Magic - paras biisi
Re: Magic - paras biisi
Tervetuloa foorumille, Timpe! Ja lisää näitä.
Wanna change my clothes, my hair, my face
Re: Magic - paras biisi
Meikä komppaa ja kiittää myös. Yksittäisten biisien analyysit/arvostelut sopivat mielestäni luontevasti juuri tänne omien albumiensa alle, koska ei täällä nyt niin pitkiä ketjuja yleensä pääse syntymään että parhaat jutut katoaisivat muun tekstimassan sekaan.
Re: Magic - paras biisi
Kiitos mukavasta vastaanotosta!
Re: Magic - paras biisi
Ensivaikutelmat lokakuussa 2007
Ihan ensimmäisellä kuuntelulla olin järkyttynyt Magicin kompressoiduista soundeista. Ns. piilotettu biisi, Terry's Song, kuulosti eniten Brucelta. Jousitaustat ja muu äänivalli levyn varsinaisissa kappaleissa tuntuivat ylituotannolta. Parin viikon totuttelun jälkeen huomio saattoi jo kohdistua muihin asioihin.
Radio Nowhere ja Last to Die kuulostivat iskeviltä; ne tulisivat jyräämään komeasti stadioneilla. Lyriikoiden puolesta kolahtivat Gypsy Biker ja Girls in Their Summer Clothes. Monet levyn biiseistä jäivät päähän soimaan. Long Walk Home oli yksi heti tarttuneista.
Magicin kuuntelua marraskuussa 2013
E Street Band on palannut, riemuitsen. Aloittaessani diskografiamatkalla vuoroon tulleen Magicin kuuntelun huomioni kiinnittyy Clarencen saksofoniin. Avautuvien levynkansien sisätaitteessa on yhteiskuva bändistä. Se sai vieläkin näkyvämmän paikan kokoelmalevyn (Greatest Hits, 2009) kannessa. Ensimmäisen Magic-kuunteluviikon jälkeen nimibiisi ja I'll Work for Your Love ovat nousseet vanhojen suosikkien rinnalle.
Turmeltu unelma
Laulujen kertojat puhuvat erilaisten taivaidensa alla. Alussa on tyhjää korkeutta satelliittiin saakka. Yhteisöllisyys ja yhteisten ideaalien romahdus, tai niiden osoittautuminen valheeksi ja propagandaksi, nousevat keskeiseksi teemaksi. Haetaan kontaktia, yhteyttä. Koetaan tyhjyyttä ja kohdataan suljettuja ovia. Petetyksi tulemisen tunne on kollektiivista. Levy on ajankuva ja sotaan johdetun maan kuva. Kerronta on abstrahoitua ja yleismaailmallista; nämä laulut voivat koskettaa toisenakin aikana ja toisessa maassa. Yleinen menetys rinnastuu levyn lopussa lauluntekijän ystävän kuolemaan.
I was spinnin' 'round a dead dial
Just another lost number in a file
For a while you'll go sparklin' by
Just another pretty thing on high
Woke up Election Day, skies gunpowder and shades of gray
Your flag it flew so high
It drifted into the sky
To the dead it don't matter much
'Bout who's wrong or right
Things been a little tight
But I know their gonna turn my way
Here in this perdition we go on and on
I got a shiny saw blade
All I needs' a volunteer
Whose blood will spill, whose heart will break
Who'll be the last to die, for a mistake
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
You said heroes are needed, so heroes get made
Somebody made a bet, somebody paid
All I know's I woke up this morning
and something big was gone
Toisella kuunteluviikolla huomioni kiinnittyy menevän musiikin ja synkkien sanoitusten ristiriitaan. Lallatukset ja nannatukset kappaleiden lopuissa hämmentävät hyväntuulisuudessaan. Jalat vievät tanssiin, vaikka päässä (tai sydämessä) tuntuisi miltä. Ristiriidan tunne muuttuu vähitellen musiikin parantavaksi voimaksi, lohduksi niiden asioiden äärellä, joita laulujen kertojat ja henkilöt ovat kohdanneet.
