We Shall Overcome American Land Edition - paras biisi

[strimari]

HEI !
ÄIJÄ!
Maksa velkas....

[41 shots]

Pay Me.. tää on ehkä kuunnelluin Bruce levy mulla..

[tgotj]

Tällä kertaa Erie Canal, American Land ja Bring 'em home tiukilla.

[ProveItAllNight]

Vaikea valinta. Kaikki levyn kappaleet olivat hyviä. Tällä kertaa valitsin We Shall Overcomen hienojen sanojensa ansiosta.

[Kartsa]

We Shall Overcome - The Seeger Sessions

Seeger-levyn julkaisu oli riemukas tapahtuma ja samalla tavalla nämä laulut ilahduttavat nyt, kun diskografiamatkalla on tullut niiden vuoro. Levy on täynnä musiikin tekemisen iloa ja rentoutta; se tuntuu suorastaan vapauttavalta vakavahenkisten ja huolella tuotettujen levyjen jälkeen. Kappaleissa riittää mukanalaulettavaa ja ison bändin musiikin voi kokea koko keholla.

Levyä ei voi kutsua hiotuksi, ehjäksi kokonaisuudeksi. Pikemminkin se on kuin noutopöytä, jossa on tarjolla vähän kaikkea. Maaliskuun kuudentena 2006 päivätyissä saatesanoissa Bruce luettelee kattauksen osat: "Street corner music, parlor music, tavern music, wilderness music, circus music, church music, gutter music." Vanhimmat reseptit ovat satoja vuosia vanhoja. Valikoima koostuu lauluista, joihin Bruce on tutustunut Pete Seegerin levyjä kuuntelemalla. Matt Orel on koonnut nettisivuilleen tietoja näistä kappaleista ja niiden esittäjistä kautta aikojen. Laajaa Seeger Sessions -oppimäärää edustaa myös Dave Marshin kirjoittama, sanoitusvihkon lyhyitä kappale-esittelyjä jatkava Liner Notes. Marsh kiittää Notesin loppusanoissa Orelia, joka auttoi häntä tutkimustyössä.

Levy julkaistiin dual discinä, jonka dvd-puolella oli 30-minuuttinen elokuva sessioista. Pahvikuorinen säilytyskotelo on epäkäytännöllinen: levyyn tulee väkisinkin naarmuja. (Pahvikuorisille levyille pitäisikin aina hankkia muoviset kotelot tai sisäpussit, jollaisia on mini vinyl replica -uusintapainoksissa).

Dual disc on soinut matkamusiikkina ja kotibileissä. Se soi julkaisuvuoden kesällä vuokra-Mustangin stereoissa I-95:llä Philadelphiasta Washingtoniin ja Marylandin pikkuteillä; se soi siskoni Philadelphian-kodissa. Se sopi ääniraidaksi reissulle, johon kuuluivat Sessions Bandin keikat Phillyssä ja Nykissä.

Parhaan biisin äänestämistä varten soittimeen on vaihdettava American Land Edition, jossa on viisi bonus-raitaa. Samalla alkuperäinen päätösnumero, Froggie, jää vain levyn loppupuolen täytebiisiksi.

Elävää musiikkia

Levy kuulostaa kotibileiltä - sellaisilta joissa jokainen vieras soittaa jotain tai osallistuu yhteislauluun. Rosoinen ja reipas tunnelma on tärkeämpää kuin esitysten hiominen virheettömiksi. Levynjulkaisua seuranneella kiertueella yhteenhitsautuneen bändin Dublinin-konserteista julkaistiin live-taltiointi. Seeger-levy on kuin tallenne bändin harjoituksista; Live in Dublin kertoo millainen kattauksesta lopulta kehittyi. Kiinnostavinta Dublin-taltioinnissa olivat Brucen omien biisien "seegeröidyt" versiot, vaikkapa soittamisen riemun dokumentti Blinded by the Light. Myös Seeger-levyn American Land Editioniin lisätyt kolme kiertuebändin vetoa tarjoavat maistiaisia tien päällä marinoituneesta ison bändin soundista.

