The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Kaikki Brucen julkaisut, sekä levytykset että DVD:t

Mielestäni levyn paras biisi on :

The Ghost of Tom Joad
27
31%
Straight Time
1
1%
Highway 29
3
3%
Youngstown
45
52%
Sinaloa Cowboys
1
1%
The Line
0
Ei ääniä
Balboa Park
0
Ei ääniä
Dry Lightning
4
5%
The New Timer
0
Ei ääniä
Across the Border
4
5%
Galveston Bay
0
Ei ääniä
My Best Was Never Good Enough
1
1%
 
Ääniä yhteensä: 86

Avatar
strimari
Lucky Man
Viestit: 385
Liittynyt: 16.01.2013 16:44
Paikkakunta: Loimaa

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja strimari » 18.01.2013 20:06

Vedetään nyt ääni Yougstownille vaikka se onkin vain kalpea versio livevedosta, joka yltää melkein outlaw peten sfääreihin asti!
Hyvä Nils!
Born to ..something..something...something..

tgotj
Jack Of All Trades
Viestit: 114
Liittynyt: 11.01.2013 15:11

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja tgotj » 24.01.2013 21:49

Nimimerkkikin sen jo kertoo. Youngstown tiukka kakkonen.

myluckyday
Born To Run
Viestit: 22
Liittynyt: 08.03.2013 0:38

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja myluckyday » 14.05.2013 1:54

Youngstown livenä niin tajunnanräjäyttävä että ääni sille. Nimikko on kanssa erinomainen mutta muilta osin tämä levy ei oikein kolahda

Raffe
Jack Of All Trades
Viestit: 202
Liittynyt: 11.01.2013 11:11

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Raffe » 15.05.2013 1:16

myluckyday kirjoitti:Youngstown livenä niin tajunnanräjäyttävä että ääni sille. Nimikko on kanssa erinomainen mutta muilta osin tämä levy ei oikein kolahda
Comp, ja tykkään myös unplugged, ja paljon. Ääni siis Youngstownille
My religion is Rock and Roll, my personal Jesus is Bruce Springsteen, and i guess that Elvis must be God

Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1036
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa » 18.08.2013 12:31

The Ghost of Tom Joad tuli kauppoihin aikana, jolloin toivo E Street Bandin paluusta eli vahvana. Aiemmin samana vuonna julkaistusta kokoelmalevystä oli jäänyt mielikuva, että yhteistyö bändin kanssa jatkuisi. Studiopäivistä oli julkaistu Blood Brothers -video. Tom Joad (kuten myös sitä edeltänyt Greatest Hits) piti hankkia heti tuoreeltaan. Enää ei riittänyt, että levyn saisi lainaan ennemmin tai myöhemmin.

Ensivaikutelma oli nebraskamainen. Hesarin Nyt-liitteen arvostelussa sanottiin muistaakseni, että Ghost oli Brucen kirjallisin levy. Laulujen henkilöt ovat todentuntuisia ja heidän tarinansa uskottavia. John Steinbeckin Vihan hedelmien henki elää rajaseudun kulkijoissa. Kohtalot, jotka jäävät etäisiksi uutisten ja tilastojen numeroissa, puhalletaan eläviksi; yksittäiset ihmiset tuodaan lähelle.

Levy on sen luonteinen, että se vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä auetakseen kunnolla, niin riisuttua ja vähäeleistä musiikki on. Ensi-ihastukset, nimibiisi ja bassokuvioilla herkutteleva Youngstown kolahtivat melodioidensa tarttuvuuden ansiosta, ja ne kasvoivat yhä suuremmiksi suosikeiksi tekstien tultua tutuiksi. Ghostin humaani ja ymmärtäväinen, ajan yläpuolelle nouseva tapa katsoa pientä ihmistä koskettaa ja puhuttelee. Raaka, maailmanmenon epäoikeudenmukaisuuden sytyttämällä vihalla palava Youngstown on komea puheenvuoro.

Tarvitaan paljon kuuntelua ennenkuin pienimuotoisemmat laulut löytävät tiensä kuuntelijan sydämeen. Se tapahtuu monesti jonkin pienen mutta vaikuttavan yksityiskohdan kautta. Esimerkkejä sellaisista ovat viimeiset lauseet kappaleissa Highway 29 (I closed my eyes and I was runnin' / I was runnin' then I was flyin') ja The Line (Lookin' for my Louisa / with the black hair fallin' down). Tarinat saavat päättyä tai jatkua kuuntelijan mielikuvituksessa. Hahmot ovat muuttuneet eläviksi. He eivät ole yhdentekeviä.

