The Ghost of Bruce Springsteen

Bruce-bileet, foorumitapaamiset, cover-bändien keikat
Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4116
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: The Ghost of Bruce Springsteen

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 19.11.2018 21:54

The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band pe 16.11.2018 G-Livelab, Helsinki

Ghostarit ovat taas tulossa Helsinkiin, jee! Kun kerran Broadwaylle lähteminen ei nyt onnistu, valitaan saatavilla olevista vaihtoehdoista seuraavaksi paras eli lähdetään katsomaan Suomen ammattitaitoisinta Springsteen-coverbändiä teatteria vähän pienempään keikkapaikkaan, jossa istutaan ja nautitaan tämän seudun parhaasta äänentoistosta. Tällä kertaa oli todella syytä olla ajoissa lippukaupoilla, sillä tapahtuma myi loppuun jo kauan ennen itse keikkapäivää, ja moni kaveri jäi vaille pilettiä. Myös seuraavana päivänä oleva Tampereen keikka myi loppuun ajoissa, eli Ghostareilla on tosiaan meneillään loppuunmyyty kiertue, absolutely fabulous!

Ensin tietysti kokoonnutaan etkoilemaan läheiseen ravitsemusliikkeeseen. Paikalle saadaan tällä kertaa vain yksi pöydällinen porukkaa, ja keskustelunaiheet liikkuvat vauhdikkaasti työkiireissä, rokotuksissa ja vaihdevuosissa. Emme kai me vain ole keski-ikäistymässä? No emme tietenkään, nämä nyt vain ovat Tärkeitä Asioita, joita kakarat (alle kolmevitoset) eivät aina tajua. Ja kun kaikki olennainen on käsitelty, keikan odotus alkaa käydä jo sietämättömäksi ja lähdemme innoissamme muodostamaan jonoa G Livelabin ulko-ovelle. Tussaamme huolella numerot kämmenselkiimme, sovimme seuraavan nimenhuudon siten, että seurueen janoisin ehtii vielä yhdelle ja kuumeilemme kovasti alkavat keikan tunnelmissa. Tyrkytämme numeroita muillekin paikalle saapuville, mutta he osaa ymmärtää niiden arvoa. Jono kuitenkin toimii kuten hyvän jonon kuuluukin toimia ja kun ovi aukeaa, siirrymme sisälle hyvässä järjestyksessä. Kukaan ei juokse.

Otamme paikkoja lavan lähellä olevista pöydistä ja vaikka ensimmäisinä tulevat eivät kovin aktiivisesti varaile vapaita tuoleja, perinteiseen G Livelabin tapaan ihmiset varovat vieraisiin pöytiin istumista ja siksi jonossa aika paljon eturivin takana olleista kavereista iso osa mahtuu meidän pöytiimme. Osa ihmettelee silmät pyöreinä istumissysteemiä (joo, tässä keikkapaikassa mennään aina näin) ja osa toteaa äänen, että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. No eikös me sanottukin etukäteen juuri niin, eli tulkaa ajoissa! Ehdimme vielä harjoitella G Livelabin juomientilaus-appin käyttöä ennen kuin ilmassa alkaa tuntua vahvasti siltä, että keikka on alkamassa.

Bruce Springsteenin neljäs studioalbumi Darkness On The Edge of Town täytti alkukesästä 40 vuotta ja ennalta oli jo ilmoitettu, että Darkness tulee olemaan tämän keikan teema. Näin ollen ei ole yllätys, että aloituskappaleeksi on valittu tuon levyn avaava Badlands ja albumikeikkojen tapaan tulemme nyt kuulemaan Darknessin alusta loppuun järjestyksessä. Nyrkit pystyyn ja karjutaan biisin nimeä mukana oikeissa kohdissa!

The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band on usein ollut parhaimmillaan juuri Darknessin kappaleita esittäessään, ja ne soljuvat nyt juuri kuten pitääkin ja keikan tunnelma pysyy hyvänä. Bändin nokkamies Saku on edessämme hämmästyttävästi niin aidon Brucen oloinen kuin vain voi olla ja ne, jotka eivät ole nähneet vielä kovin monta Ghostarien keikkaa, ihastelevat ääneen hänen olemustaan. Me kokeneemmat otamme sen liiankin helposti itsestään selvyytenä ("No, sehän on meidän Saku. Se nyt vain on tuommoinen, ja se on Oikein Hyvä Juttu.") ja asetumme biisien myötä oikealle aallonpituudelle. Taustalla soi nyt meidän elämämme soundtrack ja me siirrymme maailmaan, jossa lavalta tarjoillaan juuri oikein elkein ja nyanssein jotain, joka liikuttaa isoja paloja itse kunkin sisimmässä.