Seeger-levy on liikettä ja juhlaa. Nämä laulut on tehty jaettaviksi, yhdessä koettaviksi, tanssittaviksi, laulettaviksi. En ole aiemmin kuunnellut niitä juuri ollenkaan kuulokkeilla. Onko bilelevystä kuuntelulevyksi? Siitä on otettava selvää.

Luurit päähän

Levy ei ole sen luonteinen, että sille tekisi oikeutta soida napeissa vaimeana työpäivän taustatirinänä. Kuulaan sunnuntaiaamun lenkkipolulla, reippaammalla äänenvoimakkuudella, levy alkaa jo toimiakin; tempot sopivat liikkumiseen. Eyes on the Prizen kauniit puhallinosuudet pysäyttävät. Kuura sulaa asfaltin pinnasta, kun aurinko alkaa lämmittää. Ain't been to heaven but I've been told / streets up there are paved with gold. (Testihenkilön ulkoiluasuun kuului tietysti Philadelphiasta ostettu Seeger Sessions Band -huppari.)

Hyvien kuulokkeiden kanssa kotona keskittyessä musiikin kudelmasta alkaa erotella eri soittimia, kuulla kudoksen rakenteita ja purkaa niitä osiin. Pidäkkeettömästi mutta osuvasti työskenteleviä muusikoita on ilo seurata. Dynamiikkaa riittää. Välillä ammutaan täyslaidallisia, välillä vaietaan kuuntelemaan yksittäistä soolovuoron saanutta virtuoosia. Levy on tehty "oikeilla soittimilla" eikä koneita tai teknistä kikkailua tarvita. Soitto on filtteröimätöntä ja laimentamatonta. Toisin kuin Devils & Dust -levyllä, torvetkin saavat kuulua; Pomo jakelee soolovuoroja. Siinä mielessä Seeger-levy liittyy edeltäjäänsä, että Bruce jatkaa työskentelyä muidenkin muusikoiden (kuin E Street Bandin) kanssa.

Laulujen aiheet ovat menneestä maailmasta, mutta pohjimmiltaan ihmisluonto ei ole muuttunut miksikään ja näitä biisejä kelpaa kutsua ikivihreiksi. Esimerkiksi sodanvastaiset sävyt sointuvat tämänkin päivän valitettaviin tapahtumiin. Esitystapa vaikuttaa siihen kuinka sanoma otetaan vastaan. Soitossa on parantavaa voimaa ja uskoa parempaan huomiseen.

Brucen kynänjälki näkyy How Can a Poor Man Stand Such Times and Live -kappaleen uusissa säkeistöissä ja American Landissa, ainoassa biisissä, joka on merkitty kokonaan hänen nimiinsä. Levyn ansiot ovatkin siinä, että vanhoille lauluille on annettu uusi elämä. Tuoreet ja railakkaat versiot ovat juuri tämän bändin näköisiä.

Dave Marshin Liner Notesin lukeminen avaa laulujen taustat. Marsh käsittelee historian tapahtumia, joihin sanoitukset pohjautuvat. Hän kertoo senkin, kuka on Mary, josta lauletaan gospelissa O Mary Don't You Weep. Mielenkiintoista on se, kuinka laulut ovat muovautuneet matkan varrella, kuinka ne ovat palvelleet erilaisia tarkoitusperiä ja kuinka ne on kiinnitetty aina uusien esitysajankohtien ja -paikkojen viitekehyksiin. Bruce on uusin linkki tässä ketjussa kytkiessään kappaleen How Can a Poor Man Stand Such Times and Live hirmumyrsky Katrinan jälkeiseen New Orleansiin.

