ThisHardLand

Kiitos vaan Kuiseille ja herralle, JKolarille, Jersey Girlille, Laukulle, Helinälle ja Janille; oli todella kiva nähdä! See you further up on the road!

You rock Kuisei! Kiitos kaikille seurasta, tästä on hyvä jatkaa Pariisiin, Roomaan, Göteborgiin ja Osloon...yt. Helinä & Jani

Tuli tuosta tupakoinnista mieleen oma kenttäkokemus tiistailta. Pari porukkaa meidän ympärillä kääri sätkänsä ja lattoi jotain omaa tupakan sekaan. Sitten nautiskeltiin pikkaisen makeista tuoksuista ympärillä ja sätkiä tehtiin lisää ja kierrätettiin oman porukan kesken. Porukoilla vauhti kiihtyi koko ajan, mitä lie ollut tupakan seassa

Kiitokset kaikille tavatuille tutuille kivoista jutteluista, olipahan älyttömän hienot keikat ja vielä kerran se yleisö, super, hyper mahtava ja itselle vielä monta ennen kuulematonta biisiä, huhheijaa eikä hoh hoijaa zzz.

Eilen illallla kotiuduin Italian kuumuudesta tänne pohjolan vähälumiseen kesään. Sen verran lapasia heitin pois käsistä, että saan pari riviä tunnelmista.

Hienot olivat keikat kuten muutkin ovat kertoneet. Eka kerta Italiassa ja kannatti kyllä kokea. Vaikka kaupungilla autoliikkeessä Ferrarin renkaita potkiessa näyttikin siltä, ettei italialaisille merkitse mikään muu mitään kuin näyttää hyvältä selfiessä, niin vilpittömästi täytyy sanoa, että paras yleisö konsertissa, mitä itse olen nähnyt. Nuori, vanha tai tälläinen keski-iän loppusuoralla oleva, niin kaikilla päällä reipas meno. Respektiä heille, vai miten se nuoriso nykyään asian ilmaisee.

Minulla oli molempina iltoina paikka katsomossa. Eka iltana melko tarkalleen vastapäätä lavaa alimmalla tasolla ja toisena iltana Nilsin puolella suoran osuuden lopussa toisessa kerroksessa. Vaikka paperilla eka illan paikka olikin parempi, niin käytänössä toisen illan paikka vei voiton. Näkymä lavalle ja kentälle oli parempi ylempää (alemmassakaan paikassa ei sinänsä ollut mitään vikaa). Äänentoisto ylempänä kaarteessa oli paras mitä näillä areenakeikoilla on tullut vastaan. Paria pientä kohtaa lukuunottamatta ääni ei säröillyt oikeastaan yhtään ja basso hakkasi mukavasti rintalastan alaosan keskikohdan tietämille. Lisäksi lohkon ylimmällä rivillä oli bonuksena, että pystyi katsomaan keikkaa ja huitomaan käsiä seisaaltaan penkin takana olevalla hyllyllä (silloin tällöin piti antaa tietä kaljan hakijoille, mutta niitäkään ei ollut häiriöksi asti) häiritsemättä istujayleisöä eikä tarvinnut pelätä tippuvansa alempana olevien niskaan tai kaatavansa jaloissa olevia vesipulloja.

Vaikka etukäteen minulla olikin pientä harmistumista, kun odottamaani River-levykeikkaa ei ole ollutkaan, niin kyllä harmitus vaihtui iloon San Siron noidankattillan kuumassa huumassa.

Tästä on hyvä jatkaa vielä Göteborg kolmoselle ja toivottaa keikoille menijöille eeppisiä kokemuksia.

Ja siis toi Point Blankin pianointro!! Miten kaunista!!

Brucen ilme kohdassa 0:17 on aika muikea kun huomaa yläkatsomon valoilmiön:
https://youtu.be/hXySKh19_NA

Kotimatkalla junassa tuli vielä yksi hauska yllätys aiheeseen liittyen: Kehuskelin Twitterissä että sain olla yksi "mustista läiskistä" tuossa valokuviossa. Vähän ajan päästä ilmestyi kännykän yläreunaan sydän, "Nils Lofgren likes your tweet."

Oli tosiaan hauska tavata suomalaisia faneja, joku pitkänkin ajan takaa. Kaikki oli hiki otsassa ja hyvällä tuulella!

