Wrecking Ball - paras biisi

Kaikki Brucen julkaisut, sekä levytykset että DVD:t

Mielestäni levyn paras biisi on :

We Take Care of Our Own
2
2%
Easy Money
1
1%
Shackled and Drawn
16
19%
Jack of All Trades
4
5%
Death to My Hometown
15
18%
This Depression
1
1%
Wrecking Ball
18
21%
You've Got It
0
Ei ääniä
Rocky Ground
7
8%
Land of Hope and Dreams
13
15%
We Are Alive
5
6%
Swallowed Up (In the Belly Of The Whale)
1
1%
American Land
2
2%
 
Ääniä yhteensä: 85

Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1036
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa » 18.12.2013 22:31

Seitsemännelletoista pysäkille edenneellä diskografiamatkalla aiheena on Wrecking Ball, jonka julkaisusta ei tätä kirjoittaessani ole kulunut vielä kahtakaan vuotta. Silti levyyn ja sitä seuranneeseen kiertueeseen liittyy jo roppakaupalla muistoja. Kävellessäni Saimaankatua tai Tivolitietä vain vilkaisu näkymän päätteenä olevaan Olympiastadionin torniin tuo mieleeni heinäkuun viimeisen illan vuonna 2012, jolloin Wrecking Ball -kiertue oli ehtinyt kotikaupunkiini. Siinä konsertissa summautui koko siihenastinen Bruce-historiani. Sen jälkeen tuntui kuin olisin tullut jonkinlaiseen maaliin, jossa nähdä Napoli ja kuolla -tyyppisten sanontojen ymmärtäminen ei ole kovinkaan vaikeaa.

Vanhalla foorumilla äänestin levyn parhaaksi kappaleeksi sen nimibiisiä. Vieläkö se tuntuu parhaalta vai meneekö jokin sen ohi? On vain yksi tapa ottaa siitä selvää...

Kuuntelun herättämiä ajatuksia

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla levy tuntuu jakautuvan teemallisesti kahtia. Alkuosa ja nimibiisi kuvaavat työn raskauttamia mutta silti keinolla jos toisellakin eteenpäin ponnistelevia ihmisiä. He kamppailevat toimeentulosta pankkilainojen orjuuttamina. Loppuosan laulut vaikuttavat vahvasti hengellisiltä. Maallisen vaelluksen vaivat jäävät taakse.

This Depression ja You've Got It eivät istu tuohon luokitteluun. Ne ovat jotain muuta; ne hakevat lohtua toisesta ihmisestä. Rakkaus auttaa vaikeiden aikojen yli.

Levyn bonus-biiseistä Swallowed Up käy loppuosan jatkumoksi, kun taas American Land (uutena studioversiona) palaa alkuosan työn tekemiseen ja pyrkimykseen rakentaa maata ja parempaa elämää. Maahanmuuttajien kovat kohtalot rinnastuvat avauskappaleen ironisoimaan kuvaan maasta, jossa omista ei huolehdittukaan.

Kuuntelun jatkuessa huomaan, että teemat sekoittuvatkin toisiinsa. Irralliselta tuntuneiden kappaleiden sinä, rakastettu, esiintyy jo alkuosan raidoilla Easy Money ja Jack of all Trades (You’re lookin’ real good honey; I’m a jack of all trades, darling we’ll be all right). Kun sekatyömies korjaa katon ja tähyilee taivaalle, hän puhuu kuin saarnamies.

The hurricane blows, brings the hard rain
When the blue sky breaks
It feels like the world’s gonna change
And we’ll start caring for each other
Like Jesus said that we might
I’m a jack of all trades, we’ll be all right

Loppuosan kappaleissa Rocky Ground ja Swallowed Up on mukana myös maallisempi puoli (You use your muscle and your mind and you pray your best; We trusted our skills and our good sails / Our faith that with God the righteous in this world prevail). Land of Hope and Dreamsin kertoja tarjoutuu hyväksi matkaseuraksi ja junaannousun voi tulkita viimeiseksi matkaksi mutta myös arkisemmin vain uudeksi aluksi.