Sanoituksissa ei ole tyhjäkäyntiä vaan jokainen sana merkitsee ja kuljettaa eteenpäin. Ihan kuin kuluneimmat ilmaisut olisi kerätty rikkalapioon ja ne kaikki olisi kipattu levyn päätösraidalle My Best Was Never Good Enough.

Vaikka levyn taustoja voikin kuvailla minimalistisiksi, niillä on ilonaiheensa ja detaljinsa. Jo sekin, kun tutut E-kadun nimet toistuvat tekijätiedoissa, tuntuu hyvältä. Danny soittaa koskettimia neljällä biisillä (joista yhdellä myös haitaria). Garyn bassoa kuullaan kahdella raidalla.

Aiemmin taustalaulajana tunnettu Soosie Tyrell (kuten hänen nimensä on kirjoitettu cd:n vihkossa) soittaa viulua neljällä biisillä. Rumpuja on käytetty säästeliäästi. Lucky Town -levylläkin soittaneen Gary Mallabarin nimi lukee viiden kappaleen perässä.

Pääosassa on tarinankertoja kitaroineen ja huuliharppuineen. Levyn kahdestatoista biisistä seitsemän on yksin esitetty. Useimmissa tapauksissa Bruce on täydentänyt taustoja koskettimilla - mutta hyvin hienovaraisesti: leirinuotion tunnelma säilyy.

Biisi biisiltä

The Ghost of Tom Joad. Nimibiisi johdattelee kuulijan albumikokonaisuuteen. Ghost esittelee levyn keskeisen teeman, joka on ulkopuolisuus, yhteiskunnasta syrjäytyminen tai maahanmuuttajien kohdalla pyrkimys päästä osallisiksi uuden maan lupauksista. Musiikin hiljainen esitystapa korostaa tarinoissa kuvattua eristyneisyyttä. Aloitin kuuntelun puolihuolimattomilla pyörityksillä, levy soi kaiuttimista taustalla kun luin Brucen Songs-kirjaa. Seuraavina päivinä keskityin kuunteluun kuulokkeilla. Kotona avoin kuulokerakenne salli ikkunaan osuvan sateen sekoittumisen pelkistettyyn musiikkiin. Kohotin välillä katseeni sylissä olevan kirjan lyriikoista tummenevaan iltaan. Töissä käytin tulppamaisia nappikuulokkeita ja oma hengitys ja teen siemaisutkin tuntuivat äänekkäiltä. Jonain iltana nukahtaessani muistin betonisen yksiön, johon olin muuttanut vain muutamia päiviä ennen levyn julkaisua. Mutisevan vaimeaa laulua voimakkaampi huuliharppu oli kaikunut paljaista seinistä ja olin pelännyt sen häiritsevän naapureita. Vastavalmistunut talo Piispantiellä oli ollut tiivis: desibeli-ikkunoista oli voinut katsella kehätien valoja, mutta liikenteen kohinaa ei ollut kuulunut.

Laulussa miehet kävelevät junaradalla ja leiriytyvät siltojen alle. Bruce oli kohdannut työttömiä ja kodittomia maahanmuuttajia eräällä moottoripyöräretkellään (ks. Carlinin Bruce-kirja). Yhdysvaltojen lounaisosat ja erityisesti Meksikon rajaseutu ovat levyn tarinoiden miljöötä. Tapahtumat, ongelmat ja epäkohdat ovat biisien kirjoituksen ajalta. Nimibiisissä ne rinnastetaan John Steinbeckin Vihan hedelmät -romaaniin, jonka päähenkilön haamu ilmestyy nuotiotulille vuosikymmenien jälkeen. Romaanissa ihmiset taittavat matkaa paremman elämän toivossa. Oman paikan löytäminen maailmasta kytee myös levyn erilaisten henkilöhahmojen ajatuksissa. He kamppailevat valintojensa kanssa. Ratkaisut johtavat hyvään tai pahaan, elämään tai kuolemaan, oikeaan tai väärään - mutta myös erilaisiin välimaastoihin joissa varmaa on vain epävarma.

Straight Time. Ensimmäisten kuuntelupäivien jälkeen juuri tämä kappale jää soimaan päähän. I'm sick of doing straight time, ajattelen työmatkallani. Päähenkilö on päässyt vankilasta ja yrittää pysyä kaidalla tiellä. Siltä on helppoa livetä. Straight Time on yksi niistä Brucen lauluista, joissa esiintyy nimi Mary. Nyt Mary on kertojan vaimo, joka hymyilee mutta jonka silmäkulmassa elää epäily.

Highway 29 on kuvaus rikoksen tielle lähtemisestä. Teksti on täynnä mieleenpainuvia lauseita. Aiemmin mainittujen, upeiden loppusanojen lisäksi pidän näistä: My hand slipped up her skirt, everything slipped my mind; Well I had a gun, you know the rest; I told myself it was all something in her / But as we drove I knew it was something in me.

