Tämä on kyllä Bruce-fanin juhla-aikaa, kun kaikenlaisia julkaisuja tulee.
Tällä kertaa käsittelyssä on elokuva.
Ei kuitenkaan Indian Runner, vaan Deliver Me from Nowhere.
https://open.spotify.com/episode/67l1Vk ... 095f734bc6
Loose Ends Podcast
Re: Loose Ends Podcast
It ain't no sin to be glad you're alive
Re: Loose Ends Podcast
Julkaisutahtimme hämmentää jopa itseämme.
Nyt käsittelyssä Nebraska-boksi:
https://open.spotify.com/episode/1T6zMt ... 8f77394915
Nyt käsittelyssä Nebraska-boksi:
https://open.spotify.com/episode/1T6zMt ... 8f77394915
It ain't no sin to be glad you're alive
Re: Loose Ends Podcast
Boksijakso on hieno, biisit käsitelty asiantuntevasti kertoen samalla myös huomioita omasta mielestä vähemmän onnistuneista yksityiskohdista.
Itse tulkitsen The Big Paybackin scooterin Vespa- tyyppiseksi, en potkulaudaksi.
Tekijälistassa "loistaa" nimi jota ei ole siellä: Ron Aniello. Välillä on tuntunut että hänelle haetaan kaikkialle kiintiökrediitit.
Itse tulkitsen The Big Paybackin scooterin Vespa- tyyppiseksi, en potkulaudaksi.
Tekijälistassa "loistaa" nimi jota ei ole siellä: Ron Aniello. Välillä on tuntunut että hänelle haetaan kaikkialle kiintiökrediitit.
Re: Loose Ends Podcast
Tuli kuunneltua Loose Ends podcast trilogia eli jaksot 88-90 lähestulkoon putkeen. Aivot eivät menneet solmuun, koska kaikissa jaksoissa ainakin sivuttiin Nebraskaa. Ajatuksia tosin heräsi paljonkin…
(88.)
Frank Turneria oli mukava kuunnella. Tuli energinen olo, vaikka aamu oli sateinen ja harmaa eikä kahvikaan oikein potkinut. Oli varmaan mukava haastatella ilmeisen avointa, suorasanaista ja humorististakin muusikkoa?! Löysin myös samaistumispintaakin hänen ajatuksiinsa esimerkiksi Oassiksesta. Eikä ”Reason to Believe” ole todellakaan huono biisi. Täytyy tutustua hänen tuotantoonsa syvemmin.
(89.)
”Deliver me from Nowhere” on kahden katselun jälkeenkin hyvä elokuva. Ensimmäinen katselu Kino Konepajalla meni tunteisiin useankin kerran. Oli helppoa päästää itsensä Bruce kuplaan, kun tutut kasvot ja etenkin jaetut keikka kokemukset virittivät heti oikealle taajuudelle astuessani teatterin baarin ovesta sisään. Olin myös kuunnellut Nebraska boksia muutaman tunnin pohjiksi. Vielä kerran kiitos Rikulle, Disneylle ja loistavalle uudelle tuttavuudelle Kino Konepajalle (jonka ohjelmistossa on ollu myös legendaarinen hip hop klassikko ”Wild Style” aiemmin syksyllä - tyylikästä!).
Toisen katselun jälkeen jäin pohtimaan Brucen hahmon vuorovaikutusta bändiläisten kanssa. Olisi kiinnostanut nähdä mitä tapahtui, kun materiaalia ei saatu toimimaan studiossa. Siinä olisi ollut paikka näyttää/näytellä hahmon tunnetiloja ja toimintaa. Etenkin Stevenin reagointi olisi kiinnostanut. Ehkä asiaa ei sivuttu kirjassa, mutta elokuvassa on muitakin fiktiivisiä kohtia.
Podcastissä todettiin, että loppuja oli monta (kuten teemojakin). Tämä ei oikeastaan häirinnyt, koska niillä saatiin tarinat jonkinmoiseen päätökseen eikä jäänyt… Loose Endsejä.
(90.)
Nebraska boksi on vasta tutustumisen alkuvaiheessa, mutta joitain resonanssi viboja jaan toimittaja kaksikon kanssa. Esimerkiksi ”Atlantic City”, ”On the Prawl” ja ”Gun In Every Home” toimivat hyvin. Biisievoluutio on miltei pakkomielteinen lempiaiheeni. Podissa pohdittiin mm. ”Born In The USAn” vaiheita. Jäin miettimään, josko raakile demo ”Vietnam” (löytyy pienellä etsinnällä youtubesta) kuuluu tähän jatkumoon?
(88.)
Frank Turneria oli mukava kuunnella. Tuli energinen olo, vaikka aamu oli sateinen ja harmaa eikä kahvikaan oikein potkinut. Oli varmaan mukava haastatella ilmeisen avointa, suorasanaista ja humorististakin muusikkoa?! Löysin myös samaistumispintaakin hänen ajatuksiinsa esimerkiksi Oassiksesta. Eikä ”Reason to Believe” ole todellakaan huono biisi. Täytyy tutustua hänen tuotantoonsa syvemmin.
(89.)
”Deliver me from Nowhere” on kahden katselun jälkeenkin hyvä elokuva. Ensimmäinen katselu Kino Konepajalla meni tunteisiin useankin kerran. Oli helppoa päästää itsensä Bruce kuplaan, kun tutut kasvot ja etenkin jaetut keikka kokemukset virittivät heti oikealle taajuudelle astuessani teatterin baarin ovesta sisään. Olin myös kuunnellut Nebraska boksia muutaman tunnin pohjiksi. Vielä kerran kiitos Rikulle, Disneylle ja loistavalle uudelle tuttavuudelle Kino Konepajalle (jonka ohjelmistossa on ollu myös legendaarinen hip hop klassikko ”Wild Style” aiemmin syksyllä - tyylikästä!).
Toisen katselun jälkeen jäin pohtimaan Brucen hahmon vuorovaikutusta bändiläisten kanssa. Olisi kiinnostanut nähdä mitä tapahtui, kun materiaalia ei saatu toimimaan studiossa. Siinä olisi ollut paikka näyttää/näytellä hahmon tunnetiloja ja toimintaa. Etenkin Stevenin reagointi olisi kiinnostanut. Ehkä asiaa ei sivuttu kirjassa, mutta elokuvassa on muitakin fiktiivisiä kohtia.
Podcastissä todettiin, että loppuja oli monta (kuten teemojakin). Tämä ei oikeastaan häirinnyt, koska niillä saatiin tarinat jonkinmoiseen päätökseen eikä jäänyt… Loose Endsejä.
(90.)
Nebraska boksi on vasta tutustumisen alkuvaiheessa, mutta joitain resonanssi viboja jaan toimittaja kaksikon kanssa. Esimerkiksi ”Atlantic City”, ”On the Prawl” ja ”Gun In Every Home” toimivat hyvin. Biisievoluutio on miltei pakkomielteinen lempiaiheeni. Podissa pohdittiin mm. ”Born In The USAn” vaiheita. Jäin miettimään, josko raakile demo ”Vietnam” (löytyy pienellä etsinnällä youtubesta) kuuluu tähän jatkumoon?
"...Where we swore forever friends
On the backstreets until the end ..."
On the backstreets until the end ..."