Bruce 60v + 3 synttäribileet syksyllä 2012
Lähetetty: 10.01.2013 9:56
The Famous Fire Scare Show
Illan aluksi syötiin tosi maittavaa safkaa ja seurusteltiin tyylin "muistaksä kun Göteborgissa... sitten kun ihan Hesan keikan aluksi... oli helle ainakin Frankeissa.... ja sitten kun mä olin Pariisissa..." Kun oltiin saatu vatsat täyteen, osa porukasta lähti jo kiireesti pittijonottamaan tihkusateeseen, osa jäi aloilleen seurustelemaan ja osa vaelsi Scandiciin katsomaan kun paikalliset vetivät skumppaa.
Ovet eivät olleet auki vielä ihan kahdeksalta, joten melkoinen osa meistä sai kokeilla jonottamisen riemua edes vartin verran. Kartsa isännöi jonoa ja jakoi numeroita nopeimmille ja me takarivin numeroimattomat suunnittelimme ryysimistä ja kiilaamista. Muiden jonottajien iloksi heikki o esitti klassisen "sori mun pitää päästä tästä, mullon kavereita tuolla edessä" -kuvion erittäin tyylikkäästi ja sen jälkeen "apua, mä olen hukannut keikkalippuni, panic!" -kuvion aivan yhtä mahtavalla tyylillä.
Sisälle päästyä katseltiin Teemun ja Rusen mutaman vuoden takaisen pyhiinvaellusmatkan kuvia ja täyteltiin Jyrkin laatimia tietokilpailukaavakkeita. Oli varmaan parhaat kysymykset ikinä, ei liikaa pelkkää nippelitietoa ja sopivasti semmoisia, jotka melkein kaikki tiesivät tai jotka ainakin olisi pitänyt tietää. Kun ne oli saatu suurin piirtein valmiiksi, lavalle ilmestyi mies ja kitara, ja Saku Virtanen vetäisi meille akustisen soolosetin! Tämä ei tullut ihan yhtä lailla puskista kuin vähän vastaava mutta lyhyempi setti pari kuukautta sitten erällä vähän isommalla keikalla. Porukat siirtyivät nojailemaan etupöytiin ja nauttimaan mainiosta musiikista. (Tero ja Päivi, olette olleet vähän väärillä keikoilla sillä nyt se kaipaamanne Circus Story tuli!)
Kun Saku oli lopettanut ja lavalla roudattiin, paikan palohälyttimet pärähtivät soimaan ja me siirryimme hyvässä järjestyksessä ulos palelemaan. Vain Annu valitti, koska vaikka paikalle tulleet palomiehet olivat univormupukuisia ja kohtalaisen hyvännäköisiä, he olivat turhan lyhyitä hänen makuunsa. Muut jatkoivat seurustelua siitä mihin oli aiemmin jääty ("muistatko kun silloin jonottaessa... olikse Kölnissä vai Berliinissä kun... sitte siellä lentokentällä...") ja olivat tyytyväisiä, kun saatiin melkein Bomb Scare ja paloauton tarjoama valoshow oli oikein viihdyttävä pimentyneessä illassa.
Palohälytys oli ohi, roudaaminen saatiin loppuun ja E Street Fans asteli lavalle ensin vain noin kuusimiehisenä mutta parhaimmillaan väkeä kerääntyi sinne vähintään yhtä paljon kuin Seeger Sessions -bändissä. Onneksi oli kerrankin niin iso lava että koko kolmihenkinen torvisektio Strawberry Hornskin mahtui paikalle hyvässä järjestyksessä. Ja se musiikki, ah! Setti oli painottunut vahvasti Brucen vanhimman tuotannon puolelle, ja iso osa kappalevalinnoista suosi upeasti torvisektion tehokasta käyttöä. Ja oli muuten taatusti tanssittavin Bruce-setti ikinä, jalka sai vipattaa ekasta kappaleesta viimeiseen encoreen asti. Lisäksi saatiin todistaa sitä ihmettä, että Jyrki tanssi ja lauloi, jee!
Bändien välisellä tauolla Jyrki julisti kesäisen Göteborg + Helsinki -settilistaveikauksen voittajan (onnea, Ile!) ja sen jälkeen tämäniltaisen tietokilpailun parhaat sijoitukset kolmosesta ykköseen: Teemu, Pekka ja Ile (onnea taas, Ile!)
Ja sitten siirryttiinkin jo fanittamaan Ghostareita. Tuttuun tapaan Espoon seurakunta + hangaround-jengiläiset valtasivat eturivin paikat, joten me vanhemmat tyydyimme tällä kertaa pääosin kakkosriviin. Laadukas, ammattitaitoinen setti kuten aina ennenkin ja kyllä tämän bändin esiintymistaito olla vain parantunut viime kerrasta. Setti alkoi normaaliin tapaan aivan uudella Brucen kappaleella joka oli tällä kertaa Wrecking Bal. Lavaesiintyminen oli myös tuttuun tapaan hyvin brucemaista, kuten vaikka yleisö pääsi kiusaamaan kitaraa Born to Runin aikana ja Saku strippasi aluspaitaan asti keikan loppupuolella. Saku oli aika lailla liekeissä, ei meinannut lavan koko riittää kun Tampereen Pomo meni vauhdilla!
Kaiken hyvän on valitattavasti pakko loppua aikanaan, joten viimeiset soinnut kuultiin kahden tienoilla jolloin harmitavan iso osa yleisöstä oli jo lähtenyt muille keikoille, hiippaillut kotiinsa nukkumaan tai muuten vain hyytynyt. Mutta ensi vuonna taas uudestaan! Varsinkin kun Saku lupasi useiden todistajien läsnäollessa, että Thundercrack osataan ensi vuonna ja Chimes of Freedom sitä seuraavana. Pannaan toivekyltit siis talteen.