Biisi biisiltä

Joskus on sanottu, että Brucen konsertti on tunteiden vuoristorataa. Bruce osaa asettua monenlaisiin saappaisiin. Erilaisia rooleja tarvitaan Seeger-materiaalinkin esittämiseen. Jotkin, kuten saarnamies ja työmies, sopivat hänelle kuin luonnostaan. Paljon muitakin on. Kuunnellaan kuinka ne istuvat ja kuinka sessionistit auttavat erilaisten saappaiden sovittamisessa.

Old Dan Tucker, laulun sankari, on iloinen tanssimies ja tuliliemen kuluttaja. Laulu vie juhlimaan Danin kanssa ja bändi on mukana juonessa; soitto kulkee kuin hevonen. Old Dan Tucker got drunk and fell / In the fire and kicked up holy hell / A red-hot coal got in his shoe / An oh my Lord the ashes flew.

Lännen legenda Jesse Jamesin elämästä kerrotaan menneessä aikamuodossa. Lain ulkopuolella eläneestä pyssymiehestä puhutaan ihailevaan sävyyn ja kuulija saadaan tuon robinhoodmaisen, omien sääntöjensä mukaan eläneen Jessen puolelle. Kun joitain vuosia sitten kävin katsomassa Jesse Jamesista kertovan elokuvan, stoori oli minulle tuttu tästä laulusta. Robert Ford it was a fact / He shot Jesse in the back / While Jesse hung a picture / on the wall. Brucen laulutavassa on tämän tarinan kertomiseen sopivaa karheutta.

Mrs. McGrath puhkuu sodanvastaisuutta mehevään irlantilaiseen tyyliin. Pojan, sotaveteraanin, kohtalo on niin karmea, että sitä on vaikea kestää muuten kuin vahvan musiikin avulla. Tämä ristiriitainen mausteseos sopii luontevasti Brucelle, jonka omissakin biiseissä on menevän musiikin ja lohduttomien tarinoiden yhdistelmiä. All foreign wars I do proclaim / Live on blood and / a mother's pain.

O Mary Don't You Weep kajahtaa ilmoille hengenmiehen ja hänen ei-liian-enkelimäisen gospel-kuoronsa voimin. Laulu on palvellut kansalaisoikeuksien puolesta taistelevien kokoontumisissa. Kappaleen hienoin lause kuuluu: No more water / but the fire next time. Bändin soitto vyöryy kuin (Punainen) meri välillä täydellä pauhulla ja välillä vetäytyen. Komppi jyskyttää vahvimmillaan höyryveturin väkevyydellä, ja seuraavassa hetkessä on taas aikaa kuunnella kaunista viulunsoittoa.

John Henry on työn sankari. Olisi vähättelyä sanoa, että laulu kertoo työn ilosta. John Henrylle työ on intohimo ja elämän keskeisin sisältö. Tekemisessä on ylpeyttä ja kaikennielevää uutteruutta, joka vääjäämättä kuluttaa miehen loppuun. Mutta kylläpä se meno osaakin olla komeaa niin kauan kuin sitä kestää. That ain't no storm captain / That's just my hammer / in the air, Lord, Lord / That's just my hammer in the air. Bruce laulaa määrätietoisella tyylillä, joka ei jätä kysyttävää tai jossiteltavaa. Ihminen päihittää koneen ja käsintekemisen elävyys kuuluu bändin työskentelystä.

Erie Canal on laulustoori, jonka minä-kertojaksi Bruce heittäytyy. We haul'd some barges in our day / Filled with lumber, coal and hay / We know every inch of the way / From Albany to Buffalo. Kanavalla työskentelevät ja kulkevat muodostavat yhteisön ja tuntevat toisensa. Osa tätä suurta perhettä on myös kertojan muuli. Säkeistöt etenevät hiljaisin taustoin, kypsytellen, ja monikerroksinen soundi pääsee pauhaamaan "näytösten väleissä" ja viimeisen kertosäkeen taustalla.

Jacobs Ladder on negro spiritual, jonka Bruce ja sessionistit esittävät uskottavalla hengenpalolla. We are brothers, / and sisters, all. Biisi ei ole tarinankerrontaa vaan vakaumuksen, asenteen ja yhteenkuuluvuuden julistusta.

