ThisHardLand

Apachea soitetttiin Outlaw Peten intron osana 2009 kiertueella. Tampesterin keikasta en muista, varmaan sitä oli pieni pätkä sielläkin, mutta Frankfurtissa kuukautta myöhemmin Apassi soi pitkään ennen kuin kappale vääntyi Peteksi. Muistan kun mun vieressä ollut saksalainen kundi oli ihan hukassa mitä nyt soitetaan ja mä yritin karjua sen korvaan että tää on Shadowsia. Josta hän ei varmaan ollut ikinä kuullutkaan, sillä hän oli kovin nuori.

Eilen oli töissä sen verran rauhallista että oli sopiva hetki pyöräyttää Helsinki 2012 soimaan koko pituudessaan pitkästä aikaa. Voi taivas mitä flashbackeja! Koko se akustinen setti ja kaikki se, mitä sen aikana myllersi omassa mielessä. Bruce seisomassa siinä lavan reunalla, josta aika ei voi tavoittaa häntä. Shackledin lapionti-intro ja kuinka koko stadion kaikui sen aikana. Light of Day ja "I bought this guitar and I learned to make it fuckin' talk". Back in Your Armsin intro ja "fake it, Jakey". Kun ymmärsi että tämä keikka kestää ja kestää vaan. I Don't Want to Go Home ja kun tajusi sen aikana, että ei se tosiaan halua. "80 days, we kind of run away with the circus." Higher and Higher, mikin hajoaminen ja "I though it was a curfew". Oli se vaan keikka, ja me (melkein) kaikki olimme siellä sitä todistamassa.

Oli pakko pitää duunipapereista tiukasti kiinni että ei liikaa kiinnittäisi huomiota. Jalkaa sopii vispata ja päätä nyökyttää, mutta kun avokonttorissa ollaan, ääneen ei saa laulaa mukana edes hyvissä kohdissa eikä käsiä saa nostaa ylös vaikka mikä olisi. Detroit Medleyn Jenny Jenny, whoo! Jenny Jenny tuotti eniten tuskaa tässä suhteessa.

Olisi ehkä tuottanut tuskaa avokonttorilaisille, jos et olisi pidätellyt Jenny, Jenny, Whoo, Jennyä.

Liisa S kirjoitti:Shackledin lapionti-intro ja kuinka koko stadion kaikui sen aikana.
Light of Day ja "I bought this guitar and I learned to make it fuckin' talk".

Muut versiot Shackledistä kuulostavat jotenkin valjuilta tuon jälkeen. Boss man talking!
Light of dayn introsoolon jälkeisestä heitosta aavistin, että tänään ei taida tulla Thunder roadia.

Kyyneleet silmissä Liisan tekstiä lukiessa... Miten onnekkaita me ollaankaan!

niin, aika vaikea kuvitella että mikään keikka koskaan ikinä menee tuon edelle.
Toivottavasti kuitenkin jo Turun keikkojen jälkeen olen eri mieltä.

Se oli pala taivasta. Ja hienointa oli, että juuri siinä hetkessä ymmärsi sen kaiken maagisuuden ja osasi arvostaa sitä.

Salla kirjoitti:Se oli pala taivasta. Ja hienointa oli, että juuri siinä hetkessä ymmärsi sen kaiken maagisuuden ja osasi arvostaa sitä.

Kyllä menee vuosia tajuta mitä nse oikeesti oli. Aina vaan tarunhohtosemmaks se muisto värittyy. Toivottavasti vielä yli puoli vuosisataa saan elää ja muistella sitä iltaa - kertoo siitä tarinaa kaikille. Loppuelämäni jokanen päivä.

Edellinen siitä huolimatta, vaikka se taika oli käsin kosketeltavaa. Once in a life-time.

Jenni kirjoitti:Kyyneleet silmissä Liisan tekstiä lukiessa... Miten onnekkaita me ollaankaan!

Kyllä sen keikan muisto tulee aina herkistämään meidät jotka siellä oltiin.