ThisHardLand

Kiitos Kartsa! Luin tämän ajanpuutteen takia vasta tänään duunissa iltapäivän kahvitunnin kunniaksi, ja kun hetikohta lukemisen jälkeen tajusin että tänään tosiaan on nine-one-one, koko jutun arvo kohosi vielä toiseen potenssiin. Hyvin ajastettu julkaisu, ja erinomaisesti kirjoitettu tarina!

Kiitokset taasen Kartsalle !

Kiitos palautteesta! Seuraavana Devils & Dust.

Kiitos analyysista. Ei ole lempilevyjä, mutta oli kiinnostava lukea kuuntelukokemuksia.

Kiitokset täältäkin! Joukossa oli jonkin verran uutta tietoa, itselläni kun nuo kappaleiden kirjoittamisajankohdat ja bootsit eivät ole niin hallussa.

Kiitos Kartsa! Oli vasta nyt aikaa lukea juttu rauhassa.

Aivan mahtavaa ja koskettavaa tekstiä jälleen. Kiitokset siitä Kartsalle.

Mun oli kyllä aika helppo valita levyn paras biisi. Levyn tärkeimmät kipaleet Into the Fire ja Empty Sky eivät kolahtaneet silloin aluksi. Into Fire nousi muutaman portaikon ylöspäin kuultuani sen DD-kiertueella Hammond-versiona. (Vai mikä sen ison soittimen nimi taas olikaan...) Nimibiisin oon kuullu aivan liian monta kertaa, ettei se edelleenkään nappaa.

Muistan kun kuuntelin ekaa kertaa levyn kotonani läpi punaviinilasin kanssa, mulle jäi hieman sekava ja vähän pettynyt olo. Aluksi pidin tooooooooooooosi paljon Worlds Apartista sen toiveikkuuden ja anteeksianto -teeman takia. Mary's Place oli erittäin tervetullut hauska ja kevyempi kavereiden kanssa hengailu -biisi. Kuvittelin heti, kuinka se iskisi tajuntaan keikoilla. No, kyllä se iski, mutta siitä tehtiin aaaaiiiiivvvvaaaannn liian pitkä vrsio bändiesittelyineen. Levy olisi ollut 9/10, jos sieltä olisi jätetty viisi biisiä pois.

Mutta se paras raita. Paradise. Ootteko kuulleet liveversion, jossa Nils vetää lopun soolon? Suosittelen! Jälleen kerran tuli mieleeni, että voiko joku todella tehdä näin elokuvallisen biisin. Kaksi ensimmäsitä säkeistöä imeytyvät korvakäytävieni kautta tajuntaani. Aina kuullessani tuon kohdan, kuvittelen tilanteen bussissa... BUM! Ja sitten lyhyt hiljaisuus ennen ambulanssin ja ihmisten ulvontaa. Oisko tässä biisissä pieni linkki Matamoros Banksiin? Niinkuin Kartsa kirjoitti, tän biisin jälkeen en haluaisi kuulla enää mitään Brucen biisiä. Tai siis enää mitään biisiä. Tai siis enää mitään musiikkia. Tai siis enää yhtään mitään.

Viimeksi kuuntelin levyn kesällä ajaessani pitkin Lapin karuja, mutta upeita maisemia. Levy toimii parhaiten syksyn pimeänä perjantai-iltana viinipullolisen kanssa. Joten eikö tänäänkin käy, vaikka on lauantai?

Kiitokset Kartsalle hienosta tekstistä!

Tänään 20 vuotta sitten julkaistiin tämä levy.