My Oklahoma Homen kertojaminä ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun kaikki katoaa taivaan tuuliin. Tekstissä on omalaatuista huumoria: Everything except my / mortgage blown away. Letkeät taustat soivat yhtenäisesti koko matkalta. Sessionistien blown away -huudot vastaavat kertojalle ja kertosäkeet kulkevat tehokkain vuorovedoin.

Eyes on the Prize vaatii esittäjältään oikeanlaista hartautta. Hengellinen teksti toimii vertauskuvallisena ja antaa voimia maallisemmista ongelmista selviytymiseen. Freedom's name is mighty sweet / And soon we're gonna meet / Keep your eyes on the prize / Hold on. Melodia on kaunis ja kokonaisuudessa on tosissaan olemisen tuntua. Puhaltajien suoritukset ovat todella vaikuttavia.

Shenandoahin myötä tahti rauhoittuu. Valikoimaan, johon on ripautettu vähän kaikkea, sopii yksi rakkauslaulukin. I'll take her across the water / Away, bound away / Cross the wide Missouri. Brucen ja kuoron yhteislaulu ei tarvitse paljoa taustalleen. Pattin ääni erottuu kauniisti. Biisi kasvaa vähitellen kuin suistoa kohti virtaava joki. Kulkija menee menojaan; hän on ollut samalla reissulla jo seitsemän vuotta. Äänet hiljenevät lopussa. Se on kuin jokilaiva häviäisi näkyvistä.

Pay Me My Money Down. Tilit selviksi, vaatii työmies, ja vaatimus kertautuu yhä uudestaan ja uudestaan. Konserteissa erityisen onnistunut valinta yleisön laulattamiseen. Pay me or go to jail / Pay me my money down. Seeger-lp:n kansitarrassa mainostettiin levyn sisältävän kappaleet John Henry ja Pay Me My Money Down. Kyllähän ne ovatkin valikoiman tarttuvimmasta päästä.

We Shall Overcome, levyn nimibiisi, soi vähemmän tunnettujen valintojen rinnalla kuuluisana protestilauluna. Bruce kööreineen esittää hitaan ja tunteellisen kappaleen yhdessä niin kuin sopiikin, kun lähes kaikki sanoituksen lauseet alkavat sanalla we. We shall live in peace someday. Niin erilaisia kuin Pay Me ja We Shall ovatkin, niissä molemmissa ollaan yhtenä rintamana voittamassa vaikeuksia ja taistelemassa oikeudenmukaisuuden puolesta. Niissä - kuten Jacobs Ladderissa - ei kuulla niinkään kertomuksia kuin iskulauseita. Kaikki ne voisi kuvitella kadulla etenevän kulkueen laulamiksi.

Froggie Went A Courtin' loikkaa ihan erilaiseen tunnelmaan. Lastenlaulu tuntuu hieman yllättävältä muiden laulujen joukossa, mutta sekin on hyvin esitetty. Yhtenä päivänä kotitöitä tehdessäni huomasin hyräileväni tätä kappaletta, biisiä jota en ollut aiemmin oikein hyväksynyt osaksi Seeger-levyä. Ajattelin, että levyn kuuntelua on varmaankin jatkunut riittävän kauan.

Bonus-biisit aloittava Buffalo Gals pyörii tanssin ja hauskanpidon ympärillä kuten vanha Tucker. Laulun tytöt tarjoavat seuraansa maksusta Erie-kanavaa pitkin kaupunkiin saapuville miehille. Kertojan äänessä on taas karheutta ja siloittelematonta kadunmiestä. Taustalla raikavat torvet ja kuoro. Esitystapa tukee stoorin hienostelemattomuutta.

