Nyt olemme mekin kotiuduttu, paitsi että ei olla kun reissu jatkuu vielä juhannuksen yli. Tänään lensimme vanhempieni luokse Kuusamoon.
Lontooseen tulimme vaimoni ja 1-v Senjan kanssa keskiviikkona. Aamulennon jälkeen vietimme päivää Regent's Parkissa,Sherlock Holmesin
museokaupassa ja Beatles-kaupassa.Tien toiselta puolelta It's Only Rock n Roll -putiikista tarttui mukaan uusi Bruce-paita. Meillä osui vielä
yhdeksäs hääpäivä keskiviikolle ja sitä juhlistimme pubissa kalalla ja ranskalaisilla, ja siiderillä, Crowmorea taisi olla, ihan normiväristä, ja hyvää.
Majoituimme Wembleyn Holiday Innissä, aivan stadionin vieressä.
Torstaina käväisimme British Museumissa ihailemassa etenkin Egyptiläisten jättämiä jälkiä elostaan. Perjantaina vuorossa oli National Gallery,
kun Imperial War Museum oli remontissa. Molemmissa paikoissa nähtävää on ihan älyttömästi ja aika pian suurempi innostus loppuu.
Taulut ja veistokset alkavat vaan näyttämään ihan samalta.
Onneksi samoin ei ole vielä käynyt Brucen keikoissa. Lapsellinen keikkasuunnitelma ei nyt onnistunut, mutta alkuharmituksen jälkeen yritin
antaa asian olla häiritsemättä. Tulin viimeisten kentälle tulijoiden kanssa sisään, mutta kentän reunalta pääsi hyviälle näköetäisyydelle.
Darkness jäi Tukholmassa kokematta, olin vain ekalla keikalla, joten kyllä maistui. Adam, Factory ja Streets of Fire olivat kokonaan kuulemattomia biisejä.
Bruce veti kyllä hienolla intensiteetillä koko levyn läpi. Biiseistä muita kohokohtia olivat Save My Love ja etenkin Lost in the Flood. Pitin ulkopuolella kun katsoi,
niin yllättävää oli että etenkin Wrecking Ball oli odotettu ja sai hyvän menon päälle. Myös muut uuden levyn biisit otettiin hyvin vastaan. Ja oluthan briteille maistui.
Paras oli varmaan kymmenen tuopin teline. Kukaan ei kuitenkaan ollut missään häirikkökunnossa, joitakin tosin ei itse keikka kiinnostanut, mutta rock-konserttia voi seurata monin tavoin.
Keikan jälkeen olimme Bowmoren ja hänen jo erinomaisessa reissuraportissaan esittellyn Nigelin kanssa nopsaan Holiday Innin baarissa. Kymmenisen minuuttia
viimeisten aplodien jälkeen oli Magnersin erinomainen raikas maku suussa. Nigel oli mukava heppu, ja aivan pähkinöinä keikasta. Tero ja Päivi käväisivät myös paikalla.
Kahden aikoihin taisin mennä unille kun Last Round oli mennyt.
Sunnuntaina saimme yhden lisähoidettavan mukaan ja vaeltelimme sovitusti Bowmoren kanssa kaupungilla Paddingtonin aseman lähettyvillä. Yhtä helppo ja mukava oli
matkatoveri kuin Senjakin. Kunhan vain juoma- ja ruokapuoli oli kunnossa niin homma pelasi
. Pubissa kävimme taas syömässä Fish and Chipsit. Tällä kerralla valitsin
uteliaisuuttani punaisen Bulmersin. Ajattelin että varmaan jotain erilaista omppusiideriä olisi tämä. No kirsikkaisen imelä makeus yhdistettynä katkeruuteen herätti
hilpeyttä pinkin värin kera, ja tätä tuopposta tulikin nautiskeltua aika tovi. Kiitokset vielä Bowille erittäin mukavasta päivästä!
Tämä oli tämän vuoden neljäs ja viimeinen keikka, ja hyvä niin. Juhannuksen teemalaulu onkin sitten Paten (vai Popedan?) Punaista ja makeaa, ja ehkä joku Pinkin biisi.