Youngstownin perspektiivi ulottuu nimikappalettakin kauemmaksi, tarina alkaa Ohiossa vuonna 1803. Tykinkuulien valmistus on alkusoittoa maailman ja maan sodille. Kappale nälväisee hyvin osuvasti sotateollisuuden ja tarkoituksettomilta tuntuvien sotien kautta rikastuneita. Teollisuudenhaaran tai kuten kertoja kuvaa, pahan palveluksessa toimivilla työläisillä riittää syitä katkeruuteen. Työ on raskasta, huonosti palkattua, ja köyhimmän kansanosan jälkikasvu lähetetään sotiin kuolemaan.

Sinaloa Cowboys kertoo meksikolaisveljeksistä, jotka tienaavat enemmän kymmenessä tunnissa huumelabrassa kuin yhdessä vuodessa maanviljelijöinä. Alkuasetelma on kuin Vihan hedelmistä (kirjassa viljelysten tuhouduttua on lähdettävä etsimään elantoa muualta). Rikollisen todellisuuden kuvaus on uskottavaa kuin uutisteksti. Lopulta käy huonosti: labra räjähtää ja toinen veljeksistä saa surmansa.

Miguel lifted Louis' body into his truck and then he drove
To where the morning sunlight fell on a eucalyptus grove
There in the dirt he dug up ten-thousand dollars, all that they'd saved
Kissed his brothers lips and placed him in his grave

The Line on laulustoori kalifornialaisista rajavartijoista. Kertoja tapaa mustahiuksisen Luisan ja päättää auttaa tätä. Kertojan tekemästä valinnasta tulee mieleen se kuinka Highway Patrolman -laulun päähenkilö päästää veljensä menemään (rajan yli Kanadaan). The Linessa ei ole mukanalaulettavaa kertosäettä, mutta siinä on sitäkin enemmän sanottavaa.

Kaikki eivät pitäneet tyylistä, joka puhutteli mutta ei saanut lahkeita lepattamaan. Eräs amerikanrautojen harrastaja, jonka autolla liikuimme yhden kaverini polttareissa, soitti Brucen vanhempaa tuotantoa. Hän sanoi sinnitelleensä Pomon matkassa vielä 1992, mutta The Ghost of Tom Joad oli saanut hänet jäämään kyydistä.

Balboa Park kertoo meksikolaisesta pojasta, joka on valmis mihin tahansa tehdäkseen tienestiä. Joskus rahaa riittää kotiin lähetettäväksikin. Huumeita kuljettavat pojat keksivät itselleen sankarimaisia nimiä. Päähenkilö on Spider; muita ovat X-man ja Cochese. Spider joutuu rajavartijoiden auton töytäisemäksi. Hän vetäytyy koloonsa (kurjaan majapaikkaan sillan alle), käy viltille makaamaan ja sulkee silmänsä (kenties viimeisen kerran).

Dry Lightning on melodialtaan kaunis laulu. Sen säkeistöt päättyvät sanoihin "just dry lightning and you on my mind." Alun yksityiskohdat piirtävät miljöön, jossa on tilaa hengittää: paljon taivasta hevoshaan yllä. Verkko-ovi paukkuu saranoillaan ja valvottaa kertojaa. Ikkunasta näkyy salamanisku taivaanrajassa.

Eräs kirjailija selitti kerran kuinka hän saa tapahtumapaikat todentuntuisiksi. Yksi tapa on kuvailla yksityiskohtia. Toinen on käyttää nimiä, jolloin paikoista ei tarvitse sanoa mitään. Kun päähenkilö ajaa Alvarado Streetiä, rivejä säästyy ihastuksesta kertomiseen.

The New Timer. Jos Mary on Brucen sanoituksissaan suosima naisennimi, niin miehennimissä sellainen on Frank. Tämän laulun Frank on kertojan kaveri. He kiertävät maata ja etsivät tilapäishommia ja työkeikkoja. Frank ammutaan ilman syytä. Somebody killin' just to kill.

Kertoja on jättänyt perheensä. Hän pohtii mahtaako hänen pojallaan olla ikävä häntä, mahtaako poika miettiä missä isä on.

The New Timerin päähenkilö jatkaa kodittoman elämää. Hän yrittää nukkua ulkona, mutta kylmyys ja rauhattomuus pitävät hänet valveilla. Hän makaa takkiinsa kääriytyneenä, machete vieressään. Hän on työskennellyt pelloilla ja viljelyksillä; nyt hän on ryhtymässä ihan uuteen hommaan.