How Can I Keep from Singing kuullaan yhteislauluna. Se voisi kuulua kotibileiden juhlapöydästä, jossa on jo ehditty istumaan hieman kauemminkin. Laulajat eivät yritä laulaa täsmällisesti ja oikea-aikaisesti, vaan he pyrkivät tunteen ilmaisemiseen jokainen omalla äänellään. Esitystapa kertoo ja kuvailee milteipä enemmän kuin sanat. Yhdessä ne viestivät tasa-arvoisesta maailmasta, jonka toteutuessa olisikin aihetta lauluun ja laulamiseen - ja jokaisella olisi yhtäläinen oikeus saada äänensä kuuluviin.

How Can a Poor Man Stand Such Times and Live juontaa vuoden 1929 pörssiromahduksesta. Laulu on hyvä työkalu epäkohtien osoittamiseen. Kirjoittamiensa uusien säkeistöjen myötä Bruce ryhtyy poliittiseksi laulajaksi, ja omilla sanoillaan hän esiintyy vieläkin uskottavammin ja vakuuttavammin kuin tulkitessaan muiden historiallisia säkeitä. Hänen oma äänensä kuuluu; hän kävelee eteenpäin omissa kengissään. New Orleans joutui ensin luonnonvoimien armoille ja niillehän ei paljon mahdeta. Kun kaupunki kärsi saamattomien poliitikkojen ja virkamiesten takia, oli suuttumus oikeutettua ja protestilaulu paikallaan. Komein kohta on, kun kuoro tulee mukaan julistamaan: Gonna be a judgement that's a fact, / a righteous train rollin' down this track.

Bring 'Em Home on laulu, joka on valitettavan ajankohtainen vuosikymmenestä toiseen. Se jatkaa Mrs. McGrathin aloittamaa ulkomailla sotimisen vastustamista. Brucen äänessä on liikuttavaa vetoavuutta, kun hän laulaa: The church bells will ring with joy / Bring 'em home, bring 'em home / To welcome home our darling girls and boys / Bring 'em home, bring 'em home. Biisi on neljäs siinä sarjassa, jossa iskulauseet ovat keskeisessä asemassa ja merkitykset kasvavat tarinoiden sijaan esittämistilanteista ja niistä asiayhteyksistä, joihin esittäjät ovat nämä laulut kytkeneet.

American Landissa Bruce kertoo toiveikasta tarinaa Uuteen maailmaan muuttavista ja siitä kuinka sitten kävikään. They died building the railroads / worked to bones and skin / They died in fields and factories / names scattered in the wind. Ammentamalla inspiraation Andrew Kovalyn ja Pete Seegerin työstä hän jatkaa kansanlaulujen kirjoittamisen perinnettä maassa, jota on kutsuttu kansojen sulatusuuniksi. Kappaleessa on voimakas tanssipoljento, jossa iso bändi ikäänkuin sulaa yhteen. Kerrottavaa on paljon ja riveillä on niin paljon sanoja, ettei biisi ole kaikkein helpoimpia yhdessä laulettavaksi. Kertosäe alkaa jo sujua, koska American Land on ollut mukana myös E Street Bandin kiertueohjelmistossa.

There's diamonds in the sidewalk the's gutters lined in song
Dear I hear that beer flows through the faucets all night long
There's treasure for the taking, for any hard working man
Who will make his home in the American Land

Olin paikalla Madison Square Gardenissa, kun kappale sai ensi-iltansa. Yhdysvaltojen itärannikon reissu ja kesä 2006 palautuvat aina mieleeni, kun kuulen levyn päättävät Brucen sanat: For all you travellers out there.

Tällä kertaa Seeger-levystä tuli loppusyksyn ääniraita; hevoskastanjoiden vähitellen katoava keltainen ja tammien sinnikkäästi kiinnipitävä kullanruskea alkoivat tuntua "Seeger-väreiltä."

Annan ääneni Eyes on the Prizelle ja mahtavalle blosarisektiolle.

(Edit: Amercan Landiin liittynyt ilmaisu "kokonaan hänen käsialaansa" on vaihdettu sanoihin "merkitty kokonaan hänen nimiinsä"; Biisi biisiltä -osioon on ko. kappaleen inspiraationlähteitä koskevaan kohtaan lisätty linkki Matt Orelin tätä biisiä käsittelevälle nettisivulle.)