Illan aluksi syötiin tosi maittavaa safkaa ja seurusteltiin tyylin "muistaksä kun Göteborgissa... sitten kun ihan Hesan keikan aluksi... oli helle ainakin Frankeissa.... ja sitten kun mä olin Pariisissa..." Kun oltiin saatu vatsat täyteen, osa porukasta lähti jo kiireesti pittijonottamaan tihkusateeseen, osa jäi aloilleen seurustelemaan ja osa vaelsi Scandiciin katsomaan kun paikalliset vetivät skumppaa.
Ovet eivät olleet auki vielä ihan kahdeksalta, joten melkoinen osa meistä sai kokeilla jonottamisen riemua edes vartin verran. Kartsa isännöi jonoa ja jakoi numeroita nopeimmille ja me takarivin numeroimattomat suunnittelimme ryysimistä ja kiilaamista. Muiden jonottajien iloksi heikki o esitti klassisen "sori mun pitää päästä tästä, mullon kavereita tuolla edessä" -kuvion erittäin tyylikkäästi ja sen jälkeen "apua, mä olen hukannut keikkalippuni, panic!" -kuvion aivan yhtä mahtavalla tyylillä.
Sisälle päästyä katseltiin Teemun ja Rusen mutaman vuoden takaisen pyhiinvaellusmatkan kuvia ja täyteltiin Jyrkin laatimia tietokilpailukaavakkeita. Oli varmaan parhaat kysymykset ikinä, ei liikaa pelkkää nippelitietoa ja sopivasti semmoisia, jotka melkein kaikki tiesivät tai jotka ainakin olisi pitänyt tietää. Kun ne oli saatu suurin piirtein valmiiksi, lavalle ilmestyi mies ja kitara, ja Saku Virtanen vetäisi meille akustisen soolosetin! Tämä ei tullut ihan yhtä lailla puskista kuin vähän vastaava mutta lyhyempi setti pari kuukautta sitten erällä vähän isommalla keikalla. Porukat siirtyivät nojailemaan etupöytiin ja nauttimaan mainiosta musiikista. (Tero ja Päivi, olette olleet vähän väärillä keikoilla sillä nyt se kaipaamanne Circus Story tuli!)
Kun Saku oli lopettanut ja lavalla roudattiin, paikan palohälyttimet pärähtivät soimaan ja me siirryimme hyvässä järjestyksessä ulos palelemaan. Vain Annu valitti, koska vaikka paikalle tulleet palomiehet olivat univormupukuisia ja kohtalaisen hyvännäköisiä, he olivat turhan lyhyitä hänen makuunsa. Muut jatkoivat seurustelua siitä mihin oli aiemmin jääty ("muistatko kun silloin jonottaessa... olikse Kölnissä vai Berliinissä kun... sitte siellä lentokentällä...") ja olivat tyytyväisiä, kun saatiin melkein Bomb Scare ja paloauton tarjoama valoshow oli oikein viihdyttävä pimentyneessä illassa.
Palohälytys oli ohi, roudaaminen saatiin loppuun ja E Street Fans asteli lavalle ensin vain noin kuusimiehisenä mutta parhaimmillaan väkeä kerääntyi sinne vähintään yhtä paljon kuin Seeger Sessions -bändissä. Onneksi oli kerrankin niin iso lava että koko kolmihenkinen torvisektio Strawberry Hornskin mahtui paikalle hyvässä järjestyksessä. Ja se musiikki, ah! Setti oli painottunut vahvasti Brucen vanhimman tuotannon puolelle, ja iso osa kappalevalinnoista suosi upeasti torvisektion tehokasta käyttöä. Ja oli muuten taatusti tanssittavin Bruce-setti ikinä, jalka sai vipattaa ekasta kappaleesta viimeiseen encoreen asti. Lisäksi saatiin todistaa sitä ihmettä, että Jyrki tanssi ja lauloi, jee!
Bändien välisellä tauolla Jyrki julisti kesäisen Göteborg + Helsinki -settilistaveikauksen voittajan (onnea, Ile!) ja sen jälkeen tämäniltaisen tietokilpailun parhaat sijoitukset kolmosesta ykköseen: Teemu, Pekka ja Ile (onnea taas, Ile!)
Ja sitten siirryttiinkin jo fanittamaan Ghostareita. Tuttuun tapaan Espoon seurakunta + hangaround-jengiläiset valtasivat eturivin paikat, joten me vanhemmat tyydyimme tällä kertaa pääosin kakkosriviin. Laadukas, ammattitaitoinen setti kuten aina ennenkin ja kyllä tämän bändin esiintymistaito olla vain parantunut viime kerrasta. Setti alkoi normaaliin tapaan aivan uudella Brucen kappaleella joka oli tällä kertaa Wrecking Bal. Lavaesiintyminen oli myös tuttuun tapaan hyvin brucemaista, kuten vaikka yleisö pääsi kiusaamaan kitaraa Born to Runin aikana ja Saku strippasi aluspaitaan asti keikan loppupuolella. Saku oli aika lailla liekeissä, ei meinannut lavan koko riittää kun Tampereen Pomo meni vauhdilla!
Kaiken hyvän on valitattavasti pakko loppua aikanaan, joten viimeiset soinnut kuultiin kahden tienoilla jolloin harmitavan iso osa yleisöstä oli jo lähtenyt muille keikoille, hiippaillut kotiinsa nukkumaan tai muuten vain hyytynyt. Mutta ensi vuonna taas uudestaan! Varsinkin kun Saku lupasi useiden todistajien läsnäollessa, että Thundercrack osataan ensi vuonna ja Chimes of Freedom sitä seuraavana. Pannaan toivekyltit siis talteen.