My Jesus your gracious love and mercy
Tonight I'm sorry could not fill my heart
Like one good rifle
And the name of who I ought to kill

Across the Border koostuu kolmen rivin mittaisista kappaleista. Sanat "across the border" toistuvat tiuhaan. Kappale on levyn tarttuvimpia. Säkeissä maalataan kuva luvatusta maasta rajan toisella puolella. Across the Border on haavekuva eikä tekstissä ole reportaasimaisen tarkkoja yksityiskohtia kuten levyn aiemmissa lauluissa.

Galveston Bay kertoo kalastajista nimeltä Le Bin Son ja Billy Sutter. Siinä käsitellään rasismia. Le on jopa sotinut uuden kotimaansa puolesta, mutta ei kelpaa amerikkalaisesta klaanilaisille, jotka yrittävät polttaa Len veneen. Le ampuu heistä kaksi. Oikeudessa teko todetaan itsepuolustukseksi. Billy on jo ryhtymäisillään kostoon, mutta muuttaa mielensä ja panee veitsensä pois. Hän on tehnyt yhden oikean valinnan; laulu jättää hänet tavallisen työpäivän aamuun, ja kuuntelijan tehtäväksi jää tulkita onko Billy muuttunut pysyvämminkin vai leimahtavatko vanhat kaunat ja vihamielisyydet vielä jonain päivänä uudelleen liekkiin.

My Best Was Never Good Enough. Vaikka olin lukenut Songs-kirjasta tämän laulun taustasta (Bruce oli inspiroitunut Jim Thompsonin romaanista The Killer Inside Me, jonka sheriffi laukoo suustaan kliseitä), kuluneiden lauseiden valikoima jäi näilläkin kuunteluilla irrallisen tuntuiseksi. Musiikillisesti päätösnumero käy hyvin paikalleen. Se on kuin elokuvan lopputekstien taustamusiikkia: tarinat on jo kerrottu ja kevyempi numero on erillinen loppusoittonsa. (My Best voisi olla kätketty bonusraita; Galveston Bay on levyn varsinainen päätösepisodi.)

Parhaan biisin valinta

The Ghost of Tom Joad on ehjä albumikokonaisuus, tarinakokoelma, jonka kappaleista kertyy rauhallinen jatkumo. Sanoitusten yksityiskohdat jäävät elämään kuulijan mieleen, niitä osasia riittää rivien loppuun asti ja ylikin.

Yksi laulu erottuu joukosta. Youngstown on musiikillisesti runsain. Teksti kelpaa kilpailemaan levyn kovatasoisten stoorien kanssa; jotkin niistä menevät edelle kirjasta tai sanoitusvihkosta luettuna, mutta ne jäävät jälkeen niukkoina musiikkiesityksinä.

Matka jatkuu

1990-luvun loppu oli onnellinen Bruce-fanitukseni kannalta. Tracks julkaistiin. Bruce teki Reunion-kiertueen E Street Bandin kanssa. Näin vuoden 1999 Tukholman keikoista jälkimmäisen. Lavan edustan paine unohtui, kun nautin Youngstownista. Taivutin pääni taaksepäin ja suljin silmäni. Kun viimein avasin ne, Max katsoi minua ylhäältä rumpupatteriston korokkeelta huolestuneen näköisenä. En ollut pyörtymäisilläni. Olin elossa ja läsnä, olin vain käynyt Youngstownissa.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car

Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 4647
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja jjvirta » 18.08.2013 12:47

Kiitos jälkeen Kartsa.
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"

Avatar
jersey_girl
Factory
Viestit: 715
Liittynyt: 10.01.2013 8:24

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja jersey_girl » 18.08.2013 14:34

Upeata tekstiä jälleen, kiitos Kartsa!
I got a song to sing, keep me out of the cold

Avatar
shannoon
Mr. Mercury
Viestit: 2677
Liittynyt: 11.01.2013 12:52
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re:

Viesti Kirjoittaja shannoon » 18.08.2013 17:05

Kiitos
"Who will save you from the truth of the matter
that your love, though like gold, is gone?

Avatar
Luckyman63
Downbound Train
Viestit: 1297
Liittynyt: 11.01.2013 11:14
Paikkakunta: Kemi

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Luckyman63 » 18.08.2013 17:29

kiitos Kartsa, hienoa tekstiä.
You´ll never walk alone

Avatar
twister
Lucky Man
Viestit: 354
Liittynyt: 11.01.2013 12:28
Paikkakunta: Woods of Nurmijärvi

Re: The Ghost Of Tom Joad - paras biisi

Viesti Kirjoittaja twister » 18.08.2013 20:25

Kiitti Kartsa, ➕➕➕
Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet. - Veikko Huovinen

Vastaa Viestiin