ThisHardLand

High Hopes jatkaa listaykkösenä Suomessa.

^^ Ainakin iTunesiin se ilmestyi oisko ollut viime viikolla, että veikkaanpa Spotifyihin tulleen samoihin aikoihin.

shannoon kirjoitti:Harry's Placesta on tullut mun suosikki.

Oikeastaan itsekin alan kallistua nostalgisen Miami Vice- meiningin puoleen kaikkein eniten. Eikä oo ollenkaan hullumpi nimi isännällä -bai tö wäy.

High Hopes myi jo kultaa Suomessa

http://www.tune.fi/2014/01/28/bruce-spr ... yi-kultaa/" onclick="window.open(this.href);return false;

Lenny Bruce kirjoitti:High Hopes myi jo kultaa Suomessa

http://www.tune.fi/2014/01/28/bruce-spr ... yi-kultaa/" onclick="window.open(this.href);return false;

Ihmekös toi kun moni foorumilainen on ostanut tupla-tripla-versioita

Tätä on tullu nyt veivattua melkeen kerran päiväs et kaks, töissä ja kotona.. Töissä (skeittihallilla) tätä on kiva luukuttaa kun on iso halli ja kunnon äänentoisto eikä tarvitse naapureista välittää, vähän niin ku olis keikalla, eikä nuorisokaan ole vielä tympääntynyt mun Bruceiluun On kans Harrys placesta kehkeytynyt yks suosikki kappaleista, Miami Vice iskee Nyt voin sanoa äänen että kyllä tämä on 2000 luvun paras Bruce levy omasta mielestä The Promisen kanssa ja seuraavana WB. Jännä juttu kun tästä uutukaisesta ei ollu aluksi minkäänlaisia odotuksia, mutta tää olikin sitten aivan loistava albumi!
Tämän hetkinen top4
Harrys Place
Down In The Hole
American Skin (41 Shots)
The Wall

Uuden Soundin arvostelussa Harry's Place dissattiin ja sitä verrattiin Glenn Freyn Smuggler's Bluesiin. No ehkä niissä jotain samaa on, mutta ei se nyt niin huono ole mitä arvostelussa sanotaan.

archie60 kirjoitti:Uuden Soundin arvostelussa Harry's Place dissattiin ja sitä verrattiin Glenn Freyn Smuggler's Bluesiin. No ehkä niissä jotain samaa on, mutta ei se nyt niin huono ole mitä arvostelussa sanotaan.

On samaa ja niin on Chris Rean muutamissa 80-luvun lopun biiseissäkin.

Koska mulla oli tässä luppoaikaa, väsäsin kappale kappaleelta -arvion. Sellainen pieni varoituksen sana, että kaikki aiemmat versiot eivät ole tuttuja, enkä minä ymmärrä yhtään mitään musiikin teoriasta, eri soittimista, miksauksesta, tuotannosta tai ylipäätään mitään mitä studiossa voidaan tehdä. Ja sen kyllä huomaa, mutta niin:

High Hopes: ”Ihan kiva” on ehkä pahinta mitä jostain voi sanoa, mutta tämä on minulle vain ihan kiva. Ei sykähdytä, mutta herättää jonkin verran odotuksia. ”Don’t you know these days you pay for everything”, on loistava laini.

Harry’s Place: Ihana! Yksi levyn lemppareita. Koska mä en ole Miami Vice –ikäluokkaa, mulle tulee tästä jotenkin mieleen se True Bloodin tunnari. Siis vain tuolta vaaran tunnulta ja ehkä joku poljento-juttu, ei kuitenkaan mitään selvää yhteyttä. Ja kun Bruce laulaa ”You don’t fuck with Harry’s girls”, niin meneehän siinä tällaiselta herkältä naisihmiseltä kylmät väreet. Iiks.

American Skin (41 Shots): Suosikeilla jatketaan. Kaunis, pehmeä alku. Hieno teksti. Ei vaan voi olla tykkäämättä. Alkuun ajattelin, että liian pitkä, mutta nyt toimii just noin.

Just Like Fire Would: Keskikastia levyn kappaleista. Brucen ääni kuulostaa tässä jotenkin erityisen kivalta.

Down in the Hole: Edellisen jälkeen parempaan päin. Tykkään erityisesti aloituksesta: soitto, ujellukset ja sitten kun Bruce alkaa laulaa sieltä kaivon pohjalta, jee.

Heaven’s Wall: Alusta (miksi mä muuten keskityn vain näihin alkuihin?) tulee mieleen sellainen amerikkalainen kirkkokuoro, joita joskus on nähnyt televisiossa. Tämä toimisi varmaan loistavasti keikalla. ”Raise your hands”, no shit Sherlock

Frankie Fell in Love: Levyn inhokki ensi kuulemalta. Radio Suomen Levylautakunnan jälkeen suhde vähän parantui, mutta ei tässä vieläkään voiton puolella olla. Pikkaisen turhanpäiväisen renkutuksen oloinen, ja inhoan erityisesti laulua kohdassa ”Frankie Fell in Love”. Korviin sattuu. Anteeksi.

This is Your Sword: Vähän irkkufiilistä, ei pahaa sanottavaa, eikä oikein hyvääkään. Kuuntelee.

Hunter of Invisible Game: Ennakkoon biisin nimi herätteli kivasti mielikuvitusta, jotain Nälkäpeli/muu fantasia juttua mietin. Sanoja en ole kyllä yrittänyt tulkita. Pidän tästä, vähän sellaista kehtolaulu-fiilistä.

The Ghost of Tom Joad: Levyn jättipotti, ehdoton suosikki. Rakastan. Nuuskamuikkusen sieluni itkee ilosta kuullessaan ”Well the highway is alive tonight”, täydellinen kohta! Sitä odotellessa, että maantie on minullekin auki ja elävä... Ylempänä kirjoitin kylmistä väreistä, niitä aiheuttaa myös Tom Morellon ääni. Ah.

The Wall: Se levyn neljäs helmi. Tämä on vaan niin itkettävän kaunis kappale, että en kestä.

Dream Baby Dream: Edellinen tyhjensi tunne-pajatson niin pohjia myöten, että tästä en ole oikein saanut otetta. Tulee vaan mieleen se faneille tehty video viime syksyltä. Vaikka olen aina ollut melkoinen unelmoija, tällä foorumilla on saanut oppia mihin ”dream baby dream” –asenne voi oikeasti välillä viedä. Kiitos innostavista tarinoista.

12 kappaletta, neljä täysosumaa, yksi huti ja loput toimivat enempi vähempi hyvin. Sen jälkeen kun levyn sain käsiini, en juuri muuta ole kuunnellut. Muutaman yksittäisen biisin jälkeen lähtee Spotifysta aina High Hopes soimaan.

Hyvin kijoitettu UjoPiimä.
Minulle levyn helmet ovat Down in the Hole ja The Wall.
Pikkuhiljaa olen alkanut myös tykästyä
enemmän ja enemmän Hunter of Invisible Game biisiin.
TGOTJ on myös hyvä. Tykkään vaan vielä enemmän
siitä akustisesta vedosta.