meikäläinen ei kyllä uskaltaisi mennä Italian-keikoilla kentälle...
Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne
-Paulo Coelho: Viides vuori

Avatar
jersey_girl
Factory
Viestit: 706
Liittynyt: 10.01.2013 8:24

Re: Milano 28.6.2003

Viesti Kirjoittaja jersey_girl » 12.05.2018 17:28

Janey kirjoitti:
12.05.2018 12:47
^^ Kiitos mainiosta raportista! Meikäläinen ei kyllä uskaltaisi mennä Italian-keikoilla kentälle...
Hyvin sinne uskaltaa, pittiarvonnassa pitää vaan olla aamuvarhaisella, että saa rannekkeen, sen jälkeen kaikki sujuu ihan kivasti. Kaveri on hyvä olla, vaikka itse jätin kyllä kamppeitani myös lähellä istuneen pariskunnan hoiviin. Et jos kiertue vielä tulee, niin sinne vaan! :)
I got a song to sing, keep me out of the cold

Avatar
rane
Mr. BruusTone
Viestit: 2192
Liittynyt: 10.01.2013 0:19
Viesti:

Re: Milano 28.6.2003

Viesti Kirjoittaja rane » 13.05.2018 19:17

joo, onhan Brucen Italian keikat (no en kyllä ole ole ollut kuin tuossa San Siron keikalla itse) aika härdeliä - silti kyllä sinne ehdottomasti voi uskaltaa mennä. Tunnelmaa ja menoa on vaikea kuvata sanoin.

Mutta en kyllä millään voi uskoa että n kk päästä tulee 15v tuosta keikasta. Muistan kuin se keikka olisi ollut eilen.....
31.07.2012 - when Helsinki turned to Heavenski

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1045
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: Milano 28.6.2003

Viesti Kirjoittaja Janey » 14.05.2018 9:07

^ Juu, sen käsityksen olen saanut, että Italian-keikoilla meininki on niin sanotusti kohdillaan ja olisi kieltämättä hienoa kokea se paikanpäällä, ehkä kuitenkin varmuuden vuoksi katsomon puolelta...
Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne
-Paulo Coelho: Viides vuori

Vastaa Viestiin