Soundi on isoa ja monikerroksista. Yksinäiset kitaranmurahdukset American Landin lopussa ovat teoksen raaimpia ääniä; ihan kuin ne olisivat vuotaneet yli Ron Aniellon tuotantokattilasta. Soppaan on sulatettu komeasti jytiseviä rumpuja ja koneellisia sihahduksia, tunnelmallista viulunsoittoa ja viihdeorkesterin jousia, kuorolaulua ja rappia, koskettavan kauniita puhallinosuuksia ja torvisektion voimaa. E-kadun sankareiden roolit jäävät monesti muiden muusikoiden varjoon. Bruce hakee kunnianhimoisesti uusia soundeja. Äänimaailma ei silti puuroudu. Kuulokkeet päässä keskittyessä tältä levyltä huomaa koko ajan lisää yksityiskohtia.

Levyn sanoitusvihkossa on Clarencen muistokirjoitus. Hänen saksofoniaan kuullaan kappaleissa Wrecking Ball ja Land of Hope and Dreams.

Biisi biisiltä

We Take Care of Our Own edustaa tyylilajia, jossa asiat ovat jotain muuta kuin miltä ne näyttävät. Kuten Born in the U.S.A.:ssakin, laulun sanoma syntyy säkeistöistä, voima ja mukaansatempaavuus kertosäkeestä, joka oikeaan asiayhteyteyteensä asetettuna viiltää tehokkaasti.

Where’s the work that’ll set my hands, my soul free, laulaja kysyy turhautuneena, vihaisena, odottamatta vastausta.

Taustalaulun näennäinen huolettomuus viimeistelee punnitusti rakennetun ristiriidan. Avausraita on osa stadioninkokoisten protestilaulujen jatkumoa ja tällä levyllä niitä tulee vielä monta.

Easy Money tuo mieleeni tarinoita Brucen vanhemmasta tuotannosta. Asetelma on samankaltainen kuin lauluissa Meeting Across the River ja Atlantic City: rehelliset keinot eivät riitä elannon tienaamiseen.

I got a Smith & Wesson 38
I got a hellfire burning and I got me a date
Got me a date on the far shore
Where it’s bright and sunny
I’m goin’ on the town tonight, lookin’ for easy money

Ihmisellä pitää olla jotain, mikä antaa toivoa uudesta käänteestä, paremmasta huomisesta. Onnistuipa pariskunta hankkeissaan tai ei, laulu on lähtemisen tunnelman kuvaamista, hieman niin kuin Atlantic Cityssäkin (We're goin' out where the sand's turnin' to gold / so put on your stockin's baby 'cause the night's getting cold).

Ajat, tuotanto ja äänimaailma ovat muuttuneet sitten vertailukohtien, kappaleiden, joissa niukat instrumentit riittivät. Musiikki on ylitsepursuavan runsasta. Se ei kuvasta tilannetta, jossa päähenkilöt ovat, vaan heidän unelmaansa. Taustakuoro lisää optimistista tunnelmaa. Kuuntelijan mielikuvituksen varaan jää, kuinka pariskunnalle käy tämän jälkeen. Sympatiat ovat heidän puolellaan. He eivät tunnu ollenkaan niin suurilta rikollisilta kuin kappaleessa mainitut virnuilevat kroisokset (fat cats).

Shackled and Drawn. Päähenkilölle vapaus tarkoittaa hikistä paitaa, sitä että pystyy pärjäämään omillaan. Kun pankkilaina käy mahdottomaksi maksaa, hän tuntee itsensä orjuutetuksi ja kahlituksi. Bruce heittäytyi kertojan saappaisiin biisin live-versioissa ja heilutti kitaraa kuin työmies lapiotaan.

