ThisHardLand

Bruce laittoi (tai joku hänen puolestaan) pidennetyn Nebraska boxin promon. En voi kieltää, etteivätkö jotkin biisiklipit olisivat sykähdyttäneet…

Bruce Springsteen - Inside Nebraska '82: Expanded Edition
https://www.youtube.com/watch?app=deskt ... rstVideo=1

Jep, nyt oli rouheampaa tulkintaa. Ei paha ollenkaan.

Hmmm, yhden kuuntelun perusteella pienehkö pettymys, etenkin Tracks II:een verrattuna.

Outtakes ihan kivoja, mutta niitä ei ole paljon, niistä kaksi jo julkaistu, ja 4 tuttuja bootlegeiltä. Ne kolme ennenkuulumatonta on ihan kivoja, etenkin On The Prowl ja Gun in Every Home. Niitä pitää kuunnella vielä enempi. Ja Child Bride ja Losing Kind toki hyviä, vaikka tuttuja entuudestaan. Ihan kivasti toki nämä outtaket täydentää kokonaisuutta ja kiva saada ne vihdoinkin virallisesti julkaistuksi, mutta ilmeisesti bootlegeillä on vielä lisää outtakeja, en tiedä eikö niitä sitten löytynyt virallisilta nauhoilta enää.

Sitten se Electric Nebraska. Joka oli juuri sitä mitä nimi lupasi. Nebraskan biisejä (ei edes koko levyä, kuten tiedettiin), joista useimmat ovat hyvin lähellä demoja, mitä nyt rummuilla ja bassolla ja joskus pianolla höystettynä. Suurin osa ei ole mitään radikaaleja eri tulkintoja, vaan aika selvästi Bruce oli näissä juuri kokeilemassa että miten demot sopivat koko bändille. Ja nämä kuultuna pitää todeta, että Bruce teki tismalleen oikean ratkaisun kun julkaisi demot sellaisinaan. Instrumentaaliset lisähöysteet eivät mitään lisäarvoa oikein anna, ja jotain demojen tunnelmasta katosi. Toki kiva, että nämäkin nyt vihdoin julkaistiin, ainakin osa.

Mutta kolme näistäkin biiseistä loistaa. Born in the USAn varhainen bändiversio iskee oikeinkin lujaa, Downbown Trainin raivokas veto hengästyttää jopa kuuntelijaansa, ja Johnny 99 on Nebraskan biiseistä ehkä ainut joka sai kunnolla lisäarvoa muista soittimista. Pieni pettymys oli Atlantic City, joka ei ole niin loppuunmietitty kokonaisuus kuin myöhemmät live-versiot. Kuten sanottu, Bruce oli selvästi vasta tunnustelemassa tietään läpi näiden biisien.

Livelevyä en ole vielä kokonaisuutena kuunnellut, mutta kahden ekan levyn perusteella ei ole niin mullistava kokemus kuin Tracks II oli äskettäin itselle, jossa piti kokonaiset vuodet tai vuosikymmenet asettaa uuteen kontekstiin. Legendaarinen Electric Nebraska on just sitä mitä ajateltiin, eikä mitään muuta.

Nyt on ensimmäiset maistiaiset kuunneltu Tuubin syövereistä. Soundillisesti biisien sähköiset versiot on kuin tehty allekirjoittaneen makuun, mitä osasin ennakkotietojen perusteella odottaakin. Tästä huolimatta olen Rockawayn kanssa samaa mieltä siitä, etteivät nämä sähköiset versiot tavoita alkuperäisen levyn tunnelmaa. Kappaleiden tarinat jäävät tällä uudella julkaisulla kuulijalle tavallaan etäisemmiksi kuin alkuperäisellä kiekolla.

Live-vedot puolestaan ovat muutaman biisin kuuntelun perusteella aivan huikeita. Brucen ääni on niin pitelemättömän hieno, etten meinaa pysyä tuolilla.

Minä kyllä pidän kovastikin Electric Nebraskasta. En ole koskaan oikein alkuperäistä Nebraskaa hirveästi kuunnellut, vaikka albumi sinänsä tuttu onkin. On totta, että 1982 Nebraskaa hallitsee tietty mystinen ja synkähkökin tunnelma, joka ei ole samalla lailla esillä uudessa versiossa. Mansion on the hill on noussut yhdeksi suosikiksini. Siinä Dannyn urut tuovat taustalla hienoa lisämaustetta.

Outtakeista Gun in every home on todellinen helmi, joka yllätti. Tämä oli minulle boksin yllättävin löydös. Hieno, viimeistelty tuotanto ja tarina sopii loistavasti vaikka nykypäivän USA:aan, vaikka onkin 43 vuotta vanha. Ja Bruce laulaa koskettavasti, kuten koko boksillakin.

Downbound Train on ehkä hulluin ja maanisin Brucen levytys koskaan. Tässä versiossa. On todella ihmeellistä, miten erilainen lopputulos biisistä BITUSA:lle lopulta päätyi. Mielestäni aivan oikea ratkaisu. DT pitäisi olla vakituisena keikkasetissä. Brucebasesivusto kertoo, että maanisen version jälkeen Brucen palasi kahden (2!) päivän päästä studioon ja levytti sen version, joka lopulta kuultiin BITUSA:lla. Vuosi siis 1982.