Studioalbumit parhausjärjestykseen

Kaikki Brucen julkaisut, sekä levytykset että DVD:t
Avatar
THE Badlands Man
Police Of Rock 'n' Roll
Viestit: 4920
Liittynyt: 20.07.2013 14:48

Re: Studioalbumit parhausjärjestykseen

Viesti Kirjoittaja THE Badlands Man »

Täältäkö apuja listauksiin?
http://www.levyarvostelut.fi/tiedot/260 ... teen-bruce" onclick="window.open(this.href);return false;
-Eka keikka 8/5 1981 Stockholm ......Vika keikka 25/5 2016 Manchester ja viä EddyHate stadium
-Hantta - Tampereelta Nääs.
Avatar
Ile
Saved by rock'n'roll
Viestit: 2362
Liittynyt: 10.01.2013 9:12
Paikkakunta: Turku

Re: Studioalbumit parhausjärjestykseen

Viesti Kirjoittaja Ile »

Löytyi taas yksi mielipide asiaan. Listoissahan on se kiva puoli, että voi olla vapaasti eri mieltä.

http://www.stereogum.com/1415231/bruce- ... epromise-4
Let go of the little distractions
Hold close to the ones that you love
Cause we won't all be here this time next year
So while you can, take a picture of us
cortinaGT
The Wind and the Rain
Viestit: 2495
Liittynyt: 11.01.2013 15:49
Paikkakunta: Kiikoinen, Suur-Vammala

Re: Studioalbumit parhausjärjestykseen

Viesti Kirjoittaja cortinaGT »

GT tunnustautuu vanhan liiton faniksi tajuamatta edes hävetä... 8-)
1. The River (ensitreffit 9.5.1989 yömyöhällä , rakkautta ensikuulemalla, kunnes kuolema erottaa <3<3<3<3<3)
2. Born in the U.S.A. (muutamien esimakupalojen jälkeen tutustuin toukokuussa 1986, ja kohtalo sinetöityi... <3<3)
3. Darkness on the Edge of Town (ensitreffit joskus marraskuun 1988 vaiheilla, sydänystävyys alkoi välittömästi)
4. Nebraska (ensitreffit samoin syystalvella 1988 johtivat tässäkin elinikäiseen ystävyyteen)
5. Tunnel of Love (synttärilahja elokuun puolivälissä 1988, kolahti 19-vuotiaaseen kuin metrin halko otsaan, pian tämän jälkeen ostin Greetingsin ja BTR:n)
6. Born to Run (elokuu 1988, kypsin levy varhaisesta kolmikosta, pidän selvästi enemmän kuin edeltäjistä)
7. Human Touch (julkaisupäivänä maaliskuussa 1992, puolet nykyistä nuorempana tätä tuli kuunneltua ahkerasti vuosia)
8. Lucky Town (kuten 7.)
9. The Ghost of Tom Joad (pian julkaisupäivän jälkeen syksyllä 1995, tämä on enemmän mieleeni kuin myöhempi uusi tuotanto)
10. Greetings from Asbury Park, NJ (elokuun lopussa 1988, tästä aloin pitää jo muutaman kuuntelukerran jälkeen paljon enemmän)
11. High Hopes (13.1.2014 monia yhtymäkohtia aiempaan tuotantoon)
12. The Wild, the Innocent & the E-Street Shuffle (kevät 1989, tämä vaati pitemmän aikaa kuuntelua avautuakseen täysin)
13. Magic (kevättalvi 2008, tämä oli pitkästä aikaa innostavin uuden tuotannon levyistä)
14. The Rising (syystalvella 2002, pitkästä aikaa uusi albumi jonka biiseissä kaikuu usko elämän jatkumiseen rakkaiden menetyksenkin jälkeen)
15. Devils and Dust (monta vuotta ilmestymisen jälkeen, ihan o.k.)
16. Wrecking Ball (viikko-pari ilmestymisen jälkeen, Wtcooo & Lohad omat suosikkini, mutta tämä on ihan o.k.kiekko kokonaisuutenakin)
17. Working on a Dream (pian julkaisun jälkeen, tämä on ihan o.k., mutta vähän tasapaksu)
18. We Shall Overcome (alkuvuonna 2011, ei oikein iskenyt ekoilla kuunteluilla, palataan joskus astialle)
Että tämmönen tapaus!!! :D GT on kuunnellut Brucen keikkabootseja jo alkaen 1990 keväästä, ja myöhemmin perehtynyt julkaisemattomaan tuotantoon harrastusta syventäessään, ja studiolevyistäkin The Promise ja Tracks ovat ylittämättömät toistaiseksi. :)
Helsinki, July 31, 2012 - Once in a Life-time
Avatar
Lenny Bruce
Lucky Man
Viestit: 336
Liittynyt: 30.01.2013 22:54