Freedom son’s a dirty shirt
The sun on my face and my shovel in the dirt
A shovel in the dirt keeps the devil gone
I woke up this morning shackled and drawn

Jykevä komppi on kuin raskasta kuorman alla tallustelua. Laulusuoritukset puhkuvat voimaa ja uskoa vaikeuksien voittamiseen.

Jack of All Trades. Kaunis, rauhallinen kappale on kuin hengähdystauko hikisen raatamisen jälkeen. Tuotantokin hengittää vapaammin. Muuttumaton, epäoikeudenmukainen maailma ja historian toistuminen ovat tosiasioita, joihin kertoja ei halua alistua. Hän toivoo asioiden kääntyvän kohti parempaa ja haluaa vielä uskoa työntekoon ja pärjäämiseen. Mitä tulee pankkiirien harjoittamaan riistoon, käytännönläheisellä miehellä olisi ratkaisu siihenkin.

If I had me a gun, I’d find the bastards and shoot ’em on sight
I’m a jack of all trades, we’ll be all right

Death to My Hometown. Ponnekas esitys kuulostaa kuin Seeger Sessions Bandin modernisoidulta versiolta. Sanoma on selkeä. Kaupungin tuhoamiseen ei tarvita diktaattoria tai armeijaa. Riittää kun ihmisiltä viedään työpaikat ja kodit. Biisi etenee vastaansanomattomalla voimalla kuin aggressiivinen mielenosoituskulkue. Ketä tai mitä vastaan marssitaan? Syytetyt tarkentuvat "heistä" ryöväriparoneiksi ja ahneiksi varkaiksi. "He" ovat toiminnallaan aiheuttaneet Yhdysvaltojen talouskriisin, mutta jääneet rankaisematta. Sanoitus on vertauskuvallinen ja yleismaailmallinen. Kuuntelijat voivat ottaa sen omakseen muissa paikoissa ja muina aikoina. Erisnimien käyttö (vaikkapa jonkin tietyn tehtaan tai kaupungin nimeäminen) olisi tehnyt kertomuksesta täsmällisemmän, mutta olisi vastaavasti vähentänyt protestilauluun samastumista esimerkiksi Euroopan kaupungeissa, joiden kautta Wrecking Ball -kiertue kulki.

So, listen up my sonny boy, be ready when they come
For they’ll be returning sure as the rising sun
Now get yourself a song to sing
And sing it ’til you’re done
Sing it hard and sing it well
Send the robber barons straight to hell
The greedy thieves who came around
And ate the flesh of everything they found
Whose crimes have gone unpunished now
Who walk the streets as free men now

This Depression. Mahtavat rumpusoundit tuovat mieleeni John Bonhamin komeat kolistelut. Uljas kitarasoolo tekee vaikutuksen. Bruce laulaa karhealla, kiireettömällä ja vakuuttavalla tavalla.

Sanoitus on niukka. Kertoja on aivan maassa (Baby, I've been down, but never this down / I've been lost, but never this lost). Kappaleen keskivaiheilla näkyy valoa. Uusi päivä alkaa. Sen enempää ei sanota. Kertosäe, avunpyyntö, jää vellomaan edestakaisin.

This is my confession
I need your heart
In this depression
I need your heart

This Depression on hämmentävä biisi. Sanojen voimattomuus ei tunnu käyvän yksiin vahvan musiikin kanssa. Kappale kestää monia peräkkäisiä soittoja ja tuntuu vain paranevan koko ajan.

Wrecking Ball. Biisi käynnistyy verkkaisesti, mutta vauhti kiihtyy. Meno yltyy hurjaksi, kunnes tulee aika hiljentyä kuulemaan kertojaa (Now, when all this steel and these stories / Drift away to rust). Se on kuin varikkokäynti, jonka jälkeen (Yeah, just to come again) soittajat päästelevät taas tuhatta ja sataa. Loppukaahauksen oo-oo-oo vie mukanaan.

