Hats off for the Boss! - Roihuvuoren Rio 23.8.

Bruce-bileet, foorumitapaamiset, cover-bändien keikat
Hakkapelit
Born To Run
Viestit: 7
Liittynyt: 04.07.2016 23:11

Re: Hats off for the Boss! - Roihuvuoren Rio 23.8.

Viesti Kirjoittaja Hakkapelit » 23.08.2019 18:17

Sade taukos, yleisölle on kakskin katosta, vielä ehtii toiseen settiin 😉.

Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4110
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: Hats off for the Boss! - Roihuvuoren Rio 23.8.

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 24.08.2019 13:33

Hats off for the Boss! pe 23.8.2019 Roihuvuoren Rio, Helsinki

Bruce Springsteen täyttää 70 vuotta syyskuun 23. päivä. On tietenkin soveliasta, että juhlinta aloitetaan kokonaista kuukautta ennen itse merkkipäivää, jotta ehdimme varmasti juhlia kunnolla. Juhlakeikkoja on tiedossa useampia, ja ensimmäinen tässä sarjassa on lyömättömän E Street Fansin supistetulla kokoonpanolla heittämä akustinen keikka Roihuvuoren maineikkaassa Riossa. Tämä pieni kerrostalon takapihalla oleva kahvila on isännöinyt aiemminkin musiikkitapahtumia niin pienenpienissä sisätiloissaan kuin ulos pystytetyllä, katetulla lavallaan.

Kauniin ja kesäisen viikon loppuun osuu perjantai, jolloin taivaat aukenevat eivätkä kesän kuivuudessa kovettunut maa ja kivikaupungin tukkoiset viemärit kykene imemään kaikkea tarjottua vettä itseensä, vaan kaduilla vallitsee kaaos ja katujen alla kulkeva metrokin lakkaa liikkumasta. Täältä duunista pääsee kyllä Roihuvuoreen, mutta miten sieltä mahtaa päästä kotiin? No se on sitten keikan jälkeinen murhe. Entä olisiko ollut fiksua ottaa vaikka sadetakki mukaan? No olisi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin samalla lailla kuin nämä märät vaatteet takertuvat ihooni. Kohti itää!

Paikalla on jo bändi roudaamassa ja suorittamassa sound checkiä. Lavan päällä on hyvä katos, mutta katsomon katos on kooltaan aika niukka. Onneksi jostain ilmestyy paikalle keltainen lisäkatos, ja kohta me kaikki paikalle jo ehtineet pääsemme karkaamaan sirkuksen matkaan ja pystyttämään isoa telttaa illan näytöstä varten. Tuoleja siirretään kauemmas katosten reunoilta valuvista vesinoroista, kastuneita istuinpehmusteita siirretään vapaille tuoleille, joilta napataan kuivina pysyneitä vastaavia oman takamuksen alle. Kattamaton pitti pysyy tyhjänä, mutta tunnelma nousee keikan alkua odotellessa ja tuttuja tervehtiessä.

Pia Manns, Olli Haapakangas, Jyrki Hakapää ja Kalle Lehto kapuavat lavalle. Pienen kitaroiden virittelyn ja läpän heittämisen jälkeen he ovat valmiina aloittamaan. Tuttuun tapaan Olli toimii spiikkerinä ja kertoo, että tässä olisi tarkoitus soitella hieman Springsteenin musiikkia, mutta illan settiin kuuluu yksi eri artistin kappale, ja sillä aloitetaan. Ja se tietenkin on CCR:n Who'll Stop the Rain, jolla Bruce on monta kertaa avannut sadekeikat ja saanut yleensä sateen taukoamaan. Nytkin sade kyllä hiljenee, mutta ei laannu kokonaan. Mutta jos yleisö olisi laulanut kovempaa mukana, se olisi voinutkin onnistua.

Ei silti luovuteta, ei koskaan! Jossain kaukana ukkonen jyrähtelee pari kertaa, ja seuraavaksi saamme olla valon sokaisemia. Olli huitaisee Pian nuotit maahan, mutta ei se mitään, ei soitto siihen toki katkea. Tänä iltana tämä jopa yli 10-henkisenäkin lavoja valloittanut kokoonpano on paikalla nelijäsenisenä. Ollilla ja Kallella on akustiset kitarat, Pialla viulu ja Jyrki vuorottelee koskettimissa ja haitarissa. Tällä keikalla ei korvatulppia kaipaa. Olli myös hoitelee päälaulusolistin tehtävät Jyrin ja Kallen laulaessa taustoja. Kumpikin heistä saa keikan aikana yhden oman biisin laulettavakseen. Biisien sovituksissa on monin paikoin pienen ja akustisen kokoonpanon tuomaa iloista folkmeininkiä, välillä etenkin vanhimmissa biiseissä taas mennään hyvinkin alkuperäisille liveversioille uskolliseen tyyliin. Nämä kaverit ovat kuunnelleet bootleginsä huolella!

Välispiikeissä mennään E Street Fansien aiemmilta keikoilta tuttuun tapaan. Välillä kehutaan keikkapaikkaa ja itäisiä lähiöitä yleensä, välillä mainitaan jonkun muun lähiön olevan kuin Suomen Forssa ja sitten muistellaan Brucen biisiä, joka nousi hitiksi vasta Pepe Willbergin versiona. Tänä iltana Riossa maailma on hieman erilainen ja tässä rinnakkaistodellisuudessa kaikki nämä tarinat ovat mahdollisia. Me nyökyttelemme mukana ja todellakin muistamme, kuinka kaikki tämä tapahtui.