Re: Studioalbumit parhausjärjestykseen

Viesti Kirjoittaja Lenny Bruce »

1. Nebraska ***** Aika lailla täydellisen hieno levy
2.The River **** ½ Nimibiisi on parhautta, I wanna marry you kauheutta. Muut menee sinne väliin, mutta kuitenkin kaikki lähemmäksi The Riveriä kuin I wanna -kammotusta
3.Born To Run **** ½ Muuten täydellinen ,mutta Meeting Across the River laskee puoli tähteä.
4. Wrecking Ball **** ½ Erittäin kova levy. Kaikki biisit ovat hyviä tai erinomaisia.
5. Darkness on the Edge of Town **** Badlands on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, samaten Factory, mutta Candy ja Something in the Night ovat aika heikkoja. En ole oppinut pitämään niistä 30 vuoden kuuntelunkaan jälkeen.
6. Born in the USA **** Eka ostamani Bruce, jonka ostin heti kun ilmestyi. Tästä alkoi kova innostus miehen musiikkiin. Olen vasta viime aikoina oppinut pitämään biiseistä Cover Me ja Working on the Highway. Downbound Train ja No Surrender ovat aina olleet suosikkejani.
7. Magic **** Hyvä levy. Ei yhtään huonoa biisiä, mutta ei yhtään ihan terävimpään kärkeenkään sijoittuvaa esitystä.
8. High Hopes **** Oikeastaan samat perustelut, kuin Magicin kohdalla, paitsi Ghost on aivan huippu biisi. Se vaan kun ei ole ns. uusi biisi.
9.The Rising *** ½ Hieman epätasainen levy.
10. The Wild,The Innocent and the E Street Shuffle *** ½ Eka Bruce, jonka olen kuullut, kun veli soitteli tätä. Nimibiisi on pahuksen hieno, eikä muutenkaan mitään valittamista. Kuitenkin mielestäni Bruce vielä näihin aikoihin haki suuntaansa.
11. Tunnel of Love *** Valtaisa pettymys USA:n jälkeen. Muutama biisi on jäänyt kuitenkin elämään.
12.The Promise *** Muutama hyvä, monta turhaa. Silti parhaat biisit ovat aikas koviakin.
13. The Ghost of Tom Joad ***- Nimibiisi jaYoungstown ovat huippuja.Muu matsku valitettavasti ei.
14.Lucky Town ** ½ Jälleen hieno nimibiisi ja pari muutakin hyvää. Muu materiaali toivottaman heikkoa.

15. Human Touch ** Ei yhtään suosikkiani tällä. Muutama ihan ok, mutta muuten kehnohkoa.
16. Devils&Dust ** Ikävä sanoa, mutta tämä on todella tylsä.
17. Greetings from Ashbury Park NJ ** Periaatteessa monta hyvää biisiä, mutta toteutuksesta en ole oppinut koskaan pitämään. Niin ja Mary Queen on kyllä aika hirveä.
18. Working on a Dream ** En osaa pitää oikein yhdestäkään kappaleesta, mutta nimibiisi nyt jotenkin menee ja Pete
19. Seeger Sessions * ½ Tuota noin... Anteeksi vain te jotka tästä tykkäätte, mutta ei iske minulle sitten yhtään. Karseita biisejä ja siirappisia esityksiä. Ei minun musiikkiani. Meni divariin aika pian hankinnan jälkeen ja on ainoa Bruce joka nyt kokoelmista puuttuu
Outlaw Pete
Born To Run
Viestit: 34
Liittynyt: 16.04.2013 16:46
Paikkakunta: Joensuu

Re: Studioalbumit parhausjärjestykseen

Viesti Kirjoittaja Outlaw Pete »

Kaikki Nick Hornbyn lukijat tietävät, että mikään ei ole hienompaa kuin varhaiskeski-ikäinen mies väsäämässä tarpeettomia listoja subjektiivisista asioista. Tässäpä siis oma panokseni aiheeseen. Korostan, että mielipide on tämänhetkinen ja aivan omani, joten pidätän oikeuden sen muuttamiseen.

1. Born To Run
Klassikko, Brucen läpilyöntilevy. Suurta tunnetta, hienoja tarinoita, komeaa soittoa, spectoriaaninen äänivalli. Loistavat biisit upeasti toteutettuna. Mitä muuta voi toivoa?

