Cologne 2012 - Raportit, kommentit tien päältä
Lähetetty: 12.01.2013 14:02
Konsertti: 27.05.2012 RheinEnergie Stadion, Cologne, Germany
Kirjoitettu junassa matkalla Kölnistä Berliiniin...
Tämä on nyt sitten 3. täysjärkinen yritys kirjoittaa jotain Kölnistä. No, ihastuin tietysti kaupunkiin, ainakin näin turistina kesäaikaan. Vähän samaa fiilistä kuin aikoinaan Göteborgiin mennessäni. Tosin Köln oli kuitenki selvästi kiireisempi. Paljon nähtävää, olisi erilaisia risteilyjä, paljon erilaista syötävää ja juotavaa. Taksit suomea edullisempiä, toisaalta esim. limusta revitään kunnon hinta. Kävisin mielelläni kaupungissa uudestaan, mutten kyllä asuisi siellä pidempään. Liian hm... kiiireinen ja sokkeloinen. Tänään muuten taksi veti keskustassa rautatieasemalle mentäessä 90km/h mittarissa - tulipahan tarkistettua, että turvavyö oli kiinni.
Stadion oli melko hyvässä paikassa. Taksi ajoi aivan viereen, no oli siitä ehkä reilut 50m. Yöllä taas UBahn- vai oliko se Bahn-asema oli kiitettävän lähellä. Juna oli tietysti niin täysi kuin voi olla ja oli olo kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Hotellivalinta palkittiin, sillä Barcelo Cologne City Hotel oli Rudolfplatzilla parin minuutin päässä junan pysähdyspaikasta.
Ainakin meikäläisen mittapuun mukaan stadion oli pieni. Siis futisstadioni, jossa katsomot ilmeisesti melkolailla kentässä kiinni. Tiivis, tunnelma on varmaan parhaimmillaan hieno. Toisaalta tästä johtuen lava oli suhteessa paljon lähempänä keskikenttää. Katsomoss oli 6 lohkoa, joista lohko 6 oli sekin osittain myyty. Aika järjetöntä, koska itse olin lohkossa 5 ja edes sieltä ei näkynyt puhallinsektiota kulman pienuuden takia. Stadioni vessat olivat siistit ja niissäkään ei tarvinnut jonotella laisinkaan. Juomat myytiin omista myyntipisteistään (muovituoppi=1e pantti saksalaiseen tapaan) ja purtavaa sai omista kojuistaan. Oli siellä muitakin myyntipisteitä toisessa päässä, joita en ruvennut tutkiskelemaan. Virallisia Bruce-tavaran myyntipisteitä oli tietysti runsaasti. Ostin kaksi paitaa hintaa 35e sekä lippiksen (joudun aina ostamaan uuden, kun unohdan entisen kotiini, prkl!), joka sekin oli 35e. Olisin mieluusti ottanut mukaani myös sen söpön vaalean myyjätyttösen, mutta siinä kohtaa meni sormi suuhun ja epätoivo iski.
Katsomossa ympärillä olevat ihmiset kyllä tuntuivat olevan innoissaan ja Bruce-paitoja oli joka puolella. No Surrender saikin porukan hyvin vauhtiin ja vielä Two Heartskin toimi. Sitten ainakin meikäläisen ympärillä vauhti pysähtyi. Ero Frakfurtiin tuli selkeästi esiin. Uudet biisit olivat monille vieraampia kuin Frankfurtissa ja kun jotain ei kerran tunne, ei sen mukana voi heiluakaan, eihän. The Ties That Bind oli myös ok ja moni tuntui taas heräävän My City Of Ruinsiin ja se toimikin loistavasti.
