24.6. & 26.6. & 28.6.2023 - Gothenburg, Sweden, Ullevi

[Youngstown]

Eikös ensi vuodelle huhuilla Friends Arenaa? Kannattaa varata Tukholmastakin huone kaiken varalta...

[tsmalmbe]

Olihan kolmosellakin sitten kivoja pikku ylläreitä (en ollut siis kolmosella enkä normaalisti kyttää näitä "harmin paikka" settilistoja mutta nyt kuitenkin tein niin).

[kekko]

Eikös ensi vuodelle huhuilla Friends Arenaa? Kannattaa varata Tukholmastakin huone kaiken varalta...

Tukholma on isompi kaupunki, kyllä sieltä löytyy myöhemminkin tilaa.
Sen sijaa Operan neljän hengen huonetta kerrossängyllä on enää turha varata

[Janey]

Nyt on kotiuduttu Göteborgista ääni kolmoskeikan jäljiltä vielä aavistuksen käheänä, ja aloitettu univelkojen kuittaaminen. Kirjoitan tarkempaa analyysia reissusta ja keikoista, kunhan ehdin. Ensihätään todettakoon, että kivaa oli.

Tässä vaiheessa isot kiitokset kaikille matka-, hengailu-, jonotus- ym. seurasta!

[JKolari]

Kiitokset omasta puolestani kaikille, joihin törmäsin! Oli erittäin mukava reissu, vaikka kaikkin tapaamisiin en kyennyt venymään. Tallensin kolmannella keikalla hieman pittitunnelmaa 360 asteen kameralla. Ihan tuntuivat pätkät onnistuvan. Nyt on YouTubessa Twist and Shout. Saattaa olla, että laitan jotain muutakin.

Bruce Springsteen & The E Street Band – Twist And Shout. Live in Gothenburg 28.6.2023. (360° video)
https://youtu.be/9jtaIxGhPRg

[Ile]

Göteborg oli hyvä, kuten aina. Ullevi ei petä. Hyvä reissu. Paljon hyviä juttuja mielessä. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi viikko töitä ja sitten voikin suunnistaa kohti Kööpenhaminaa.

[kekko]

Kiitos minunkin puolestani! Nyt on varmaan hyvä pitää vähän taukoa Brucen musasta ennen Köpistä. Tuli meinaan uniinkin, ja heräsin kauheaan paniikkiin, kun unessa missasin keikalla useamman biisin, mitä ei ollut koskaan aiemmin soitettu.

[Liisa S]

Tässä pikku hiljaa palaillaan Göteborgin onnellisesta Brucekuplasta takaisin normaalielämään. Miten se meneekin aina siten, että kun Bruce kiertää ja pääsee tapaamaan tämän niin rakkaan THL-jengin, muu elämä saa jäädä jonnekin toisaalle ja elämme jossain rinnakkaistodellisuudessa niin kauan kun olemme reissun päällä? Oma kiertueeni jää tänä vuonna vain näihin kolmeen Göteborgin keikkaan, vaikka joku Köpis tosiaan kutkuttelisi aika lailla. Mutta kun työt ja muu elämä ja sillai. Olen työstämässä keikkarapsoja tässä hissuksiin, ja viimeistään huomenna saan jotain pullautettua tänne luettavaksi. Englanniksi (nooh, kökköenglanniksi) mennään taas, koska nämä saavat olla jatkoa vanhalle Brucerapsojeni sarjalle.

[ProveItAllNight]

No niin, tässä vähän omia fiiliksiä Ullevi kakkoselta.

Toinen ilta legendaarisella Ullevin stadionilla. Säätiedotus lupasi sadetta eikä se pettänyt. Vesisade alkoi nelisen tuntia ennen keikkaa ja sitä satoi. Ja satoi. Ja satoi. Sateesta huolimatta suunta kohti Ullevia porttien avaamisen aikaan. Tällä kertaa olin Nilsin puolella. Saapuessani olisi ollut vielä mahdollista päästä aivan toisen tai kolmannen rivin reunaan. Halusin kuitenkin nähdä koko lavan, joten menin hieman taaemmaksi kuitenkin ihan hyvälle paikalle. Sade onneksi loppui tunti ennen keikkaa.