Älppäripäivät - vinyylin kuuntelun herättämiä ajatuksia
Vaikka Magicin kuuntelu mobiililaitteesta olisikin soundien kannalta armeliainta, levyä pitää kuunnella cd:nä ja lp:nä, jotta musiikki pääsee kokonaan esille. Parin viikon jälkeen on tullut aika lämmittää putkivahvistin ja laskea neula vinyylille. Kirjaan havaintoja sitä mukaa, kuin niitä tulee mustan kiekon pyöriessä yhä uudestaan ja uudestaan.
Johtuuko formaatista, kun biisit levynkäännön molemmin puolin jäävät eniten mietityttämään ensimmäisellä älppärin pyörityskerralla.
Girls in Their Summer Clothes- ja I'll Work for Your Love -kappaleissa on samaan tapaan sympaattinen kertoja kuin The Risingin biisissä Nothing Man. Shaniqua täyttää hänen kahvikuppinsa; Theresa sekoittaa hänelle drinkin. Kappaleiden sijoittelu A-puolen loppuun ja B-puolen alkuun tuntuu harkitulta.
Girlsissä kertoja toipuu erosta (She went away, she cut me like a knife) ja kerää sisua jatkaa eteenpäin. I'll Work for Your Love piirtää synkän, kadotukseen joutuneen maailman. Rakkaus ja pelastus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Huolimattomasti kuunneltuna biisit voivat tuntua kesän ja rakkaussuhteen kuvauksilta, mutta tarkemmin tutkittuna se, mikä kuulostaa onnelliselta, on vain pintaa, jonka alla velloo levottomuus, tyytymättömyys ja niistä kuiville pyristelevä toivo. Girls ja I'll Work tuovat yksilön lähikuvaan. Kertojat kuulostavat yksinäisiltä. Muutamien sanojen vaihtaminen kuppilassa on tärkeää.
Vastapainona pienille, novellimaisille ja arkisille kuville ovat suuremmat julistukset, joita kuuntelija jää miettimään: ajateltiinko noin yleisemminkin. Niitä kuunnellessa mieleeni tulee Eric Altermanin kirjan It Ain't No Sin to Be Glad You're Alive - The Promise of Bruce Springsteen suomenkielinen nimi, Bruce Springsteen - Amerikan ääni. Jos tuo kuvaus oli hyvä jo 2001, se tuntuu vieläkin osuvammalta 2000-luvun poliittisten ja kantaaottavien levyjen jälkeen. Magic-levyllä kollektiivisen kuuloisia esityksiä ovat nimibiisin ohella Radio Nowhere ja Last to Die. Viimeksi mainitut ovat ilmaisultaan sukua koko bändin kanssa esitetylle Born in the U.S.A.:lle, kun taas nimibiisi vangitsee huomion hiljaisella luennallaan.
Lp:n kakkospuoli alkaa pianolla, joka pääsee kauniisti kuuluviin myös hitaassa ja hiljaisessa päätösnumerossa Terry's Song. Väljä tila on käynyt vähiin levyn äänimaailmassa. Yksittäiset soittimet jäävät äänivallin varjoon.
Menevämmissä biiseissä huomio kiinnittyy niihin kohtiin, joissa yksittäiset e-katulaiset saavat tilaa. Maxin rummut pääsevät paikoin pääosaan. Clarencen foni ja Dannyn koskettimet ilahduttavat esiin päästessään. Useimmiten kuulosteltavia kerroksia on liikaa päällekkäin. Armottomien täyslaidallisten ampuminen on levylle valittu tyyli, jonka tarkoitus lienee korostaa eriävän mielipiteen väkevyyttä vallassa olevien suuntaan.
Your Own Worst Enemyssä on kappaletta elävöittävä väliosa, joka on kuin tyhjällä kadulla olisi huudettu (Now you just can't get out of this skin) ja odotettaisiin kuinka kaiut keriytyvät takaisin.
Gypsy Bikerissa taustat pyörivät kuin huvipuiston karuselli. Girls marssittaa tyttöjä hellittämättömällä tahdilla eteenpäin. Taukoja ei pidetä ennen kuin kierrokset ovat täynnä. Silloinkaan ei kuulla pysäyttäviä loppuiskuja vaan musiikki vaimenee vähitellen.
Nimibiisin taustojen maltillisuutta kuvaa soittimien yli vaivatta kuuluva I'll cut you in half -kaiutus vähän ennen taikatempusta kertovaa säkeistöä, josta tuo lause löytää paikkansa.
