Devils & Dust - paras biisi

Kaikki Brucen julkaisut, sekä levytykset että DVD:t

Mielestäni levyn paras biisi on :

Devils & Dust
21
34%
All the Way Home
0
Ei ääniä
Reno
1
2%
Long Time Comin'
24
39%
Black Cowboys
2
3%
Maria's Bed
3
5%
Silver Palomino
0
Ei ääniä
Jesus Was an Only Son
2
3%
Leah
2
3%
The Hitter
2
3%
All I'm Thinkin' About
0
Ei ääniä
Matamoros Banks
4
7%
 
Ääniä yhteensä: 61

Bowmore
Mr Tongue Twister
Viestit: 2990
Liittynyt: 11.01.2013 14:05
Paikkakunta: Helsinki

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Bowmore »

Long Time Coming. Hitter ja nimibiisi olivat tyrkyllä myös.
Wanna change my clothes, my hair, my face
Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1079
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa »

Tarinankertojan paluu

The Risingin jälkeen (tai sitä ennen; juontaahan suuri osa Devils & Dustin materiaalista The Ghost of Tom Joadin ajoista) lauluntekijän muistikirjan sivut ovat täydempiä. Sanoituksien puolesta muusta materiaalista erottuvat proosarunomaiset laulustoorit Reno, Black Cowboys, Silver Palomino ja The Hitter. Myös Matamoros Banks on kerronnallisesti kunnianhimoinen. Lyriikoihin lisätyt marginaaalimerkinnät avaavat Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudun sanastoa ja kertomusten asetelmia ja asiayhteyksiä; Bruce on halunnut, että laulut ymmärretään oikein.

Vastapainona kirjallisemmille töille ovat nopeatempoisemmat ja tuotannoltaan houkuttelevammiksi kuorrutetut biisit. Devils & Dustin äänimaisema poikkeaa karusta ja sisäänpäinkääntyneestä Tom Joadista. Kuitenkin julkaisuajankohtana välittömiä vertailukohtia olivat The Rising ja tuoreet vaikutelmat The E Street Bandin konserteista, ja niihin rinnastettuna Devils & Dust kuulosti niukalta ja pelkistetyltä soololevyltä. Ensikuuntelu vuonna 2005 toi mieleen, että julkaisu oli diggarikamaa, joka tuskin kiinnostaisi laajempaa yleisöä.

Levy ei ole nopeasti kolahtava, mutta vastaavasti se kestää kuuntelua. Siihen ei kyllästy helpolla: kun sille antaa aikaa, siitä havaitsee aina uusia yksityiskohtia. Kuulijaa ei päästetä helpolla tekstien suhteen, mutta sanoitusvihkon kanssa kuuntelu palkitsee. Kappaleet osoittautuvat monesti ihan muuksi, kuin miltä ne ovat aluksi tuntuneet.

Albumikokonaisuus piirtää kuvan vähäosaisista tai huonoon jamaan joutuneista, pienistä ihmisistä. He elävät maassa, jota avauskappaleen sotilas ikävöi ja jonne päätösnumeron kertoja pyrkii sinne koskaan pääsemättä. Kaivattu tai luvattu maa ei ole mitään ilman laulujen henkilöille läheisiä ihmisiä: rakastettuja, vanhempia, lapsia. Jesus Was An Only Son tuntuu äkkiseltään irralliselta levyn muihin kertomuksiin nähden, mutta se asettuu niiden laulujen joukkoon, jotka kertovat vanhemmista ja heidän lapsistaan.

Lauluissa arki ja unelmat törmäävät toisiinsa. Elämä kuvataan toisaalta raadollisena, toisaalta myyttisenä ja ihmeellisenä. Alatyylinen tai karkea ilmaisu kenties särähtää korvaan parissa kohdassa (Renon suorasukaisuus; Long Time Comin' -raidan töksäytys: I ain't gonna fuck it up this time), mutta sellainen voi tavallaan myös lisätä kerronnan uskottavuutta. Parhaimmillaan todentuntu saavutetaan tilanteiden rönsyilemättömällä kuvauksella, jossa jokainen sana merkitsee ja vie eteenpäin. Poika suree muuttunutta äitiään (He lay at night his head pressed to her chest listening to the ghost in her bones). Nyrkkeilijän lauseet ovat ytimekkäitä ja tehokkaita (I move hard to the left and I strike to the face).

