Helsinki 2003
Lähetetty: 07.04.2013 9:46
Päätin niputtaa nämä yhden otsikon alle, koska varsinkin ensimmäisestä keikasta ei ole oikein suurempia muistikuvia.
Helsinki 16.6.2003
Koska Suomen keikat tulivat julki niin pian Tukholman jälkeen, läntinen pyhiinvaellukseni menetti ehkä hieman merkitystään mielessäni. Olihan joka tapauksessa ensimmäinen Suomen keikka Tapaus. Jotain merkitystä olin löytävinäni siitäkin, että kesäkuun 16. sattuu olemaan yhden erittäin hyvän ja erittäin pitkäaikaisen ystäväni syntymäpäivä.
Itse keikkaa on haukuttu, eikä se minunkaan listoillani kovin korkealle nouse. Sen ainutkertaisuus perustuu muistoissani oikeastaan vain Bruce Suomessa -ajatteluun. Bootleg vahvistaa muistikuvani. Keikan alku oli melkoista tykitystä. Olin edellisenä iltana fiilistellyt Live In NYCin dvd:ltä. Viimeistään Prove It All Night nosti mieleni korkeuksiin. Kun alkukeikkaan mahtui vielä No Surrender ja Darlington County, oli tunnelma kohdillaan.
Keikan jälkeen olin sitä mieltä, että keikka oli parempi kuin Tukholma, mutta siltikään en ollut aivan vakuuttunut. Tai vakuuttunut kyllä, haltioitunut en ollut. Toivoin, että parempaa olisi tarjolla.
Helsinki 17.6.2003
Ja sitähän oli heti seuraavana päivänä. Ihastuin Bruceen aikanaan Born in the USA -levyn myötä, mutta erottamattomaksi rakkaudeksi suhteemme muuttui Born To Runin ja erityisesti Junglelandin takia. Ainoa asia pitkään aikaan, minkä muistin tästä keikasta, oli juuri Jungleland. Ennen keikkaa kuulin, että edellisen päivän settilistassa My Hometownin vaihtoehtona oli ollut juuri Jungleland. Vaikka sitä siis osasikin odottaa, tai ainakin toivoa, oli se taivaat räjäyttävä hetki, kun ensimmäiset soinnut ilmassa leijailivat.
Nykyään myös keikan alku kolisee, vaikka aikanaan se omasta mielestäni hävisikin ensimmäisen illan aloitukselle. Pitkälti syynä on, että nykyään osaan arvostaa Darknessia ihan eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Ja olihan se Riverkin ihan kiva kuulla ensimmäistä kertaa. Jälkeenpäin bootsia kuunnellessa alkaa myös kaivata Ramrodia takaisin encore-biisiksi.
Muistelisin myös, että tuon keikan jälkeen puhuttiin paljon huonosta suomalaisyleisöstä. Hungry Heartin laulu oli kertosäettä lukuun ottamatta myös pitissä vaisuhkoa. Siinä mielessä on ainakin menty jonkin verran eteenpäin. Bootlegilta ennen Junglelandin alkua kuuluva lausahdus "Pidätsä Mikko paikkoja, jos me käydään kaljalla?" on toki aivan klassikko.
Tämä oli myös ensimmäinen Bruce-keikkani, jonka isäni näki. Hän oli pitkälti vastuussa siitä, että Bruceen hurahdin. Oli hienoa tietää, että hän näki tuon keikan, vaikkakin katsomosta käsin. Keikan jälkeen lähdimme yhdessä kohti Turkua ja olin jälleen se musiikkia rakastava pikkupoika isäni autossa. Nyt ei tosin menty mummolaan, mutta puhe oli silti musiikista, ihan niin kuin sen pitikin olla.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin myös sellaisessa tilanteessa, etten tiennyt, milloin näen Springsteenin uudelleen tai koska se tapahtuisi. Se ei kuitenkaan harmittanut. Olin nähnyt huikean keikan. Olin myös pitkään (ainakin lokakuusta lähtien) haaveillut Brucen näkemisestä Jenkeissä, mutta tuota haavetta en osannut vielä ajatella realistisena mahdollisuutena. Lisäksi mielessäni oli alkanut itää jo uusi haave...