Purettavalle stadionille tehty ja jo aiemmin myös live-versiona julkaistu kunnianosoitus toimii levyn kokonaisuudessa vertauskuvana. Hyvinvointiyhteiskunta voi olla purku-uhan alla, mutta ihan vähällä ei anneta periksi. Silti tunnustetaan katoavaisuus (Yeah, we know that come tomorrow / None of this will be here). Jäljelläolevien hetkien arvo nousee nousemistaan. Abstraktimpien sanoitusten rinnalla maininnat kaljanjuonnista, Giantsista ja New Jerseyn mudasta ja hyttysistä tuntuvat mukavan konkreettisilta.

You've Got It on kevyen oloinen rallatus. Yksinkertaiseen sanoitukseen (Baby, you’ve got it / C’mon and give it to me) nähden tempo tuntuu liian hitaalta. Näin kevyt teksti vaatisi nopeaa menoa ja paljon naurua The River -albumin hauskojen rallien tyyliin. Soundit ovat onnistuneet. Kitarat ja puhaltimet soivat maukkaasti. Biisi kasvaa vähitellen ja rullaa lopulta varsin tyylikkäästi. Siinä on ripaus Roy Orbisonia ja vuosikymmenten takaista soulia. You've Got It paranee kuuntelukertojen myötä.

Rocky Groundissa on aimo annos gospelia. I'm a soldier, Bruce julistaa, ja tämä tunnuslause toistuu särjetyllä äänellä kappaleen soljuessa rauhallisesti eteenpäin. Ihan kuin se edellisen levyn Good Eyen äijä olisi palannut huutelemaan totuuksiaan. Toistuva lause viittaa hengelliseen lauluun nimeltä I'm a Soldier in the Army of the Lord. Michelle Mooren laulu- ja rap-osuudet ovat upeita. Bruce laulaa kauniisti varsinaiset lauluosuutensa, mutta Michelle on tämän biisin tähti. Tykyttävä komppi hallitsee taustaa. Puhaltimien ja koskettimien voima kasvaa loppua kohti.

Rocky Ground on täynnä lohtua. Vaikeudet kestetään yhdessä. Tekstissä kurotetaan kohti toivoa. Vaikka mistään paremmasta ei ole takuita ja epäilys on ajanut uskon ohi, uusi päivä koittaa ja on katsottava mitä se tuo tullessaan.

Land of Hope and Dreams jatkaa edellisen biisin linjaa gospel-vaikutteineen ja tykyttävine rytmisilmukoineen. Yhteistä ovat myös kuulaat koskettimet, puhaltimet ja lauluäänet. Michelle Moore kunnostautuu toistamiseen.

Reunion-kiertueelta alkaen konserteissa palvellut, kaikki mukaan -henkinen laulu on erittäin vahva esitys ja kuuluu levyn parhaimmistoon. Keikoilta ja Live in New York City -tallenteelta tuttu, rakastettu E Street Bandin versio saa nyt kilpailijan, mutta vanhaa mestariteosta on vaikea, ellei mahdoton, päihittää.

Uusi versio saa muistelemaan E-kadun sankareita. Heidän yhteistä kemiaansa tulee ikävä, vaikka tälläkin kertaa on mukana tuttuja osia, kuten Clarencen saksofonin- ja Brucen kitaransoitto ja tulisieluinen laulu. Kappale on hyvästijättö Big Manille, jonka soundia Bruce kuvailee sanoitusvihkon muistokirjoituksessa luonnonvoimaksi. Yhtäkkiä tyhjältä tuntuvaa E-katua täyttämään tarvitaankin melkoinen blosarijoukko, jota kuullaan tällä raidalla ja joka on ikäänkuin saattamassa Clarencea.

We Are Alive. Albumikokonaisuuden varsinaisella päätösraidalla kuuluu historia. Rahina muistuttaa vanhoista äänilevyistä ja lauluista, joista yhdestä, June Carterin Ring of Fire -klassikosta, lainattu melodia saa uuden elämän We Are Aliven tunnarina, joka kuullaan lukuisia kertoja eri instrumentein esitettynä.