[Janey]

^ Kiitos jälleen analyysistä, Kartsa!

[Dune]

Kiitos jälleen Kartsa!
Tästä levystä tulee yks mieleenpainuvin kalareissu mieleen. Oltiin kaveritten kans Pohjois-Suomessa mökillä muutamia vuosia sitten. Lährettiin sitten illalla veneellä ongelle ja ihan perinteiselle mato ongelle. Mulla oli mukana pienet kaiuttimet jotka oli liitettynä mp3seen. Laitoin sitten tämän levyn hiljaa soimaan taustalle (ettei kaikki kalat kaikkoa ) Kaveri ei ollut ennemmin oikeen kuulutkaan Brucen musiikkia. Kaveri heti että mitä tää on? aivan loistavaa musiikkia.. No kaveri tykästy tähän levyyn ja nykyään häneltä löytyy joo muutama muukin Bruce levy ja oli kaveri myös Munchen keikallakin mukana.
Kalareissulla ei Ahti suonu oikeen antejaan muutamaa särkeä lukuun ottamatta, mutta kuuneltiin siinä sitten Mrs Mc Grathia kesäyössä kuuikka taustalla säestäen ja juotiin Jack Danielsia auringon nousuun.. Hieno kala reissu oli..
Täytyypä tänään kuunnella pitkästä aikaa tämä loistelias levy..

[Liisa S]

Kiitos Kartsa, olipahan taas kerran kivaa luettavaa. Heti tuli mieleen toukokuu 2006, jolloin näin Brucen ja Sessions-bändin Tukholmassa. Kappaleet olivat jo silloin levyltä tuttuja ja olin kuullut livevetojakin netin kautta (joko YouTube oli silloin olemassa? Tarkistetaan... näköjään oli) mutta erityisesti vaikutuksen teki se, miten Bruce näytteli nämä kappaleet, miten hän todella eläytyi laulun kertojan tai päähenkilön rooliin. Hän ei vain kertonut Jesse Jamesista tai John Henrystä, hän OLI Jesse James ja John Henry noiden minuuttien ajan.

Kappale American Land ei muuten ole ihan täysin Brucen kynästä, vaan ehkä noin 95-prosenttisesti. Tuolla Orelin sivuillakin mainitaan se aiempi lähes samanniminen kappale He Lies in the American Land, siirtolaisen runo jonka Seeger sävelsi ja levytti. Sävelkuluiltaan se ei muistuta Brucen American Landia, mutta koko idea ja runon eka säkeistö on lainattu melkein suoraan Brucen kappaleeseen:

Ah, my God! What is this land of America?
So many people traveling there
I will go too, for I am still young
God, the Lord will grant me good luck there

Seegerin versio löytyy levyltä American Industrial Ballads, jota löytyi jokunen vuosi sitten Anttilan alelaareista. Tai se Anttilan levy on oikeastaan kokoelma, tupla-CD, jolle on koottu sekä tuo American Industrial Ballads että muuta Seeger-kamaa. Suosittelen kuunneltavaksi, ainakin jos Brucen Seeger Sessions kolahtaa!

[Luckyman63]

Kiitos jälleen Kartsa, pitääkin ottaa tuo taas kuunteluun. On jäänyt kyllä luvattoman vähälle kuuntelulle viime aikoina.

[Teemu]

Olin paikalla Madison Square Gardenissa, kun kappale sai ensi-iltansa. Yhdysvaltojen itärannikon reissu ja kesä 2006 palautuvat aina mieleeni, kun kuulen levyn päättävät Brucen sanat: For all you travellers out there.

Minullekin tulee tuosta levystä mieleen aina kesän 2006 New Yorkin reissu ja ensitapaaminen Kartsan kanssa. Upea keikka ja mahtava reissu muutenkin.