ThisHardLand

Katsohan pirua, Backstreetsiä toki tarkoitin!

kekko kirjoitti:On ehkä turhan provosoivasti sanottu, että en tykkäisi. Mutta ainakaan en ymmärrä miksi tästä biisistä niin kovasti pidetään ja sitä lähes epätoivoisesti halutaan kuulla livenä. En ole koskaan livenä kuullut, eikä ole suuri puute jos jääkin kuulematta.

Incident on 57th street.

Mutta se on juuri näin että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja makuja on monia sanoi koira kun pe*settä nuoli.

Itselle Incident on todella värisyttävä biisi. Tulee mieleen hikinen alkuilta kun aurinko laskee jollain vähemmistöjen kaduilla, nään ne varjot ja sen kajon mikä sieltä tulee. Spanish Johnnyn lipevän rasvainen olemus ja huoli sen hetkisestään "hoidosta" mikä siirtyy yön kautta aamuun. En juuri nyt muista mikä mutta jonkin 12" liveversio oli se mun mielestä kovin versio tästä, ja ihme ihme, Pittanin Reiskan outro-kilkutuksella jälleen.

Mulla on ihme Offtopicci vaihde silmässä.

Pakko jatkaa sen verran tällä OTllä että aikalaila samanlaista hikisen suurkaupungin fiilistä tuosta mullekin tulee. Ja lisäksi se Incidentin introsoolo on aivan jumalaisen kaunis.

tgotj kirjoitti:Kuinka joku ei pidä Pony Boysta??? Sehän on kuin joku sanoisi ettei tykkää oravalaulusta? Mitä mainioin tuutulaulu ja lapselle johdatus Brucen musiikkiin...

Niin ja jos sitä nyt niin kauheasti inhoaa, niin voi huokasta helpotuksesta kun se ei ole Springsteenin oma biisi vaan tosiaan ihan perinteinen tuutulaulu. Ajatuksena siis aika söpö, taisi olla tuoreella isällä vähän muu kuin katu-uskottavuus tuolloin mielessä. Mutta joo, keikalla yleisö yleensä kaipaa sitä toista tuutulaulua, eli Incidentiä, missä vähän eri tavalla toivotellaan hyvää yötä.

Taapsa kirjoitti:

kekko kirjoitti:On ehkä turhan provosoivasti sanottu, että en tykkäisi. Mutta ainakaan en ymmärrä miksi tästä biisistä niin kovasti pidetään ja sitä lähes epätoivoisesti halutaan kuulla livenä. En ole koskaan livenä kuullut, eikä ole suuri puute jos jääkin kuulematta.

Incident on 57th street.

Mutta se on juuri näin että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja makuja on monia sanoi koira kun pe*settä nuoli.

Itselle Incident on todella värisyttävä biisi. Tulee mieleen hikinen alkuilta kun aurinko laskee jollain vähemmistöjen kaduilla, nään ne varjot ja sen kajon mikä sieltä tulee. Spanish Johnnyn lipevän rasvainen olemus ja huoli sen hetkisestään "hoidosta" mikä siirtyy yön kautta aamuun. En juuri nyt muista mikä mutta jonkin 12" liveversio oli se mun mielestä kovin versio tästä, ja ihme ihme, Pittanin Reiskan outro-kilkutuksella jälleen.

Mulla on ihme Offtopicci vaihde silmässä.

Tuo oli niin komeasti (jälleen) sanottu, että oli pakko ottaa taas kuunteluun. Itse en koskaan ole innostunut siitä suuremmin, ihan ok, mutta ei mitään elämää suurempaa, vaikka kuulin sen soolopianovedonkin elämäni ekalla keikalla. Ehkä se vielä joskus. Meni mulla vaikka kuinka kauan tajuta Darkness On the Edge of Towninkin hienous. En ymmärtänyt sitä ja sitten yhtenä päivänä hieman hankalassa elämäntilanteessa toisen säkeistön ekat rivit lävistivät sieluni. Siitä lähtien se on ollut yksi Brucen tuotannon suurimpia helmiä minulle.

Jottei nyt ihan offtopiciksi, niin mainitaan, etten pidä suuremmin The Hitteristä en suuremmin perusta ja Woadia ei kyllä kauheasti tule soittimessa pyöriteltyä.

The Ghost of Tom Joad -albumi ei jotenkin ole oikein koskaan auennut. Eikä pitäisi olla kuuntelukerroistakaan kiinni. En vaan diggaa. Tiedän että moni täälläkin pitää kovasti esim. Youngstown -biisistä, mutta minua se lähinnä haukotuttaa. Devils and Dust uppoaa huomattavasti paremmin Brucen "sooloalbumeista", Nebraskasta tietysti puhumattakaan.

Antti kirjoitti:The Ghost of Tom Joad -albumi ei jotenkin ole oikein koskaan auennut. Eikä pitäisi olla kuuntelukerroistakaan kiinni. En vaan diggaa. Tiedän että moni täälläkin pitää kovasti esim. Youngstown -biisistä, mutta minua se lähinnä haukotuttaa. Devils and Dust uppoaa huomattavasti paremmin Brucen "sooloalbumeista", Nebraskasta tietysti puhumattakaan.

Mulle taas Nebraska ei ole oikein uponnut. D&D on todella komea, olisi upeaa kuulla nimibiisi full band -versiona Turussa. TGOTJ on itselleni tärkeä levy saatuani sen kummitädiltä synttärilahjaksi. Sitä tulee kuunneltua kohtuullisen useinkin. Viime aikoina olen tykännyt erityisesti Dry Lightiningistä.

Tällä hetkellä listaisin näitä - sehän on aina vähän omasta tunnelmastakin kiinni.
BITUSA, Glory Days, Mary, arkansasin kuningatar, LOHAD, suurin osa WOADia, kummallisen suuri osa Risingia... mutta eivät nämä mitään suuria inhokkeja ole, nämäkään. Pony Boy - se jää päähän pahasti soimaan jo ajatuksesta. Waitingin olen kuullut jo riittävän monta kertaa keikalla, kiitos, voi vaihtaa.

leena kirjoitti:Waitingin olen kuullut jo riittävän monta kertaa keikalla, kiitos, voi vaihtaa.

Miten olis tämä Waiting? Korvamadon tästä saa ainakin.

Antti kirjoitti:The Ghost of Tom Joad -albumi ei jotenkin ole oikein koskaan auennut. Eikä pitäisi olla kuuntelukerroistakaan kiinni. En vaan diggaa. Tiedän että moni täälläkin pitää kovasti esim. Youngstown -biisistä, mutta minua se lähinnä haukotuttaa. Devils and Dust uppoaa huomattavasti paremmin Brucen "sooloalbumeista", Nebraskasta tietysti puhumattakaan.

Vähän samat aatokset, Youngstownia en pitäny juuri minään, kunnes kuulin livevedon Helsingissä -08. Tanakkaa kamaa! Kumpikaan ensinmainituista ei kolise, nebraskakin vaivoin, jos näin saa edes ääneen sanoa..