Last to Diessa hengähdetään parissa kohdassa (The wise men were all fools, what to do; As things fall apart), mikä korostaa vauhdikkaasti rullaavan soiton tehoa suvantojen molemmin puolin.
Long Walk Home muistuttaa laulua My Hometown siinä, että isä puhuu pojalleen heidän kotikaupungistaan. Poika joutuu myöhemmin kokemaan sen, kuinka vakaa ja turvallinen elinympäristö muuttuukin joksikin muuksi.
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Takaisin kotiin - tai siihen ihannetilanteeseen, millaista elämän tulisi olla kotikulmilla - on pitkä matka. Kappale etenee ripeästi, pysähtelemättä. Taukoja ei osaa kaivata. Päinvastoin kappaleen soisi jatkuvan pidempäänkin Clarencen saksofonin maustamana.
Devil's Arcade on taustoiltaan samaa laatua Magicin kanssa. Laulu erottuu vaivatta. Rumpuja jää kuulostelemaan - ne pysähtyvät keskellä kappaletta antamaan tilaa muille soittimille mutta liittyvät kohta uudelleen mukaan. Tyylikkään esityksen jälkeen kuulija on valmiina Terry's Songille. Kierrokset on pudotettu ja iso moottoripyörä rullaa pihaan vakuuttavan rauhallisesti.
Taipale on ollut pitkä. Tuhannet kitarat ovat siivittäneet eteenpäin. Huuliharpun sointi kuulostaa lämpimältä ja kotoisalta kaiken jälkeen.
Parin älppäripäivän ja yhä uudelleen tehtyjen kierrosten jälkeen olisi lyötävä täppä jonkin biisin kohdalle. Kaiken tämän havaintojen kirjaamisen jälkeen en osaakaan nimetä yhtä yli muiden. Levy on alkanut tuntua hyvältä kokonaisuudelta ja sillä on monia lauluja, joista pidän.
Magic, Devil's Arcade ja Terry's Song erottuvat joukosta levyn yleissoundia miellyttävämpien äänimaailmojensa ansiosta.
Tällä kertaa ääneni saa Magic.
Ihan ensimmäisellä kuuntelulla olin järkyttynyt Magicin kompressoiduista soundeista. Ns. piilotettu biisi, Terry's Song, kuulosti eniten Brucelta. Jousitaustat ja muu äänivalli levyn varsinaisissa kappaleissa tuntuivat ylituotannolta. Parin viikon totuttelun jälkeen huomio saattoi jo kohdistua muihin asioihin.
Radio Nowhere ja Last to Die kuulostivat iskeviltä; ne tulisivat jyräämään komeasti stadioneilla. Lyriikoiden puolesta kolahtivat Gypsy Biker ja Girls in Their Summer Clothes. Monet levyn biiseistä jäivät päähän soimaan. Long Walk Home oli yksi heti tarttuneista.
Magicin kuuntelua marraskuussa 2013
E Street Band on palannut, riemuitsen. Aloittaessani diskografiamatkalla vuoroon tulleen Magicin kuuntelun huomioni kiinnittyy Clarencen saksofoniin. Avautuvien levynkansien sisätaitteessa on yhteiskuva bändistä. Se sai vieläkin näkyvämmän paikan kokoelmalevyn (Greatest Hits, 2009) kannessa. Ensimmäisen Magic-kuunteluviikon jälkeen nimibiisi ja I'll Work for Your Love ovat nousseet vanhojen suosikkien rinnalle.
Turmeltu unelma
Laulujen kertojat puhuvat erilaisten taivaidensa alla. Alussa on tyhjää korkeutta satelliittiin saakka. Yhteisöllisyys ja yhteisten ideaalien romahdus, tai niiden osoittautuminen valheeksi ja propagandaksi, nousevat keskeiseksi teemaksi. Haetaan kontaktia, yhteyttä. Koetaan tyhjyyttä ja kohdataan suljettuja ovia. Petetyksi tulemisen tunne on kollektiivista. Levy on ajankuva ja sotaan johdetun maan kuva. Kerronta on abstrahoitua ja yleismaailmallista; nämä laulut voivat koskettaa toisenakin aikana ja toisessa maassa. Yleinen menetys rinnastuu levyn lopussa lauluntekijän ystävän kuolemaan.
