rosie_77 kirjoitti:Mielenkiintoinen teksti Springsteenin suhteesta työhön Evan Sayettin kirjasta. Mitään suurta komiikka en tästä löytänyt, tosin en ole ihan varma onko teksti ironista vai onko Sayett tosissaan (jos mies on republikaani on vastaus aika selvä). Jenkeissähän kysymyksestä tulee helposti polittinen, liberaali taitelija, joka ei ole ikinä tehnyt "rehellistä" työtä maalaa työstä negatiivista kuvaa, mikä on vastoin republikaanien (ja aikoinaan demokraattien) ylevää ajatusta siitä, että vain ja ainoastaan omalla työnteolla voi menestyä (eikä taiteen tekeminen ole työntekoa!).
Toisaalta ymmärrän sen argumentin, jonka mukaan Springsteenin biiseissä annetaan aika yksipuolinen kuva työnteosta, mutta niissä työ onkin aina se pahin vastakohta vapaudelle, ja vapauden kaipuu on taustalla lähes kaikissa Springsteenin biiseissä. Itse olen sitä mieltä, että mikä tahansa työ voi olla palkitsevaa, eikä työn tarvitse olla mikään ie, jonka alle kaikki duunarit hautautuvat. Silti, Factoryn lyriikka on loistava kuvaus siitä, mitä työnteko pahimmillaan on. Henk. koht. tykkäsin esim. mainitusta Mike Rowen Dirty Jobs -sarjasta jo senkin takia, että "likaisten" töiden parjaajat pitäisi kaikki laittaa hetkeksi niihin hommiin, oppisivat arvostamaan muiden ihmisten työpanosta enemmän. En tiedä kirjoittaisiko Springsteen tavallisen duunarin elämästä eri tavalla, jos olisi itse esim. paiskinut pitkää päivää tehdastyössä, mutta ainakin oman duuninsa mies hoitaa niin tunnollisesti ja huolella kuin kukaan koskaan.
Factory on loistava kuvaus ihmisten elämästä ja näköalattomuudesta. Monet tuntemani tehdastyöläiset ovat myös perkeleen ylpeitä omasta työstään ja se on keskeinen osa heidän elämänsisällöstään ( jopa lähes ainoa elämänsisältö ). Tunnen yli 80-v. äijiä jotka edelleen muistelevat aina mahdollisuuden saadessaan kuinka ajettiin ennätyksiä tai laitettiin myös koneet seisomaan tarpeen vaatiessa.
Bruce ei ole itse tehnyt tavallisia töitä päivääkään mutta hän on kasvanut duunariperheessä, joten eiköhän hänellä ollut aika hyvä käsitys asiasta Factoryn tekstiä kirjoittaessaan.
Itse en ole tehnyt päivääkään tehtaalla töitä, mutta kyllä tosta tekstistä löytää hyvin pienen suomalaisen tehdaspaikkakunnan ilmapiirin. Ja kun tekstin ankaruuden vastapainona on todella kaunis melodia, niin täytyy tunnustaa että kyynelkin on joskus vierähtänyt poskelle biisiä kuunnellessa.
Early in the morning factory whistle blows,
Man rises from bed and puts on his clothes,
Man takes his lunch, walks out in the morning light,
It's the working, the working, just the working life.
Through the mansions of fear, through the mansions of pain,
I see my daddy walking through them factory gates in the rain,
Factory takes his hearing, factory gives him life,
The working, the working, just the working life.
End of the day, factory whistle cries,
Men walk through these gates with death in their eyes.
And you just better believe, boy,
somebody's gonna get hurt tonight,
It's the working, the working, just the working life.