Spiritkään ei pärjännyt Frankfurtille rentoudessaan ja hauskuudessaan. Yleensä se herättää yleisön lähes kaikkialla, mutta ympärilläni moni ei tuntunut sitä kunnolla tunnistavankaan. The E Street Shuffle menikin meikäläisen ympäristössä sitten täysin ohi. Pakko oli antaa sille seisoen aplodit, se lopun instrumentaaliosuus on juuri sitä musiikin riemua, mitä tähän maailmaa kaivataan. Vielä kun alkaisivat improvisoimaan ja jammailemaan kunnolla, ilo olisi irti. No, sitä emme varmaan tule näkemään.
Darlington County, Working On The Highway ja Waitin' On A Sunny Day sekä ilahduttavasti Atlantic City toimivat erinomaisesti. She's The Onella oli vaikeuksia. Itse kaipaisin henkilökohtaisesti Monaa sen edelle, mutta ehkä joskus.
Apollo Medley oli aika surullista katsottavaa. Pittiporukka varmaan suurimmaksi osaksi ymmärsi sen samoin kuin jotkut katsomossa, mutta kyllä se jäädytti paikalleen niin monet kölniläiset, että totesin tämän keikan olevan tässä. Porukka oli pihalla kuin sulamatta jääneet lumiukot saharan helteessä peläten jokaisen liikkeen sulattavan ne. Jotenkin luulen Brucen itsesäkin tajunneen silloin, ei tästä tule mitään... Hittejä vaan loppuun asti ja nukkumaan. Surullista, että sitten kun vihdoinkin saamme odottamme "biisin", se yleisöltä täysin ohi. Jos tuo tulee Pariisissa tai Göteborgissa vastaanotto voi olla aika erilainen. Nyt se jätti meikäläisenkin vähän kylmäksi, siihen ei vaan tullut sellaista imua, joka olisi temmannut mukaansa.
Loppuosa setistä meni hyvin We Are Alivea lukuunottamatta, Radio Nowhere sai yleisön lähes villintymään samoin kuin encoren American Land. Yllättäen bailubiisiksi erinomaisesti sopiva Seven Nights To Rock ei liikuttanut kaikki jalkoja ja moni hyytyi jopa Dancing In The Darkin aikana. En yhtään ihmettelisi, jos Rocky Ground olisi jätetty tarkoituksella pois, se olisi mennyt porukalta pahasti ohi.
Brucen rentoudesta Frankfurtissa puhuttaessa täytyy muistaa, että herralla oli mukava pikku tauko ennen sitä, joten ehkä juuri se sai herran siellä niin villiintymään.
No joo, liekö kukaan jaksanut lukea tätä loppuun asti, toivottavasti kuitenkin edes Liisa, jonka raportteja kieli ulkona roikkuen odotan. Tosin kielen sijaintiin voi vaikuttaa myös se, että junan menusta löytyy Chili con carne (ai tätä 1. luokan onnea, ruokakin tuodaan suoraan eteen). Berliiniin saavunkin sitten neljän jälkeen. Toivottavasti saitte Jyrkinkin kotimatkalle eilisen Darkness-järkytyksen jälkeen vai liekö hän nyt yksinään istumassa Früh am Domin kellarissa Darknessin biisejä hoilaamassa. Se olisi kyllä onneton näky.
-KaSTown, joka vahingosta viisastuneena kirjoitti tämän ensin muistiinpanoksi ja käytti copy-pastea-
Setlist - kirjoitettu keikan aikana, kellon ajat kännykästä.
Köln 27.05.2012
Start: 19:48
Main set:
No Surrender
Two Hearts
We Take Care Of Our Own
Wrecking Ball
The Ties That Bind
Death To My Hometown
My City If Ruins
Spirit Of The Night
The E Street Shuffle
Jack Of All Trades
Atlantic City
Honky Tonk Woman - Darlington County
She's The One
Working On The Highway
Shackled & Drawn
Waitin' On A Sunny Day
Apollo Medley
The River
The Rising
Radio Nowhere
We Are Alive
Land Of Hope And Dreams
Main set end: 22:22
-------
Encore start: 22:23
Born In The USA
Born To Run
Hungry Heart
Seven Nights To Rock
Dancing In The Dark
American Land
Tenth Avenue Freeze-Out
End: 23:04
Total: 3h 16min (196min)
Kirjoitettu junassa matkalla Kölnistä Berliiniin...