Kaupungissa ei aina ole helppoa olla pyhimys, mutta kun kaasujalka on sopivan raskas, saat houkuteltua tytön kuistilta matkaasi tutkimaan, minne tämä tie johtaa. Ja jos tästä syntynyt liitto joskus rakoilee, voi odotella junaa Tucsonista ja toivoa, että oma hani saapuisi sieltä katsomaan, kuinka olen nyt muuttunut, ihan aikuisten oikeasti olen! Tässä kohdassa settiä meille tosiaan tarjoiltiin illan isoin yllätys, hieno Tucson Train Brucen tuoreelta Western Stars -levyltä, ja Olli luovutti lauluvuoron Jyrkille.

Onko Jackson Cage Brucen biiseistä se, joka eniten muistuttaa Eppu Normaalin tuotantoa? En ole koskaan ajatellutkaan asiaa tästä vinkkelistä. Entä onko se Brucen ruotsalaisin biisi, jonka takia on oikein spiikata se ruotsiksi? Kalle vastaa lauluosuuksista parisuhdebiisissä Tougher, jonka aikana Olli naurattaa yleisöä ja Kallea, ja jonka jälkeen muistellaan Tunnel of Love -kiertuetta ja sen aikana lavalla nähtyjä rakkaudentäyteisiä katseita ja kuka sai kenetkin kiertueen päätteeksi. Seuraavassa biisissäkin pysytään tunnelilevyn tunnelmissa.

Viulisti Pian äidin suosikki Springsteenin tuotannosta on If I Should Fall Behind, joka soi tänä iltana Seeger Sessions -kiertueelta tuttuna valssiversiona. Viulu ja haitari, eipä tässä oikeastaan muuta tarvita. Tämä on aivan ihana! Tässä vaiheessa bändi vetäytyy pienelle tauolle. He lupaavat, että he eivät vielä lähde pois ja vannottavat yleisöä lupaamaan, että mekin pysymme paikalla. Juu, toki!

Toinen puoliaika käynnistyy kuihtuvan teollisuuskaupungin tarinalla, jota Olli nimittää itkuvirreksi. Luvattu maa palauttaa uskomme isoihin hitteihin, mutta eipä tämän bändin matkassa ennenkään olla saatu varsinaisista helpoista hittikavalkadeista nauttia, vaan nyt mennään keskivertofanin biisintunnistuskykyjen äärirajoilla ja kaivetaan Springsteenin katalogista kappaleita, joita suurin osa meistä ei ole varmaan ikinä kuullut livenä kuten Two Faces. Darkness on taas kaikille tuttu, mutta eivätpä I'm on Fire tai My Hometown ole soineet livekeikoilla jotain levykeikkoja lukuun ottamatta vuosiin. Jälkimmäisessä saamme yleisössä aikaiseksi jonkinlaisen biisiin sopivan vuorolaulun yritelmän.

Atlantic Cityä seurataan hartaasti, ja Hungry Heartissa Olli lopulta antaa porukoille luvan laulaa mukana kunnolla. Helppo nakki, hyvin irtoaa ääntä! Nyt bändi uhkailee keikan lopettamisella, mutta yleisö taputtaa vaativasti. Kalle ja Jyrki eivät viitsi edes lähteä lavalta, ja he pyytävät vain Pian noutamaan sisälle jo siirtyneen Ollin takaisin mikrofonin äärelle. Olli tiedustelee yleisön toiveita, mutta Santa Clausia ei tipu tänä iltana, eikä yhden katsojan pariinkin kertaan pyytämää Doorsia. Ettei joku vain huutanut myös Sultans of Swing tässä vaiheessa. Mutta joku katselijoista osaa toivoa sopivaa Brucen biisiäkin, ja Firen rakkaustarina on oikein sopiva tähän väliin.

Eihän Brucen coverikeikka ole mistään kotoisin ilman Born to Runia, ja se tulee nyt päätösbiisinä. Mahtavan sähkökitaravallin sijasta kaunis viulu kuljettaa tätä versiota eteenpäin New Jerseyn valtateitä pitkin tässä hämärtyvässä kesäillassa. Tai eihän se mikään päätösbiisi tietenkään ollut. Yleisö hihkuu ja taputtaa, ja pojat pohtivat, että löytyisikö joku kappale vielä, jonka he osaisivat. Sateisen illan kunniaksi bändin kollektiivisen muistin sopukoista nousee vielä huikea Lost in the Flood, jonka upean tarinankerronnan jälkeen ei todellakaan heti tarvitse lisää biisejä.

Kiitos Olli, Jyrki, Kalle ja Pia, kiitos Rio ja kiitos kaikki kaverit kun olitte paikalla! Olisi kiva jäädä vielä juttelemaan tänne, mutta nyt osan meistä trampeista täytyy jo juosta, muut menot kutsuvat! Jaa kas, tulva on tosiaan huuhtonut osan metrosta mukanaan, mutta pusketaan silti urheasti kohti länttä. See you again further on up the road!

Settilista

Who'll Stop the Rain (CCR)
No Surrender
Blinded by the Light
It's Hard to be a Saint in the City
Thunder Road
Tucson Train (J)
Jackson Cage
Tougher than the Rest (K)
All That Heaven Will Allow
If I Should Fall Behind
---
Youngstown
The Promised Land
Two Faces
Darkness on the Edge of Town
I'm on Fire
My Hometown
Atlantic City
Hungry Heart
---
Fire
Born to Run
Lost in the Flood

Vastaa Viestiin