Tiistain keikka oli ihan käsittämätön. Seitsemän konsertin nyyppä-historialla ja kolmen vuoden tauon jälkeen mikä tahansa tuntuu tietysti juhla-aterialta, mutta minulle San Siron jälkimmäinen ilta on mieltyvä vastaisuudessa, näin uskon, jonkin sortin elämää muuttavana kokemuksena. Vaikea nostaa mitään yksittäistä osa-aluetta tapahtumasta yli muiden; olin istumapaikallani joltisenkin tarkkaan kaksi tuntia ennen keikan alkua, ja jo yksin katsomon täyttymisen seuraaminen tuolla nimenomaisella stadionilla oli matkan väärti ilmiö. Sen tämä show ainakin todisti, että tällainen "settilista paperilla" -hohhoijattelu kotisohvalta on minusta aika kummallista. Esimerkiksi Streets of Fire ja Something in the Night ei kumpikaan ole itselleni levyversioina mitenkään läheisiä biisejä, mutta soitetuissa sloteissaan ne toimi kyllä ihan mielettömän hyvin. Se Brucen yleisön taju, keikan yhtäältä spontaaniuden ja toisaalta settilistan ennalta rakennetun rytmityksen välinen jännite on aivan järkyttävän hienoa dramaturgiaa; siis se, että kun ilta on jo alkanut hämärtyä, tulee Riverin ja Racingin tajuton kombo, jota itse ainakin toljotin suu auki ja kyynel silmässä, ja siitä hypätään sitten suoraan Cadillac Ranchin pölhöhumppaan. Emotionaalinen krapula keskiviikkoaamuna Riikan-välilaskun aikana oli melkoinen. Että mitä helvettiä minä täällä teen, onko missään enää mitään mieltä tuollaisen kokemuksen jälkeen, että tämä oli tässä tämä vaellus.

Olen foorumilla verrattain uusi jäsen, ja siksi koen aiheelliseksi jakaa myös ensimmäisen foorumitapaamiseni: tiistaiaamulla olin hyvissä ajoin jonossa Duomon katolle nostavaan hissiin. Sotilaspukuun sonnustautunut vartija kysyi kaikilta jonottajilta vuoron perään, mistä maasta nämä ovat kotoisin. Yllätyksekseni myös edessäni seisova mieshenkilö totesi olevansa Suomesta. Sosiaalisesti vammaisenakin yksilönä siinä oli sitten vähän pakko kätellä, vartijoiden järjestämän yhteensattumashown nimissä. Kartsa siinä sitten tajusi ensin kysyä, että olenko minäkin kaupungissa Brucen vuoksi, ja olenko foorumilainen etc. Tapaaminen toi aivan oman lisänsä konserttielämykseen; itse kun noudatan niin kotimaassa kuin matkoillakin sitä härmäläiseen sieluuni tatuoitua periaatetta, että en lähtökohtaisesti puhu vieraille. Tällä kertaa jouduin pakotettuna pukahtamaan muutaman sanan, ja olen verrattain iloinen, että näin tein.

Mahtava reissu. Pari viikkoa aikaa toipua ennen Ullevin pittiä.

CemotiMastermikka kirjoitti:Kartsa siinä sitten tajusi ensin kysyä, että olenko minäkin kaupungissa Brucen vuoksi, ja olenko foorumilainen etc.

Niin! Siis kuka nyt lähtisi Milanoon ostoksille tai nähtävyyksiä katsomaan!

Sanoiko joku jo tämän täällä, mutta siis toinen Brucea lavalta Shoutin aikana 5.7. paareilla pois kantaneista valkotakkisistahan on Claudio Trotta. Pääsi hänkin siis osallistumaan showhun. Ja hieno juttu, miten monella meikäläisellä on ollut upeat elämykset Milanossa, onnittelut niistä kaikille!

CemotiMastermikka, oli hauska tavata! Siinähän Brucesta puhuessa innostus aiheeseen oli vähintäänkin yhtä suurta kuin Duomon katolta avautuvien näkymien ihailu.

Hienosti kirjoitit Brucen taidosta rakentaa konsertin kokonaisuus. Siinä oli monia onnistuneita biisivalintoja ja -sijoituksia, mm. Rosalitan kosiskelu jo keikan alkupuolella tutumman encore-paikan sijaan.