I was spinnin' 'round a dead dial
Just another lost number in a file
For a while you'll go sparklin' by
Just another pretty thing on high
Woke up Election Day, skies gunpowder and shades of gray
Your flag it flew so high
It drifted into the sky
To the dead it don't matter much
'Bout who's wrong or right
Things been a little tight
But I know their gonna turn my way
Here in this perdition we go on and on
I got a shiny saw blade
All I needs' a volunteer
Whose blood will spill, whose heart will break
Who'll be the last to die, for a mistake
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
You said heroes are needed, so heroes get made
Somebody made a bet, somebody paid
All I know's I woke up this morning
and something big was gone
Toisella kuunteluviikolla huomioni kiinnittyy menevän musiikin ja synkkien sanoitusten ristiriitaan. Lallatukset ja nannatukset kappaleiden lopuissa hämmentävät hyväntuulisuudessaan. Jalat vievät tanssiin, vaikka päässä (tai sydämessä) tuntuisi miltä. Ristiriidan tunne muuttuu vähitellen musiikin parantavaksi voimaksi, lohduksi niiden asioiden äärellä, joita laulujen kertojat ja henkilöt ovat kohdanneet.
Älppäripäivät - vinyylin kuuntelun herättämiä ajatuksia
Vaikka Magicin kuuntelu mobiililaitteesta olisikin soundien kannalta armeliainta, levyä pitää kuunnella cd:nä ja lp:nä, jotta musiikki pääsee kokonaan esille. Parin viikon jälkeen on tullut aika lämmittää putkivahvistin ja laskea neula vinyylille. Kirjaan havaintoja sitä mukaa, kuin niitä tulee mustan kiekon pyöriessä yhä uudestaan ja uudestaan.
Johtuuko formaatista, kun biisit levynkäännön molemmin puolin jäävät eniten mietityttämään ensimmäisellä älppärin pyörityskerralla.
Girls in Their Summer Clothes- ja I'll Work for Your Love -kappaleissa on samaan tapaan sympaattinen kertoja kuin The Risingin biisissä Nothing Man. Shaniqua täyttää hänen kahvikuppinsa; Theresa sekoittaa hänelle drinkin. Kappaleiden sijoittelu A-puolen loppuun ja B-puolen alkuun tuntuu harkitulta.
Girlsissä kertoja toipuu erosta (She went away, she cut me like a knife) ja kerää sisua jatkaa eteenpäin. I'll Work for Your Love piirtää synkän, kadotukseen joutuneen maailman. Rakkaus ja pelastus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Huolimattomasti kuunneltuna biisit voivat tuntua kesän ja rakkaussuhteen kuvauksilta, mutta tarkemmin tutkittuna se, mikä kuulostaa onnelliselta, on vain pintaa, jonka alla velloo levottomuus, tyytymättömyys ja niistä kuiville pyristelevä toivo. Girls ja I'll Work tuovat yksilön lähikuvaan. Kertojat kuulostavat yksinäisiltä. Muutamien sanojen vaihtaminen kuppilassa on tärkeää.
Vastapainona pienille, novellimaisille ja arkisille kuville ovat suuremmat julistukset, joita kuuntelija jää miettimään: ajateltiinko noin yleisemminkin. Niitä kuunnellessa mieleeni tulee Eric Altermanin kirjan It Ain't No Sin to Be Glad You're Alive - The Promise of Bruce Springsteen suomenkielinen nimi, Bruce Springsteen - Amerikan ääni. Jos tuo kuvaus oli hyvä jo 2001, se tuntuu vieläkin osuvammalta 2000-luvun poliittisten ja kantaaottavien levyjen jälkeen. Magic-levyllä kollektiivisen kuuloisia esityksiä ovat nimibiisin ohella Radio Nowhere ja Last to Die. Viimeksi mainitut ovat ilmaisultaan sukua koko bändin kanssa esitetylle Born in the U.S.A.:lle, kun taas nimibiisi vangitsee huomion hiljaisella luennallaan.
Lp:n kakkospuoli alkaa pianolla, joka pääsee kauniisti kuuluviin myös hitaassa ja hiljaisessa päätösnumerossa Terry's Song. Väljä tila on käynyt vähiin levyn äänimaailmassa. Yksittäiset soittimet jäävät äänivallin varjoon.