Tunnelma koko yleisössä oli selvästi parempi kuin lauantaina. Lauantaina pitti oli kyllä mukana, mutta katsomot eivät niinkään. Tällä kertaa aallot menivät ympäri katsomoa ennen keikan alkua useita kertoja. Brucen tullessa lavalle hän pysähtyi hetkeksi nauttimaan tilanteesta.

Keikka myöhästyi n. 15 minuuttia, koska Nilsin puoleisessa screenissä oli ongelmia. Lavan edessä olevat kameroiden käyttäjät olivat jo tulleet paikoilleen, mutta poistuivat parin muun teknikon kanssa tutkimaan screenit. Yksi teknikoista lopulta kiipesi screenin taakse vaihtamaan jonkin johdon tms.

MLWNLYD on huikea avauskappale! Harmillisesti edessäni ollut henkilö otti kuvia parin ekan biisin ajan. Hänen puhelimensa oli suoraan näkölinjallani, joten pari ekaa biisiä katsoin osittain hänen näyttönsä läpi. Death To My Hometown ei oikein toimi setin toisena biisinä. Tykkään siitä kyllä, mutta se toimisi paremmin myöhemmin.

Illan kohokohta oli Racing. Lyhyt odotus, Brucen merkki Roylle ja lopulta aloitussoinnut pianolla. Se oli upea hetki. Lopun pianosoolo kruunasi kappaleen. Tosin jonkin aikaa bändi ei soittanut ihan samassa tahdissa. Max soitti muutaman rumpufillin kiinnittääkseen bändin taas oikeaan rytmiin.

Racing-River-Last Man Standin-Backstreets kombo on hyvä esimerkki Brucen kyvystä kirjoittaa toimiva settilista. Niiden jälkeen oli aika taas kiihdyttää tempoa varsinaisen setin päätöstä kohti. Yllätyin sekä Thunder Roadin että LOHADin pudottamisesta, mutta Badlands on aivan yhtä toimiva varsinaisen setin päättäjä.

Encoret pysyivät samana kuin lauantaina ja stadionyleisölle ne toimivat todella hyvin. Koko keikan ajan Bruce, bändi ja yleisö olivat paremmalla tuulella kuin lauantaina ja se näkyi keikalla.

[ProveItAllNight]

Ja tässä omia fiiliksiä Ullevin kolmannelta keikalta.

Ullevin kolmannen keikan lipun ostamista mietin pitkään. Jossain vaiheessa kallistuin jo sille kannalle, että jättäisin sen välistä osittain staattisten settilistojen takia. Onneksi kuitenkin päädyin hankkimaan lipun tällekin, koska tämä oli selkeästi paras kolmesta keikasta.

Sää oli huomattavasti parempi kuin maanantaina. Osittain auringonpaisteen takia menin tällä kertaa Stevenin puolelle, jotta pääsin lavan varjoon keikkaa odottaessani. Lisäksi totesin ensimmäisen ja toisen keikan perusteella tykkääväni ylipäätään Stevenin puolesta enemmän.

Ennen keikkaa itselläni suurin odotusarvo kohdistui settilistaan. Tähän mennessä kiertueella on ollut aika vakiokaavat ykkös ja kakkosilloille, mutta kolmas ilta on osittain kartoittamatonta maata. Dublinissa se oli lopulta aika lähellä kakkosiltaa, mutta kirjoitettu settilista oli alunperin erilainen. Settilista taisi myös ainakin pariin kertaan vaihtua ennen keikan alkua. Jossain vaiheessa flyygelin eteen oli käännetty laulumikrofoni esille, minkä vuoksi ajattelin keikan alkavan mahdollisesti jollakin soolopianokappaleella. Mikrofoni käännettiin kuitenkin pois ennen keikan alkua ja ainakin Brucen kohdalle tultiin teippaamaan oletettavasti uutta settilistaa lavan lattiaan.