Tämäniltaisen Darknessin ehdottomia tähtihetkiä on harvinaisen upea The Promised Land. Yleisö on ehtinyt siihen mennessä siirtyä täysin tämän musiikin maailmaan, osallistuu laulamalla ja käsiään heiluttamalla. Saku ja bändi revittelevät kunnon sooloilla. Hypnoottisen tenhoavat Factory ja Streets of Fire lisäävät yleisön keskittymistä, ja kun bändin laulukamat kosahtavat komean Prove Itin loppupuolella, se ei enää haittaa mitään, sillä juuri tässä kohdassa yleisö voi laulaa kovaäänisesti biisin nimiriviä sopivan monta kertaa säestyksen päälle ja eturivit tietysti kuulevat Sakun ja basisti Tomin laulun ilman vahvistustakin. Tämä tekninen ongelma tuottaakin oikeasti hienon hetken, joka sopii erinomaisesti nostattamaan keikan tunnelmaa.

Ensimmäinen setti päättyy Levyn nimibiisiin Darkness on the Edge of Town, jonka jälkeen bändi siirtyy alakertaan bäkkärille ja katsojat kääntävät tuolinsa taas kohti kavereita, juomia hankitaan lisää ja toistaiseksi kuultua settiä analysoidaan kiihkeästi. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että laulukamojen kuuluikin pettää juuri tuolla hetkellä, ja seuraavaksi siirrytään luonnollisestikin muistelemaan vastaavia ongelmatilanteita Brucen eri keikoilla.

Bändi palaa riittävän lepotauon jälkeen lavalle. Darkness vaati tiukkaa keskittymistä, mutta nyt ollaan valmiita irrottelemaan. Bändi on jo ihanasta Thunder Roadista lähtien selvästi rennompi kuin ensimmäisessä setissä. Kun Saku lauloi ensimmäisen osuuden hartaasti silmät kiinni keskittyen ja antoi Tomin hoitaa kaikki niukanpuoleiset välispiikit, hän uskaltaa nyt jo avata silmänsä, liikkua koko lavan mitalta ja välillä jopa lisäillä jotain Tomin aiempaa vauhdikkaampiin spiikkeihin.

Backstreets vaatii vielä tiukkaa keskittymistä, mutta Fire (yleisöstä huudettu toive) on iloisen rento. Yleisö keskittyy taputtamaan Bo Diddley -komppia She's the Onessa, ja seuraava intro viekin meidät jo nuorten autoretkelle, joka päätyy Greasy Lakelle juuri sinä yönä, kun ilmassa on todellista taikaa. Saku luopuu kitarastaan, astuu lavamonitorien yli ja lopulta kaatuu suoraan minun syliini, oih! Saan hetken olla sanoituksen Crazy Janey ja nauttia ihanista yhdessäolon hetkistä järven rannalla (all night!) samalla kun pojat soittavat taustalla niin kauniisti. Mutta lopulta it was time to go tälläkin kerralla, ja setin on aika jatkua kohti uusia tarinoita.

10th Avenue kertoo E Steet Bandin tärkeistä syntyhetkistä, ja Pexi puhaltaa soittimestaan asiaankuuluvan soolon voimalla meidän kumartaessamme kohti valkopukuista fonistia. Tämän jälkeen intro kertoo, että olemme syntyneet lähtemään ja nyt on lopultakin aika pompata pystyyn. Ai niin, meillä on juomia pöydällä ja kohta ne kuitenkin kaatuvat, nappaanpa siis kännyn taskuun turvaan, kädet ylös ja woo-oo-oo that's allright with me! Oikeassa kohdassa Saku ojentaa puunvärisen Telecasterinsa yleisöä kohti ja me iskemme kädet kiinni sen kieliin. Klirr koli koli... Ai ne juomat kaatuivat nyt vasta? Pelastetaan siis se, mikä pelastettavissa on ja nostetaan kädet taas ilmaan because tramps like us, baby, we were born to run!