Vanhat äänet puhuvat myös kappaleen tekstissä. Ne ovat kuolleiden ääniä. Toisessa säkeistössä on enemmän konkreettisia, tiettyihin paikkoihin ja aikoihin sijoittuvia tarinoita kuin monella tämän yleismaallisella tasolla liikkuvan levyn raidalla yhteensä.

Karmivia yksityiskohtia kuulijan päälle vyöryttävässä tekstissä on valoakin, uskoa elämän jatkumiseen, vaikka kroppa lopulta pettääkin. Kun taivas tulee näkyviin (Then I heard voices calling all ‘round me / The earth rose above me / My eyes filled with sky), mieleeni palaa kappale nimeltä My Beautiful Reward parinkymmenen vuoden takaa (Tonight I can feel the cold wind at my back / I'm flyin' high over gray fields my feathers long and black).

Swallowed Up (In the Belly of the Whale) jatkaa samaa, synkkää rataa edellisen biisin kanssa.

I fell asleep on a dark and starlit sea
With nothing but the cloak of God's mercy over me
I come upon strange earth and a great black cave
I dreamt I awoke as if buried in my grave

Levykokonaisuudessa valaan mahaan joutuneen tarina liittyy gospel-vaikutteisiin lauluihin, sillä se tuo mieleen Joonan. Musiikki on aavemaista, laahaavaa, kumisevaa ja kaikuvaa. Se tukee laulun sanoja.

American Land. Studioversio livenä tutuksi tulleesta laulusta -sarjan kolmas osa. Seeger Sessions Bandin laatuun kuului rentous ja elävyys. Myös E Street Band on esittänyt biisiä konserteissaan. Onko kappale nyt hiottu pilalle liialla täsmällisyydellä ja tarkkuudella vai onko tässä pitkän kehityksen tuottama timantti?

Max Weinbergin rumputyöskentely kuulostaa yksinomaan komealta. (Max on mukana kolmella levyn raidalla; muut ovat nimibiisi ja We Are Alive.) Stevie saa levyn tekijätietojen ainoan mainintansa mandoliininsoitosta ja taustalaulusta. Soozie Tyrellin viulu on tärkeä osa American Landia. Charlie Giordano soittaa celestaa, Art Baron tinapilliä. Jollain lailla esitys tuntuu kompromissilta. Se ei ole enää täysin puhtaasti sitä välitöntä, irtonaista irkkumeininkiä, mitä Sessionistit edustivat. Se ei myöskään ole sähköinen versio E-kadun soundeilla. Tämä on uusi sekoitus. Soitto kulkee vastaansanomattomasti eteenpäin ja versio sopii erinomaisesti Wrecking Ball -levyn tyyliin.

Toisena ylimääräisenä tarjoiltu American Land istuu myös sanojensa puolesta varsinaisen albumikokonaisuuden teemaan: amerikkalaisesta todellisuudesta on tänäänkin pitkä matka amerikkalaiseen unelmaan.

Eräänä tämän kuuntelujakson päivänä luin lehtijutun, joka sopi Wrecking Ball -levyn aihepiiriin. Paavi oli kirjoittanut, että rajoittamaton kapitalismi on uutta tyranniaa. Yhdysvaltain republikaanien oikeistosiivestä kuului vastaus, että paavin näkemys on puhdasta marxismia.

Parhaan biisin valinta

Matka halki Bruce Springsteenin diskografian on yksi niistä asioista, jotka tulen muistamaan tästä vuodesta. Ideana on ollut ollut kuunnella uudestaan levyt, joiden kanssa minulla on jo oma historiani, kyseenalaistaa vanhat käsitykseni näiden kiekkojen parhaista biiseistä ja antaa kaikille lauluille uusi, reilu mahdollisuus.