Muidenkin muusikoiden kanssa

Bruce soittaa itse suuren osan levyn instrumenteista. Jokaisen kappaleen kohdalle merkittyjen kitaran ja koskettimien lisäksi hän soittaa rumpuja kahdella, lyömäsoittimia viidellä ja bassoa ja tamburiinia yhdellä levyn kappaleista.

Kuudella raidalla kahdestatoista bassoa soittaa tuottaja Brendan O'Brien, joka myös maustaa All the Way Homen ja Maria's Bedin eksoottisemmilla kielisoittimilla (sitar, sähkösarangi ja kampiliira) ja tambora-rummulla.

Steve Jordan soittaa rumpuja neljällä ja lyömäsoittimia yhdellä raidalla.

The Risingilta tuttu Nashville String Machine on merkitty kuuden laulun kohdalle. Soozie Tyrell soittaa viulua kahdessa biisissä. Hän laulaa neljän kappaleen taustoja Patti Scialfan kanssa; kahdessa heidän mukanaan on myös Lisa Lowell.

Puhaltimia kuullaan viidesti. Näistä esityksistä mieleenpainuvin on Mark Penderin trumpetinsoitto kappaleessa Leah. Muut puhaltajat ovat Brice Andrus, Donald Strand, Susan Welty ja Thomas Witte. Heidän osuutensa on miksattu hyvin ohueksi kerrokseksi taustalle, lähes kuulumattomiin.

Marty Rifkinin steel-kitara soi All the Way Homessa ja Long Time Comin'issa, joiden tuotannosta vastaavat O'Brienin lisäksi Chuck Plotkin ja Bruce. Viimeksi mainitussa kappaleessa koskettimia soittaa vanha ystävä E-kadulta, Dan Federici. Chuck on pianossa All the Wayllä.

Brucen laulu, kitara ja huuliharppu riittäisivät tämän materiaalin esittämiseen. Nebraska on kuitenkin jo tehty ja Bruce on halunnut tuottajansa kanssa luoda levylle ihan oman soundin.

Mitä eroa on sillä, kun Bruce kokeilee tällä levyllä yhteistyötä muidenkin muusikoiden (kuin e-katulaisten) kanssa, ja vastaavilla kokeiluilla edellisellä vuosikymmenellä? Tällä kertaa bändiä ei ole hajotettu; se on vain tauolla. Paluuta E Streetille ei tarvitse epäillä. Brucen on saatava huidella jonkin aikaa omilla teillään ennen seuraavaa uudelleenkokoontumista.

Biisi biisiltä - neljän kuunteluviikon herättämiä ajatuksia

Devils + Dust. Kertoja käy samoja polkuja yhä uudestaan. Hän selvittää tosiseikkoja kuin pitääkseen päänsä kylmänä. Pelko on välttämätöntä selviytymiselle, mutta se jättää jälkensä. Asetelmassa on Youngstownin ja Born in the U.S.A.:n kaikuja. Sodat seuraavat toisiaan eikä maailma muutu. Häviäjiä on paljon.

All the Way Home. Baari on vielä jonkin aikaa auki ja päähenkilö ehtii tehdä ehdotuksensa. Hän ei kuvittele liikoja itsestään, mutta yritettävä on. Human Touchin stoorista ei ole pitkä matka tähän.

Reno. Kappale esittelee tyylin, jossa laulu on lähellä puhetta ja teksti kuin proosarunoa, ja se toistuu raidoilla Black Cowboys, Silver Palomino ja The Hitter.

Renossa Brucen tamburiini riittää rytmisoittimeksi. Jouset ja torvet on sysätty kauas taustalle. Kertojaminä kuvailee ostettua lohtua ja puhuu sen lomassa Marialleen. Kertojalla ei ole mitään salattavaa ja sanomisen paljaus korostaa sisäistä lohduttomuutta. Miltä tuntuu kohottaa malja ja juhlia ilotta?