Bändi ei ole ehtinyt kauas lavasta ennen kuin osa yleisöstä on muuttanut raikuvat aplodit Badlands-hoilotuksen sijasta vorssalaisväritteiseksi kutsuhuudoksi, jonka tarkoitus lienee yrittää houkutella esiintyjät takaisin näytille. Tästä huolimatta he saapuvat takaisin estradille ja lupaavat ilahduttaa meitä vielä kahden biisin verran. Kokoonnumme ensin mahtavan, yössä loistavan Esso-kyltin alle katsomaan jengien yhteenottoa eeppisten sävelten soidessa ja Pexin fonisoolon viedessä meidät vuosikymmenten takaisiin maisemiin New Jerseyn rannikolle.

Vielä viimeiseksi nousemme kaikki yhdessä esittelemään penseälle isukille coolia poikaystävää, jolla on ihan aikuisten oikeasti diili levy-yhtiön kanssa ja jos mikään muu ei auta, karataan yhdessä johonkin epämääräiseen räkälään, josta ihan varmasti löytyy töitä ja paikka meille molemmille. Tai mitä väliä duunista, kunhan rakkautta ja musiikkia riittää. Autokin hyytyi jo jonnekin New Jerseyn suoalueelle, mutta eihän se tosirakkaudessa haittaa. Saku ja Tomi esittelevät bändin biisin aikana ja palaamme pienen Rolling Stones -syrjähypyn jälkeen Rosien tarinaan vielä loppusäkeistön ajaksi ennen kuin keikka päättyy.

Mikä ihana ilta! Ghostarit ovat taas onnistuneet siirtämään sielumme parin tunnin ajaksi johonkin parempaan maailmaan ja pistäneet meidät tanssimaan fyysisen olemuksemme hikeen jopa tällä istumakeikalla. Bändin mentyä jäämme vielä jakamaan tuntojamme toviksi ja pääsemme kiittämään bändiä, kun he palaavat roudaamaan kamojaan. So long pojat, iso kiitos teille ja ensi kertaan!

Settilista

(First set: Darkness On The Edge of Town album from beginning to end)
Badlands
Adam Raised a Cain
Something in the Night
Candy's Room
Racing in the Street
The Promised Land
Factory
Streets of Fire
Prove It All Night
Darkness on the Edge of Town
---
Thunder Road
Backstreets
Fire
She's the One
Spirit in the Night
Tenth Avenue Freeze-Out
Born to Run
--
Jungleland
Rosalita (Come Out Tonight) (w/ Satisfaction snippet + band introduction)

Bowmore
Mr Tongue Twister
Viestit: 2607
Liittynyt: 11.01.2013 14:05
Paikkakunta: Helsinki

Re: The Ghost of Bruce Springsteen

Viesti Kirjoittaja Bowmore » 19.11.2018 22:21

Keikka oli täyttä rautaa, etenkin kun taidettiin pysytellä 70-luvun musiikissa koko illan ajan. Nykyversio yhdestäkin helmestä olisi Raging in the Street. Vanhassa usein on vara parempi. Aloin etkoilukeskustelun siivittämänä miettiä, miten vanhoiksi tässä on tultu kun Liisa, joka aina kännyynsä tunnollisesti kokoaa settilistaa, toimiin niin nytkin, vaikka on albumikeikka ja biisit saisi jj:ltä seuraavana päivänä. Sillä kuulemma tämä levy löytyy hyllystä. Bändin vt. Brucekin on tulossa vanhaksi. Hän nimittäin lähestyi pöytäämme, joka oli täynnä laseja, mutta valitsi niistä silmälasit. So we're scared and we're thinking that maybe we ain't that young anymore?
Mutta ilta oli täydellistä bruciikin juhlaa. Iso käsi bändille.
Dr Winston O'Boogien kuolemattomin sanoin: You shoulda been there!
Wanna change my clothes, my hair, my face

Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 4673
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Re: The Ghost of Bruce Springsteen

Viesti Kirjoittaja jjvirta » 20.11.2018 7:56

TTT-klubi, Tampere 17.11.2018

Badlands
Adam Raised A Cain
Something In The Night
Candy's Room
Racing In The Street
The Promised Land
Factory
Streets Of Fire
Prove It All Night
Darkness On The Edge Of Town

The Ghost Of Tom Joad (Saku soolo)
Nebraska (Saku soolo)
The Rising
Downbound Train
She's The One
I'm On Fire
Fire
Spirit In The Night
Tenth Avenue Freeze-Out
I'm Goin' Down
Born To Run
----------
The River
Jungleland
Rosalita (Come Out Tonight)
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"

Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4116
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: The Ghost of Bruce Springsteen

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 13.09.2019 17:37

Tänään ketään lähössä Ghostareille Sellosaliin?