Tämä on nyt sitten 3. täysjärkinen yritys kirjoittaa jotain Kölnistä. No, ihastuin tietysti kaupunkiin, ainakin näin turistina kesäaikaan. Vähän samaa fiilistä kuin aikoinaan Göteborgiin mennessäni. Tosin Köln oli kuitenki selvästi kiireisempi. Paljon nähtävää, olisi erilaisia risteilyjä, paljon erilaista syötävää ja juotavaa. Taksit suomea edullisempiä, toisaalta esim. limusta revitään kunnon hinta. Kävisin mielelläni kaupungissa uudestaan, mutten kyllä asuisi siellä pidempään. Liian hm... kiiireinen ja sokkeloinen. Tänään muuten taksi veti keskustassa rautatieasemalle mentäessä 90km/h mittarissa - tulipahan tarkistettua, että turvavyö oli kiinni.
Stadion oli melko hyvässä paikassa. Taksi ajoi aivan viereen, no oli siitä ehkä reilut 50m. Yöllä taas UBahn- vai oliko se Bahn-asema oli kiitettävän lähellä. Juna oli tietysti niin täysi kuin voi olla ja oli olo kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Hotellivalinta palkittiin, sillä Barcelo Cologne City Hotel oli Rudolfplatzilla parin minuutin päässä junan pysähdyspaikasta.
Ainakin meikäläisen mittapuun mukaan stadion oli pieni. Siis futisstadioni, jossa katsomot ilmeisesti melkolailla kentässä kiinni. Tiivis, tunnelma on varmaan parhaimmillaan hieno. Toisaalta tästä johtuen lava oli suhteessa paljon lähempänä keskikenttää. Katsomoss oli 6 lohkoa, joista lohko 6 oli sekin osittain myyty. Aika järjetöntä, koska itse olin lohkossa 5 ja edes sieltä ei näkynyt puhallinsektiota kulman pienuuden takia. Stadioni vessat olivat siistit ja niissäkään ei tarvinnut jonotella laisinkaan. Juomat myytiin omista myyntipisteistään (muovituoppi=1e pantti saksalaiseen tapaan) ja purtavaa sai omista kojuistaan. Oli siellä muitakin myyntipisteitä toisessa päässä, joita en ruvennut tutkiskelemaan. Virallisia Bruce-tavaran myyntipisteitä oli tietysti runsaasti. Ostin kaksi paitaa hintaa 35e sekä lippiksen (joudun aina ostamaan uuden, kun unohdan entisen kotiini, prkl!), joka sekin oli 35e. Olisin mieluusti ottanut mukaani myös sen söpön vaalean myyjätyttösen, mutta siinä kohtaa meni sormi suuhun ja epätoivo iski.
Katsomossa ympärillä olevat ihmiset kyllä tuntuivat olevan innoissaan ja Bruce-paitoja oli joka puolella. No Surrender saikin porukan hyvin vauhtiin ja vielä Two Heartskin toimi. Sitten ainakin meikäläisen ympärillä vauhti pysähtyi. Ero Frakfurtiin tuli selkeästi esiin. Uudet biisit olivat monille vieraampia kuin Frankfurtissa ja kun jotain ei kerran tunne, ei sen mukana voi heiluakaan, eihän. The Ties That Bind oli myös ok ja moni tuntui taas heräävän My City Of Ruinsiin ja se toimikin loistavasti.
Spiritkään ei pärjännyt Frankfurtille rentoudessaan ja hauskuudessaan. Yleensä se herättää yleisön lähes kaikkialla, mutta ympärilläni moni ei tuntunut sitä kunnolla tunnistavankaan. The E Street Shuffle menikin meikäläisen ympäristössä sitten täysin ohi. Pakko oli antaa sille seisoen aplodit, se lopun instrumentaaliosuus on juuri sitä musiikin riemua, mitä tähän maailmaa kaivataan. Vielä kun alkaisivat improvisoimaan ja jammailemaan kunnolla, ilo olisi irti. No, sitä emme varmaan tule näkemään.