Long Time Comin'. Toiveikkaan oloisessa kappaleessa pariskunta yöpyy tähtitaivaan alla. Siinä on ajattomuutta. Uusi elämä potkii. Nuori isä toivoo, että hänen lapsensa saisivat kulkea itse valitsemiaan reittejä eikä heidän tarvitsisi kärsiä hänen synneistään. Laulu tuo mieleen päinvastaisen asetelman, Adam Raised a Cainin, jossa synnit kostautuvat uusille sukupolville.

Long Time Comin'in kertojan oma isä on jäänyt etäiseksi. Hän ei aio toistaa tämän virheitä.

Well my daddy he was just a stranger
Lived in a hotel downtown
When I was a kid he was just somebody
Somebody I'd see around

Black Cowboys. Poika elää äitinsä kanssa väkivaltaisella alueella, jossa luodit viuhuvat kadun yllä kuin lännenelokuvissa. Katujen todellisuus ja television seikkailut muodostavat yhdessä pikku koululaisen elinympäristön. Äiti neuvoo poikaa (samaan tyyliin kuin laulussa American Skin) käyttäytymään ja kulkemaan mallikelpoisesti. Toisaalta hän ruokkii pojan mielikuvitusta lännenkirjoilla. Heidän elämänsä muuttuu äidin uuden miehen takia. Poika lähtee ja junan ikkunoista avautuu Amerikka: seikkailuista tulee totta.

Maria's Bed. Tiet halkovat länttä. Mies on tien päällä aina vaan ja se sopii hänelle. Jostain on haaveiltava, että jaksaa. I got a sweet soul fever rushin' around my head / I'm gonna sleep tonight in Maria's bed.

Tiellä olemisesta kasvaa työntekoa laajempi käsite, lähes uskonnollinen etsintä, joka lainaa paljon The Rising -levyn kappaleesta Further On (Up the Road). Kappaleissa on useita yhteisiä rivejä.

Silver Palomino. Sanoitusvihkon reunamerkintä kertoo lähtökohdan: äiti kuolee ja pojan on yritettävä käsitellä asioita ja selvitä menetyksestä. On muita hevosia ihmeellisempi, sellainen jota ei pidättele lasso tai aitaus. Kun poika seuraa ja ihailee sitä kunnioittavan matkan takaa, hevonen vie hänen ajatuksensa kokonaan. Siinä on jotain ylevöittävää ja merkityksellistä; siitä jää selittämätön olo, että tämän jälkeen kaikki kääntyisi paremmaksi ja suru alkaisi helpottaa.

Tonight I wake early the sky is pearl, the stars aglow
I saddle up my red roan
I ride deep into the mountains along a ridge of pale stone
Where the air is still with the coming snow
As I rise higher I can smell your hair
The scent of your skin, mother, fills the air
'Midst the harsh scrub pine that grows
I watch the silver palomino

Jesus Was An Only Son. Kappale on Brucen tulkinta raamatunkertomuksesta. Äidin puhe pojalleen, Jeesukselle, on täynnä samaa huolenpitoa ja rakkautta kuin The Black Cowboys -kappaleen äidin puhe Raineylle.

A mother prays, "Sleep tight, my child, sleep well
For I'll be at your side
That no shadow, no darkness, no tolling bell,
Shall pierce your dreams this night."

Leah. Laulu on kuin jatkoa Maria's Bedille. Mielessä on ihastuksen kohde ja elämässä olisi päästävä eteenpäin. Iloinen ja menevä poljento vapauttaa kuulijan hetkeksi vakavammista teemoista ja tunnelmista.

With this hand I've built, and with this I've burned
I wanna live in the same house, beneath the same roof
Sleep in the same bed, search for the same proof
As Leah

The Hitter. Pojan pitkä monologi äidilleen on vangitsevaa kuultavaa. Se on yksi kohtaus ovensuussa ja samalla se on yhden elämän, yhden ihmisen kuva. Kerronta on korutonta. Se etenee yksinkertaisin ja selkein lausein. Jos ääneni kuulostaa vieraalta, avaa ovi ja katso minua silmiin.