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1134
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: The Ghost of Bruce Springsteen

Viesti Kirjoittaja Janey » 14.09.2019 15:17

Eilen oltiin ihmettelemässä Ghostareita Sellosalissa, ja kyllähän teki nasueetvarttia kuulla live-musaa ihan liian pitkän tauon jälkeen! Ghostarit tarjoili sen verran vakuuttavaa settiä, että olisi perjantai-iltansa voinut pöllömminkin viettää. Suurimpia kohokohtia meikäläiselle oli soolo-akkari TGOTJ (jonka kuulin nyt ensimmäistä kertaa livenä), Prove It '78, Wrecking Ball (jonka saisi mun puolesta soittaa vaikka joka keikalla), Trapped (joka tuli vähän puskista), Racing, Jungleland, Darkness ja I'm on Fire (joka kolisee nimenomaan livenä).

Yleisössä ei ilmeisesti ollut kovin montaa foorumilaista, ja sen keski-ikä vaikutti yllättävän korkealta. En tiedä, oliko yleisön kohtuullinen jähmeys suoraa seurausta edellä mainitusta. Tämmöisestä hillujasta tuntui joka tapauksessa melkein koko keikan ajan siltä, etten osaa olla niin kuin tilanne vaati: kuin kuollut lahna kirkon penkissä (esim. Tenth Avenuen aikana kroppa tekee ihan väkisin tanssimista muistuttavia liikkeitä). Toivottavasti elämöintini ei herättänyt eläkeläisissä liikaa pahennusta. Synttäribilekeikalla ei onneksi tarvinne yrittää käyttäytyä hillitysti.
Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne
-Paulo Coelho: Viides vuori

Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4116
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: The Ghost of Bruce Springsteen

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 15.09.2019 13:50

The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band pe 13.9.2019 Sellosali, Espoo

Ghostarit täyttää jo peräti 15 vuotta, mikä on melkoinen ikä bändille. Nehän voi ajaa jo mopokortin! Nyt he kuitenkin ovat liikenteessä pakettiautolla, sillä Ghostarit risteilee parhaillaan ympäri Suomea noita vuosia juhlien. Tänään kiertue lopultakin kerkiää tänne pääkaupunkiseudulle Espooseen, ja kahden viikon päästä Helsingissä on kiertueen päättäjäiskeikka. Syyskuu on oikein hyvä kuukausi kiertää, sillä Bruce Springsteen täyttää 70 vuotta tässä kuussa ja koska herra itse ei ole tulossa heittämään keikkaa tänne Suomeen tai edes lähimaillekaan, menemme tietenkin coveribändin keikalle juhlimaan.

On perjantai ja 13. päivä, joten tietenkin hukkaan bussilippuni ja pari muutakin mutkaa on matkassa, mutta selviän Leppävaaraan ajoissa. Onpa Sellosalin aulassa vielä vähän väkeä vaikka keikan alkuun ei ole enää pitkään mutta ei hätää, kun käy juttusille parin tutun kanssa, sali pölähtää melkein täyteen ennen kuin huomaakaan. Vaikka valtaosa pääkaupunkiseudun Bruce-faneista tähtää Helsingin keikalle, eturivin istuimet ovat tyylikkäästi tuttujen valtaamat kuten kuuluukin. Ja juu, Sellosalissa kaikki keikat ovat istumakeikkoja, sillä tämä on ihan ehta konserttisali.

Saku kävelee yksin lavalle ja ottaa akustisen kitaran. Jee, sooloaloitus! Mitähän sieltä tulee? The Ghost of Tom Joad! Tämähän oli aloitusbiisinä, hmm, oliko se nyt Prahan keikalla 2012 - eikun se siis oli oikea Bruce, tämä on Ghostarit ja Saku eikä ihan sama asia. Mutta koska nämä biisit ovat samoja, tässä ei voi estää ajatuksia vaeltamasta keikalta toiselle. Saku vetäisee toisenkin soolon eli My Father's Housen ennen kuin koko bändi kutsutaan lavalle.