Keikan alun lähestymisen huomaa aina tietyistä merkeistä, kuten kameraoperaattorien saapumisesta paikoilleen, Stevenin paikalle kannettavasta mukista ja lopulta Kevinin tekemästä Brucen kitara- ja mikrofonitarkistuksesta. Tällä kertaa Kevin sai aplodit niin pitin yleisöltä kuin lavan sivussa olevilta teknikoiltakin.

Tällä kertaa lavalle saapui vain E Street Band sekä Anthony. E Street Bandiin lasken nykyisin mukaan Soozien, Charlien ja Jaken, koska he ovat mukana virallisessa bändikuvassa. Steven sai teknikoltaan perinteisen mustan Stratonsa eli keikka oli alkamassa jollakin muulla kuin No Surrenderilla… Ja sieltähän tuli Night. Loistava avausbiisi keikalle! Jake soitti sen ajan eturivissä. Hänellä oli myös todella tyylikäs hattu tässä kappaleessa.

Nightin jälkeen keikka palasi normaalille uralle muutamilla mukavilla vaihteluilla. Itselleni suurimmat yllätykset olivat Darkness, Trapped ja Johnny 99, joista kaksi ensimmäistä kuulin livenä ensimmäistä kertaa. Johnny 99 yllätti todella positiivisesti. Olin vähän ihmetellyt sen jatkuvaa sisällyttämistä settilistaan. Livenä kuitenkin tajusin sen olevan todella toimiva rock’n roll biisi nykyisessä sovituksessaan. Se tuo vahvasti mieleen Chuck Berryn tuotannon eli rock’n rollia ja tarinankerrontaa. Johnny 99:n kohdalla tämä kaikki vain tapahtuu aika synkällä twistillä. Malliesimerkki siitä, kuinka musiikki ja sanat voivat olla eri maailmoista, mutta silti muodostaa toimivan kokonaisuuden.

Tokan levyn kappaleet Kitty’s Back ja E Street Shuffle toimivat erinomaisesti. Jälkimmäisen kuulin ensimmäistä kertaa livenä enkä pettynyt. Kitty’s Back kuuluu myöskin niihin, joiden jatkuvaa mukanaoloa aiemmin ihmettelin. Kuultuani sen livenä nyt kolme kertaa mielipiteeni on kuitenkin muuttunut. En malta odottaa sen kuulemista uudelleen, koska tällä kokoonpanolla se on musiikin juhlaa. Brucen kitaransoitto pääsee kerrankin kunnolla esiin. Muutenkin tällä kiertueella Brucen soolokitarointi on aavistuksen parempaa kuin aiemmilla näkemilläni kiertueilla ja Kitty’s Back on siitä oiva esimerkki.

Brucella ja bändillä oli selkeästi hauskaa ja koko keikasta paistoi tietty vapautuneisuus. Letter To You:n puuttumisesta hämmästyin, koska olen pitänyt sitä yhtenä olennaisimmista biiseistä keikan tematiikan kannalta. Sen puuttumisessa ehkä osittain näkyy kolmas keikka samassa paikassa.

Junglelandin puuttuminen Ullevin keikoilta oli itselleni pettymys, koska en ole sitä livenä päässyt kuulemaan. Sen vuoksi Born In The USA:n alkupuoli meni minulta vähän ohi, mutta viimeistään Born To Runin alkaessa oli tunnelmat jälleen nousseet. Tulihan sieltä silti vielä Twist and Shout, koska eihän Bruce voi soittaa Ullevilla ilman stadium breakeria.

Ylipäätään Ullevin keikat olivat itselleni upea kokemus. Brucen näkeminen livenä ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen, keikat legendaarisella Ullevilla ja todella toimiva settilista. Toki toivoisin itsekin enemmän vaihtelua, mutta nykyisessä muodossaan tuo settilista tuo Brucen ja E Street Bandin tuotannon eri puolet upealla tavalla esiin.

Keikan lopuksi Brucen sanoma “We’ll be back” sai aikaan valtavat suosionosoitukset. Toivotaan siis, että mahdollisesti jo ensi vuonna olisi vuorossa uusi kiertue. Tässä kohtaa oma kesän Bruce-kiertueeni on puolivälissä. Seuraavaksi on vuorossa Oslo kakkonen.