Tammikuussa on tulossa Brucen 18. studiolevy. Sitä kuunnellaan; siltä poimitaan suosikkeja. Siihen alkaa linkittyä uusia muistoja. Kun levyn kanssa on vierähtänyt pari vuotta tai enemmän, siitä voi kirjoittaa tämän matkan juttujen tapaan. Kiskot jatkuvat kaukaisuuteen, yli joen ja toisenkin. Matkalla sinne jonnekin seuranani on Wrecking Ball -levyn tällä kertaa parhaalta tuntuva raita, laulu joka on kulkenut mukana E Street Bandin Reunion-kiertueelta saakka, Land of Hope and Dreams. Se kosketti eniten; sen herättämät tunteet ja sanoituksen symboliikka sopivat tunnelmaan juuri nyt, vuoden pimeimpänä aikana.

Kiitos seurasta kaikille, jotka ovat lukeneet näitä kirjoituksiani ja antaneet palautetta ThisHardLand-foorumilla ja kahdenkeskisissä keskusteluissa.

Well, I will provide for you
And I’ll stand by your side
You’ll need a good companion now
For this part of the ride
Leave behind your sorrows
Let this day be the last
Tomorrow there’ll be sunshine
And all this darkness past

Big wheels roll through fields
Where sunlight streams
Oh meet me in a land of hope and dreams
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car

Avatar
rane
Mr. BruusTone
Viestit: 2255
Liittynyt: 10.01.2013 0:19
Viesti:

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja rane » 18.12.2013 22:58

jaaha, eipäs tuohon ole yhtään mitään lisättävää. Kiitos Kartsa näistä luku-elämyksistä.
31.07.2012 - when Helsinki turned to Heavenski

Avatar
Luckyman63
Downbound Train
Viestit: 1299
Liittynyt: 11.01.2013 11:14
Paikkakunta: Kemi

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Luckyman63 » 18.12.2013 23:01

Kiitos Kartsa, on ollut hienoa lukea näitä sinun arvosteluja.
You´ll never walk alone

Bowmore
Mr Tongue Twister
Viestit: 2575
Liittynyt: 11.01.2013 14:05
Paikkakunta: Helsinki

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Bowmore » 18.12.2013 23:07

Kiitos. Bow
Wanna change my clothes, my hair, my face

ProveItAllNight
Gypsy Biker
Viestit: 984
Liittynyt: 11.01.2013 16:30

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja ProveItAllNight » 18.12.2013 23:10

Kiitos Kartsa. Näiden analyysien avulla on itsekin löytänyt ihan uusia puolia tutuista kappaleista.
"So walk tall or baby don't walk at all"

7th and 8th of May 2013: When Finland changed from This Hard Land to Land of Hope and Dreams

Avatar
Dune
Downbound Train
Viestit: 1382
Liittynyt: 11.01.2013 11:35
Paikkakunta: sjk
Viesti:

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Dune » 19.12.2013 6:48

Iso Kiitos ja Kumarrus Kartsalle näistä mielenkiintoisista luku-elämyksistä. Albumit on saanut uutta perspektiiviä..
MrDune

Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4110
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 19.12.2013 6:49

Kiitos Kartsa. Näistä lukuhetkistä on todella nauttinut tässä kuluneen vuoden aikana.

Avatar
wkw
Prisoner Of Rock And Roll
Viestit: 138
Liittynyt: 11.01.2013 13:02

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja wkw » 19.12.2013 7:01

Kiitti Kartsa, näitä sun juttuja on ollut ilo lukea!
Two hearts are better than one

Avatar
Laukku
Gypsy Biker
Viestit: 976
Liittynyt: 10.01.2013 15:56
Paikkakunta: Tampereen seutu

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Laukku » 19.12.2013 7:15

Kiitos Kartsa!
Now mister the day the lottery I win I ain't ever gonna ride in no used car again.

Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 4649
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Re: Wrecking Ball - paras biisi

Viesti Kirjoittaja jjvirta » 19.12.2013 8:22

Suurkiitokset Kartsalle !
Jatkoa odotellessa... Tracks ?
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"

Vastaa Viestiin