Äänenlaatu on tasan sama cd:ssä ja cdr:ssä, ero on levyn kestossa vuosien ja vuosikymmenten mittaan. Tosin itselläni on ollut cdr:iä jostain vuodesta 1998 asti, eli tekniikan ikään nähden jo aika kauan, sekä musiikki- että datakäytössä, enkä ole vielä huomannut yhdenkään alun perin moitteetta toimineen lakanneen ikääntymismuutosten takia toimimasta -- mutta toisaalta en kyllä ole niistä vanhimmista ihan jokaista varmaankaan pariin vuoteen edes yrittänyt soittaa/käyttää, eli tiedä sitten häntä.Yucca kirjoitti:Mutta voisko joku valaista, mikä ero tekee CDR:stä välteltävän. Äänen laatu vai itse fyysisen levyn kesto vai mikä? Olen muutaman levyn tilannut ja saanut, enkä ainakaan äänestä voi valittaa. Jos taas CDRt eivät kestä kunnossa, niin se olisi hyvä tietää, ennen lisäostoksia...
Omasta puolestani olen miettinyt tätä Brucen arkistojulkaisujen ostamista niin, että olen hankkinut flacit enkä cdr:iä kolmesta syystä, joista cdr:n normaalia cd:tä rajallisempi kesto (ja siitä seuraava varmuuskopiointitarve) on se pienin. Ne kaksi muuta syytä ovat toimitusaika: flacit saa heti (eilenkin lopulta vielä saman päivän aikana) siinä missä näitä arkistokeikkojen cdr:iä saa näköjään odottaa pahimmillaan kuukausikaupalla; sekä hintaero: kymmenen jenkkitaalaa tuntuu paljolta siitä, että joku muu polttaa minulle musan levylle, kun pystyn tekemään flaceilleni tasan saman itse eurolla tai parilla. Mutta se mitä menetän, on tietysti alkuperäinen fyysinen esine, ja tietysti meidän kaikkien pitää punnita itse tykönämme, paljonko laitamme sille missäkin tapauksessa arvoa, ja tehdä ostopäätökset sen mukaan. Jos näissä myytävissä cdr:issä olisi huhuttua hienommat kansipahvit tai toimitusaika olisi vain muutaman päivän, tiedä häntä, vaikka valitsisin itsekin toisin.