Thunder Road! Kova biisi heti alkuun, eikä tässä hidastella yhtään senkään jälkeen. Night - hmm, tämähän oli aloitusbiisi 2008 Helsingin keikalla, eikun keskity! Mutta ei voi mitään, kun Saku tuossa edessämme hieman hämärällä lavalla patsastelee puunvärinen Telecaster kaulassaan vielä niin oikean Brucen oloisena, että ihan huimaa. Badlands, ja eturivissä nostetaan jo vähän varovasti nyrkkejä taivasta kohden, ja niin, sehän oli siellä Helsingin keikalla 2008 kun... Hups, takaisin Sellosaliin!

Ghostareiden tarkat levytettyjä ja tunnetuimpia liveversioita mukailevat sovitukset tosiaan vievät ajatukset jatkuvasti takavuosien keikkoihin. Eikä mieleen tulvi vain muistoja Springsteenin keikoilta vuosien varrelta, vaan fläsäreitä tulee myös Ghostareiden menneiltä keikoilta Tullikamarin Klubilta, Tavastialta, G Livelabista ja ties mistä. Olenhan mä nähnyt nämä kundit kai ainakin 10 kertaa. Tuon biisin alusta tulee mieleen Esa Elorannan spiikki yhdeltä keikalta, jolla hän esitti sen, tuo toinen taas palauttaa mieleen Mika Kuokkasen ja Joshua Jamesin, sillä heidänkin keikoillaan on välillä tilaa Springsteenin musiikille. Nämä biisit ovat keränneet mukaansa niin paljon positiivista painolastia, että niiden on annettava viedä mennessään.

Ghostarit suosii 70-luvun materiaalia, mutta nyt on hetki parille uudemmalle kappaleelle 2000-luvulta. Ensin Wrecking Ball vuodelta 2012, ja sitten kymmenen vuotta varhaisempi The Rising. New Yorkin terrori-iskun vuosipäivä oli toissa päivänä, ja kun käymme kuuntelemaan kappaletta palomiesten ponnisteluista palavissa World Trade Centerin rakennuksissa, näen äkkiä kaksoistornit lavan takana. Nuo neljä pystyä valojuovaa ovat selvästi kaksoistornien ääriviivat, ja tuo yksinkertainen valotehoste tekee tämän kappaleen juuri tänä iltana niin hienoksi. Sky of blackness and sorrow (dream of life.) Huh huh.

Nyt rauhoitutaan hieman ja palataan turvalliselle 70-luvulle, kun Saku ja bändin toinen kitaristi lähtevät hakemaan Telecastereistaan tuttuja sointuja. Vain studiolevyjä kuunnelleille tämä pitkä intro ei varmaan ihan aukea, mutta meille vanhat bootlegin kuunnelleille tämä on tuttua: Tästä on tulossa Prove It All Night, jonka alussa livekeikoilla Darknessin julkaisukiertueella 1978 vedettiin tämä klassinen intro. Tässä versiossa lavalla seisovat kitarasankarit saavat esitellä taitojaan ja kauniisti soi!

Pääsemme yhdessä haaveilemaan luvatusta maasta ja olemme aivan liekeissä, kun rakastumme varattuun (vai alaikäiseen, miten tuon daddyn tuossa nyt tulkitsee). Laittomat katukiihdytysajot viritetyillä autoilla ovat menneen maailman harrastus, mutta ne ovat niin totta melkein kaikilla Ghostareiden keikoilla. Ja onhan se paljon coolimpaa lähteä illalla cruisailemaan itse rakennellulla autolla ja etsimään haastajia kuin se, että töistä kotiin tultua vain lössähtää tietokoneen ääreen.