All I'm Thinkin' About. Koko levyn iloisin rallatus, jossa lauluntekijä antaa sanoille kyytiä ja leikittelee niillä. Keveys kohottaa työn ja arjen ja kaipauksen yläpuolelle. Laulu jatkaa Maria's Bedin ja Leahin ihastuksenkylläisillä linjoilla. Huolet karisevat. Gospel voittaa bluesin; sokeat näkevät ja rammat parantuvat.

Blind man wavin' by the side of the road
I'm in a flat bed Ford carrying a heavy load
With a sweet thing sippin' on a blueberry wine
On a flat black highway down in Carolina
Black bird slippin' in a sky of blue

Matamoros Banks. Kappaleen laulumelodia tarttuu helposti mieleen. Kronologian vinksautus, jossa tapahtumat esitellään ajan takaa ja käänteisessä järjestyksessä, toimii.

Joessa ajelehtivan silmät ovat auki taivaan tähdille. Hän kävelee autiomaassa kohti rajajokea. Hän hyvästelee rakkaansa ja lähtee kotoaan.

Meet me on the Matamoros
Meet me on the Matamoros
Meet me on the Matamoros banks

Biisissä yhdistyvät stoori, jota jää seuraamaan, ja mukanalaulettava kertosäe. Matamoros Banks on kuin tiivistelmä tai yhdistelmä Devils & Dust -levyn parhaista aineksista.

Annan ääneni päätösnumerolle, joka miellyttää kokonaisuutena. Muita suosikkeja ovat, erityisesti sanoitusten perusteella, Black Cowboys ja The Hitter.

Edit: Silver Palominon sitaattia on täydennetty.
Viimeksi muokannut Kartsa, 12.09.2014 7:04. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car
Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1353
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Janey »

Kiitos jälleen analyysistä!
It's Bo... boycott time!
ProveItAllNight
Downbound Train
Viestit: 1012
Liittynyt: 11.01.2013 16:30

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja ProveItAllNight »

Jälleen kerran loistava analyysi Kartsalta. Kiitoksia. Pitääpä ottaa ko. levy huomenna jälleen kuunteluun. Tähän asti omana suosikkinani on ollut nimikappale lähinnä Brucen Storytellers tarinan perusteella.
"So walk tall or baby don't walk at all"

7th and 8th of May 2013: When Finland changed from This Hard Land to Land of Hope and Dreams
Avatar
Luckyman63
Downbound Train
Viestit: 1395
Liittynyt: 11.01.2013 11:14
Paikkakunta: Kemi

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Luckyman63 »

Kiitos taas kerran hienoista analyyseistä.
You´ll never walk alone
Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 5372
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja jjvirta »

Kiitos taas kerran Kartsa.
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"
Avatar
rosie_77
Ipod Graduate
Viestit: 1300
Liittynyt: 10.01.2013 17:29

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja rosie_77 »

Kiitos Kartsa. Pitäneekin kaivaa tämä levy esiin, eipä ole aikoihin tullut kuunneltua.
I want the whole damn world to come dance with me
Avatar
Dune
Downbound Train
Viestit: 1457
Liittynyt: 11.01.2013 11:35
Paikkakunta: sjk
Viesti:

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Dune »

Kiitos jälleen!
MrDune
pezku
Growin' Up
Viestit: 51
Liittynyt: 17.01.2013 16:14

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja pezku »

Kiitos taas, erityisen mukavaa löytää vielä lopusta perustelut omallekin parhaan biisin valinnalle :-)
Avatar
Laukku
Downbound Train
Viestit: 1007
Liittynyt: 10.01.2013 15:56
Paikkakunta: Tampereen seutu

Re: Devils & Dust - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Laukku »

Kiitos Kartsa!
Now mister the day the lottery I win I ain't ever gonna ride in no used car again.
Vastaa Viestiin