2. Darkness On The Edge Of Town
Sisäänpäinkääntyneempi, tummempi kokonaisuus. Ässäbiisit (Badlands, Adam, Prove It, Promised Land) pomon uran absoluuttista kärkeä, ja ns. albumiraidatkin vakuuttavaa tasoa.

3. The River
Runsaudensarvi. Nimibiisi on yksi kuolemattomimpia klassikoita, ja jonkun Point Blankin voi huoletta laskea samaan sarjaan. Vereviä rokkeja ja tunnelmallisempia hitureita hyvässä balanssissa.

4. The Rising
Saattaa olla, että riemastus E Kadun Yhtyeen paluusta nostaa tämän osakkeita yllättävänkin korkealle, mutta kyllä itse musiikkikin on hyvää. Tanakka paketti.

5. Nebraska
Maailman kaikkien aikojen paras neliraitademo, ja Brucen akustishenkisistä kattauksista kovin. Alakulotettuja tarinoita paljaan toteavasti esitettyinä. Pysäyttävä.

6. The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle
Ensimmäisistä levyistä se hitusen parempi. Hienoa verbaalista tykitystä, jotenkin mahtavan aurinkoinen tunnelma. Ja Rosalita!

7. Magic
Materiaaliltaan ihan The Risingin tasoa, mutta kärsii hieman soundipolitiikastaan. Silti laulusepän oiva tyylinäyte: näin väsätään tusinallinen hienoja rockbiisejä. Aikuinen levy.

8. Born In The U.S.A.
Megaälppäri, jonka muutamat viisut ovat kokeneet jo hieman inflaatiota tehosoitosta johtuen. Ei se silti biisien vika ole. Soundi voisi olla pikkuisen vähemmän "kasari", mutta kyllähän joku Downbound Train on sellainen kappale että oksat pois.

9. Tunnel Of Love
Teinipoikana kun tämän ostin, en päässyt siihen sisään ensinkään. Tuntui valjulta ja tylsähköltä. Nykyisin, epäonnisten ihmissuhteiden ja menetysten marinoimana, on albumi avautunut ihan eri tavalla.

10. Greetings From Asbury Park, N.J.
Ensimmäinen on ensimmäinen, eli hitusen raakile vielä. Spirit In The Night ja muutama muukin ikisuosikki täältä silti löytyy, ja potentiaali kuuluu.

11. Wrecking Ball
Tämäkin otti kotvan kasvaakseen, mutta taaja pyörittäminen paljasti ansiot. Kelpo platta kokeneelta kehäketulta.

12. The Ghost Of Tom Joad
Nebraska part 2, mutta toisaalta ei sittenkään. Epätasainen, mutta parhaat biisit ovatkin sitten timangia.

13. Devils & Dust
Vähän samanhenkinen tämäkin, mutta The Risingin ja Magicin välillä kärsii tavallaan ilmestymisajankohdastaan. Toivoin E Street -levyä, mutta tämä tuli. Huonomminkin voisi toki olla.

14. Working On A Dream
Ei tämä niin huono ole, kuin mitä monet väittävät, mutta 2000-luvun selkein huti kuitenkin. Tästä saisi karsimalla helvetin hyvän ep:n!

15. & 16. Human Touch & Lucky Town
Vaikka ovatkin erilliset albumit, niin ei näitä oikein osaa ajatella kuin kokonaisuutena. Aika totaalinen tyrmäyshän nämä levyt aikanaan olivat, mutta aika on tasinut ja täältäkin on paljastunut hyvää matskua. Silti, täytebiisiprosentti on Brucen tuotannon korkein näillä.

17. Seeger-levy
Ei oikein toimi ideatasolla eikä toteutuksena. Kunnianosoituksena OK, mutta en minä tätä varsinaisena Bruce-levynä edes pidä.

Jokeri: High Hopes
Tutustuminen vielä sen verran kesken, ettei tätä oikein osaa mihinkään vielä sijoittaa. Jos pakko olisi, niin jonnekin sijan 12 paikkeille ehkä, mutta en lyö lukkoon.


Muusta matskusta ehdottomasti läheisimpiä minulle ovat The Promise -tupla (koska 70-luvun loppupuoli on lempiajanjaksoni Springsteenin uralla), Tracksilta etenkin kakkoslevy (pitkälti samasta syystä), komea Hammersmith-live sekä tietenkin 75/85-boksi, jonka sain tuoreeltaan 13-vuotiaana ja pyörittelen edelleen säännöllisesti. Ne tulkinnat niistä biiseistä vievät suoraan takaisin senhetkisiin tunnelmiin ja nuoren Outlaw Peten mielenmaisemiin. Kullanarvoista nostalgiaa.
Vastaa Viestiin