Menevämmissä biiseissä huomio kiinnittyy niihin kohtiin, joissa yksittäiset e-katulaiset saavat tilaa. Maxin rummut pääsevät paikoin pääosaan. Clarencen foni ja Dannyn koskettimet ilahduttavat esiin päästessään. Useimmiten kuulosteltavia kerroksia on liikaa päällekkäin. Armottomien täyslaidallisten ampuminen on levylle valittu tyyli, jonka tarkoitus lienee korostaa eriävän mielipiteen väkevyyttä vallassa olevien suuntaan.
Your Own Worst Enemyssä on kappaletta elävöittävä väliosa, joka on kuin tyhjällä kadulla olisi huudettu (Now you just can't get out of this skin) ja odotettaisiin kuinka kaiut keriytyvät takaisin.
Gypsy Bikerissa taustat pyörivät kuin huvipuiston karuselli. Girls marssittaa tyttöjä hellittämättömällä tahdilla eteenpäin. Taukoja ei pidetä ennen kuin kierrokset ovat täynnä. Silloinkaan ei kuulla pysäyttäviä loppuiskuja vaan musiikki vaimenee vähitellen.
Nimibiisin taustojen maltillisuutta kuvaa soittimien yli vaivatta kuuluva I'll cut you in half -kaiutus vähän ennen taikatempusta kertovaa säkeistöä, josta tuo lause löytää paikkansa.
Last to Diessa hengähdetään parissa kohdassa (The wise men were all fools, what to do; As things fall apart), mikä korostaa vauhdikkaasti rullaavan soiton tehoa suvantojen molemmin puolin.
Long Walk Home muistuttaa laulua My Hometown siinä, että isä puhuu pojalleen heidän kotikaupungistaan. Poika joutuu myöhemmin kokemaan sen, kuinka vakaa ja turvallinen elinympäristö muuttuukin joksikin muuksi.
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Takaisin kotiin - tai siihen ihannetilanteeseen, millaista elämän tulisi olla kotikulmilla - on pitkä matka. Kappale etenee ripeästi, pysähtelemättä. Taukoja ei osaa kaivata. Päinvastoin kappaleen soisi jatkuvan pidempäänkin Clarencen saksofonin maustamana.
Devil's Arcade on taustoiltaan samaa laatua Magicin kanssa. Laulu erottuu vaivatta. Rumpuja jää kuulostelemaan - ne pysähtyvät keskellä kappaletta antamaan tilaa muille soittimille mutta liittyvät kohta uudelleen mukaan. Tyylikkään esityksen jälkeen kuulija on valmiina Terry's Songille. Kierrokset on pudotettu ja iso moottoripyörä rullaa pihaan vakuuttavan rauhallisesti.
Taipale on ollut pitkä. Tuhannet kitarat ovat siivittäneet eteenpäin. Huuliharpun sointi kuulostaa lämpimältä ja kotoisalta kaiken jälkeen.
Parin älppäripäivän ja yhä uudelleen tehtyjen kierrosten jälkeen olisi lyötävä täppä jonkin biisin kohdalle. Kaiken tämän havaintojen kirjaamisen jälkeen en osaakaan nimetä yhtä yli muiden. Levy on alkanut tuntua hyvältä kokonaisuudelta ja sillä on monia lauluja, joista pidän.
Magic, Devil's Arcade ja Terry's Song erottuvat joukosta levyn yleissoundia miellyttävämpien äänimaailmojensa ansiosta.
Tällä kertaa ääneni saa Magic.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car
-
ProveItAllNight
- Downbound Train
- Viestit: 1012
- Liittynyt: 11.01.2013 16:30
Re: Magic - paras biisi
Kiitos jälleen mahtavasta analysoinnista Kartsa!
"So walk tall or baby don't walk at all"
7th and 8th of May 2013: When Finland changed from This Hard Land to Land of Hope and Dreams
7th and 8th of May 2013: When Finland changed from This Hard Land to Land of Hope and Dreams
Re: Magic - paras biisi
Kiitos jälleen kerran Kartsa!
Now mister the day the lottery I win I ain't ever gonna ride in no used car again.