Helsinki 16.6.2003
Koska Suomen keikat tulivat julki niin pian Tukholman jälkeen, läntinen pyhiinvaellukseni menetti ehkä hieman merkitystään mielessäni. Olihan joka tapauksessa ensimmäinen Suomen keikka Tapaus. Jotain merkitystä olin löytävinäni siitäkin, että kesäkuun 16. sattuu olemaan yhden erittäin hyvän ja erittäin pitkäaikaisen ystäväni syntymäpäivä.
Itse keikkaa on haukuttu, eikä se minunkaan listoillani kovin korkealle nouse. Sen ainutkertaisuus perustuu muistoissani oikeastaan vain Bruce Suomessa -ajatteluun. Bootleg vahvistaa muistikuvani. Keikan alku oli melkoista tykitystä. Olin edellisenä iltana fiilistellyt Live In NYCin dvd:ltä. Viimeistään Prove It All Night nosti mieleni korkeuksiin. Kun alkukeikkaan mahtui vielä No Surrender ja Darlington County, oli tunnelma kohdillaan.
Keikan jälkeen olin sitä mieltä, että keikka oli parempi kuin Tukholma, mutta siltikään en ollut aivan vakuuttunut. Tai vakuuttunut kyllä, haltioitunut en ollut. Toivoin, että parempaa olisi tarjolla.
Helsinki 17.6.2003
Ja sitähän oli heti seuraavana päivänä. Ihastuin Bruceen aikanaan Born in the USA -levyn myötä, mutta erottamattomaksi rakkaudeksi suhteemme muuttui Born To Runin ja erityisesti Junglelandin takia. Ainoa asia pitkään aikaan, minkä muistin tästä keikasta, oli juuri Jungleland. Ennen keikkaa kuulin, että edellisen päivän settilistassa My Hometownin vaihtoehtona oli ollut juuri Jungleland. Vaikka sitä siis osasikin odottaa, tai ainakin toivoa, oli se taivaat räjäyttävä hetki, kun ensimmäiset soinnut ilmassa leijailivat.
Nykyään myös keikan alku kolisee, vaikka aikanaan se omasta mielestäni hävisikin ensimmäisen illan aloitukselle. Pitkälti syynä on, että nykyään osaan arvostaa Darknessia ihan eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Ja olihan se Riverkin ihan kiva kuulla ensimmäistä kertaa. Jälkeenpäin bootsia kuunnellessa alkaa myös kaivata Ramrodia takaisin encore-biisiksi.
Muistelisin myös, että tuon keikan jälkeen puhuttiin paljon huonosta suomalaisyleisöstä. Hungry Heartin laulu oli kertosäettä lukuun ottamatta myös pitissä vaisuhkoa. Siinä mielessä on ainakin menty jonkin verran eteenpäin. Bootlegilta ennen Junglelandin alkua kuuluva lausahdus "Pidätsä Mikko paikkoja, jos me käydään kaljalla?" on toki aivan klassikko.
Tämä oli myös ensimmäinen Bruce-keikkani, jonka isäni näki. Hän oli pitkälti vastuussa siitä, että Bruceen hurahdin. Oli hienoa tietää, että hän näki tuon keikan, vaikkakin katsomosta käsin. Keikan jälkeen lähdimme yhdessä kohti Turkua ja olin jälleen se musiikkia rakastava pikkupoika isäni autossa. Nyt ei tosin menty mummolaan, mutta puhe oli silti musiikista, ihan niin kuin sen pitikin olla.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin myös sellaisessa tilanteessa, etten tiennyt, milloin näen Springsteenin uudelleen tai koska se tapahtuisi. Se ei kuitenkaan harmittanut. Olin nähnyt huikean keikan. Olin myös pitkään (ainakin lokakuusta lähtien) haaveillut Brucen näkemisestä Jenkeissä, mutta tuota haavetta en osannut vielä ajatella realistisena mahdollisuutena. Lisäksi mielessäni oli alkanut itää jo uusi haave...