ThisHardLand

Riveristä tuli vielä mieleen varmaan vuoden 1988 kesä, kun juopotteluillan päätteeksi Riveri vedettiin laskuhumalassa kavereiden kanssa Naantali-Turku yöbussissa. Kaikki osas sanat alusta loppuun, muu bussi kuunteli hiljaa ja puhkesi spontaaneihin aplodeihin biisin loppuessa. Siinä hetkessä oli jotain maagista.

Itse olen nähnyt Riverin aina elokuvana. Sehän on suurta amerikkalaista draamaa, joka sijoittuu jonnekin Yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin. Ei New Jerseyyn, vaan jonnekin sinne, missä tapahtui esim. Stand By Me tai Kauriinmetsästäjä-elokuvat.
Tarina riipaisee, koska se on niin todellinen. Tällaisia tapahtuu jatkuvasti. Niin meillä kuin siellä mistä Brucekin on kotoisin.
Psykologisestikin se on hyvä että tällaiset jutut kolahtavat. Kyky asennoitua toisen ihmisen elämään, vaikka fiktiivisenkin, osoittaa henkistä kypsyyttä ja ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan.

Tarina riipaisee, koska se on niin todellinen. Tällaisia tapahtuu jatkuvasti. Niin meillä kuin siellä mistä Brucekin on kotoisin.
Tässä on juuri se Riverin ydin.

Katsokaa tämä video klo 03.00 ,niin ehkä tiedätte jotain mitä ette ole aiemmin ehkä tienneet :

Tämä oli muistaakseni kolmas Brucen biisi jonka kuulin ja nauhoitin radiosta 85 alkusyksyllä, ja sinetöi oman herätykseni Levyraadissa kesällä kuulemani I'm on Firen pohjustamana. <3 Ghostareiden tulkinnalle ominaiset Okken 2-3 -minuuttiset Hammond -fiilistelyt lopussa antavat jopa originaalia sinänsä elämääkin upeampaa biisiä vahvemmat sävärit.