Darlington County, Working On The Highway ja Waitin' On A Sunny Day sekä ilahduttavasti Atlantic City toimivat erinomaisesti. She's The Onella oli vaikeuksia. Itse kaipaisin henkilökohtaisesti Monaa sen edelle, mutta ehkä joskus.
Apollo Medley oli aika surullista katsottavaa. Pittiporukka varmaan suurimmaksi osaksi ymmärsi sen samoin kuin jotkut katsomossa, mutta kyllä se jäädytti paikalleen niin monet kölniläiset, että totesin tämän keikan olevan tässä. Porukka oli pihalla kuin sulamatta jääneet lumiukot saharan helteessä peläten jokaisen liikkeen sulattavan ne. Jotenkin luulen Brucen itsesäkin tajunneen silloin, ei tästä tule mitään... Hittejä vaan loppuun asti ja nukkumaan. Surullista, että sitten kun vihdoinkin saamme odottamme "biisin", se yleisöltä täysin ohi. Jos tuo tulee Pariisissa tai Göteborgissa vastaanotto voi olla aika erilainen. Nyt se jätti meikäläisenkin vähän kylmäksi, siihen ei vaan tullut sellaista imua, joka olisi temmannut mukaansa.
Loppuosa setistä meni hyvin We Are Alivea lukuunottamatta, Radio Nowhere sai yleisön lähes villintymään samoin kuin encoren American Land. Yllättäen bailubiisiksi erinomaisesti sopiva Seven Nights To Rock ei liikuttanut kaikki jalkoja ja moni hyytyi jopa Dancing In The Darkin aikana. En yhtään ihmettelisi, jos Rocky Ground olisi jätetty tarkoituksella pois, se olisi mennyt porukalta pahasti ohi.
Brucen rentoudesta Frankfurtissa puhuttaessa täytyy muistaa, että herralla oli mukava pikku tauko ennen sitä, joten ehkä juuri se sai herran siellä niin villiintymään.
No joo, liekö kukaan jaksanut lukea tätä loppuun asti, toivottavasti kuitenkin edes Liisa, jonka raportteja kieli ulkona roikkuen odotan. Tosin kielen sijaintiin voi vaikuttaa myös se, että junan menusta löytyy Chili con carne (ai tätä 1. luokan onnea, ruokakin tuodaan suoraan eteen). Berliiniin saavunkin sitten neljän jälkeen. Toivottavasti saitte Jyrkinkin kotimatkalle eilisen Darkness-järkytyksen jälkeen vai liekö hän nyt yksinään istumassa Früh am Domin kellarissa Darknessin biisejä hoilaamassa. Se olisi kyllä onneton näky.
-KaSTown, joka vahingosta viisastuneena kirjoitti tämän ensin muistiinpanoksi ja käytti copy-pastea-
Setlist - kirjoitettu keikan aikana, kellon ajat kännykästä.
Köln 27.05.2012
Start: 19:48
Main set:
No Surrender
Two Hearts
We Take Care Of Our Own
Wrecking Ball
The Ties That Bind
Death To My Hometown
My City If Ruins
Spirit Of The Night
The E Street Shuffle
Jack Of All Trades
Atlantic City
Honky Tonk Woman - Darlington County
She's The One
Working On The Highway
Shackled & Drawn
Waitin' On A Sunny Day
Apollo Medley
The River
The Rising
Radio Nowhere
We Are Alive
Land Of Hope And Dreams
Main set end: 22:22
-------
Encore start: 22:23
Born In The USA
Born To Run
Hungry Heart
Seven Nights To Rock
Dancing In The Dark
American Land
Tenth Avenue Freeze-Out
End: 23:04
Total: 3h 16min (196min)