Mikä on se biisi, joka kuuluu kuulla kaikilla keikoilla, joilla Springsteenin biisejä soitetaan? No tietenkin The River, vaikka herra itse ei sitä läheskään jokaisella omalla keikallaan esitä. Mutta coveribändi ei ole mistään kotoisin, jos tämä ei kulje - ja Ghostareiltahan kulkee. Riveriä seuraa tuttu intro, jota saa kuunnella muutaman tahdin verran, ennen kuin aivot asettuvat kohdilleen: Trapped, ei Springsteenin oma sävellys vaan lainakappale, mutta josta Springsteen 1980-luvulla teki alkuperäisestä vahvasti poikkeavan ja paljon paremmin menestyneen version. Hieno biisi, hieno versio!

Joku oli netissä toivonut kappaletta, jota ei ole koskaan kuullut livenä, Sen nimi on erisnimi - huh, Mary Queen of Arkansas? Ei, vaan Bobby Jean! Täällä ei oikein lähde yleisön kädet heilumaan, vaikka se tunnetusti sopisi tähän. Seuraava biisi on todella riemukas yllätys, Does This Bus Stop at 82nd Street! Tässä olisi kiva tanssia, mutta tämä on istumakeikka, joten antaa nyt olla.

No nyt tunnistan alkusoinnut helposti. Spirit. Nyt lähdetään yhdessä kaveriporukalla autoilemaan Greasy Lakelle, ja otetaan vähän juomia mukaan. Siellä sitten hölmöillään rannalla, kaadutaan mutaan ja voi ei, pikku Saku putoaa lavalta! Ojennan käteni mudassa kamppailevalle sankarille, ja kuiskimme kohta yhdessä biisin parhaat hetket sylikkäin. Mä olen ihan ekstaasissa kun Saku pomppaa takaisin lavalle suorittamaan biisin loppuun. Voi että, tämä on ihanaa! Voi kun kaikki muutkin lavalla putoaisivat eturiviläisten syleihin, kyllä meille kelpaisi.

Hungry Heart ja 10th Avenue pistävät taas vauhtia koneeseen, mutta sitten ilmoitetaan, että on jo viimeisen kappaleen aika. No höh! Mutta otetaan Born to Run vielä ihan tosissaan, nostetaan kättä ja hipsitään kiinni kitaran kieliinkin oikeassa kohdassa, kuten tähän koreografiaan kuuluu. Ja eiväthän he tietenkään vielä lopettaneet. Bändi saapuu taas yksi kerrallaan framille, ja kun kaikki ovat lopulta paikoillaan, meille luvataan yksi biisi.

Jungleland! Spiritin jälkeen mieli pysyi melko hyvin täällä Sellosalissa, mutta nyt ei voi mitään. Nyt olen Kilkennyssä 2013 beneath that giant Aldi sign, nyt olen Tukholmassa 2009 ja itse Big Man puhaltaa tuota tunnettua sooloaan. Nyt olen Göteborgissa 2012 ja Jake Clemonsin kanssa vedetään hyvin tunteikas Jungleland ensimmäistä kertaa yleisön edessä Clarencen poismenon jälkeen. Soolon lopulla leijailen vähitellen takaisin tänne Leppävaaraan ja katson, kuinka Pexi puhaltaa foniinsa punaisessa puvussaan tuossa muutaman metrin päässä edessäni.

Rosalita, come out tonight! Rosieta tässä lopussa tosiaan tarvitaankin vielä tanssittamaan meitä ja nyt edes muutama katsoja sieltä täältä nousee seisomaan ja pomppimaan tämän pitkän ja polveilevan tarinan ajaksi. Välillä huudetaan junaa, sitten ei saada tyydytystä mutta oikeaan biisiin palataan taas lopuksi bändin esittelyjen jälkeen. Oh yeah, it's all right! Ja kahden viikon päästä uusiksi mutta silloin ollaan seisomakeikalla, silloin voidaan pomppia koko setti alusta loppuun!

Settilista

The Ghost of Tom Joad (solo acoustic)
My Father's House (solo acoustic)

Thunder Road
Night
Badlands
Downbound Train
Darkness on the Edge of Town
Wrecking Ball
The Rising
Prove It All Night (with ´78 intro)
The Promised Land
I'm on Fire
Racing in the Street
The River
Trapped (Jimmy Cliff)
Bobby Jean
Does This Bus Stop at 82nd Street?
Spirit in the Night
Hungry Heart
Tenth Avenue Freeze-Out
Born to Run
---
Jungleland
Rosalita (Come Out Tonight) (w/ I hear a train/Satisfaction + band introduction)

Vastaa Viestiin