Orlando 8.10.2004

Keskustelua Brucen aiemmista keikoista ja muista esiintymisistä
Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 5372
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Orlando 8.10.2004

Viesti Kirjoittaja jjvirta »

2004 Vote For Change

Lipunhankinta onnistui ennakkomyynnistä pienen kikkailun jälkeen, laitoin osoitteeksi erään jenkkituttuni osoitteen, johon vielä otettiin yhteyttä ja kyseltiin, kuka on hänen työnantajansa. Liput pyysin lopulta toimittamaan tuttujen tutuille Floridaan.

8.10.2004 Orlando, Florida, TD Waterhouse

Aamulla Miamista Ormond Beachiin, josta haetaan keikkaliput ja sieltä Orlandoon, matkaa yhteensä reilu 300 mailia.

Keli Orlandossa aurinkoinen ja lämpöä piisaa noin 30 C.
Saavumme keikkapaikalle vähän vaille kolme iltapäivällä ja PIT-jonossa on varmaan 200-300 ihmistä edellämme.

Systeemi oli siis seuraava : kenttälipun (GA Field) haltijoilla oli mahdollisuus jonottaa pääsyä kentän etuosassa olevaan PITiin (aidattu karsina). Paikalle ei kannattanut saapua edellisenä iltana, kuten esim. Helsingin keikalle, sillä muutamalle sadalle ensimmäiselle jaettiin ennalta ilmoitettuna aikana (klo 15) ranneke, jolla osallistuu arvontaan, jossa selviää, kuka pääsee ensimmäisenä PITiin.
Hieman monimutkaista...

Joka tapauksessa, itse sain numeron 307 ja sitten odotettiin puoli viiteen. Rannekkeita jaettiin 635 kappaletta ja PITiin pääsi noin 400 katsojaa. Onnennumero oli 348 ja viimeinen, joka pääsi PITiin oli 105, eli jäimme tavalliselle kenttä- osuudelle. Järjestäjät kuitenkin huomioivat meidät, joilla oli ranneke, eli pääsimme kentälle numeromme osoittamalla vuorolla, ennen yleistä sisäänpääsyä. Summa summarum, löysin itseni Pattin mikin edestä, PIT-kaiteen takaa 3. rivistä, noin 15 metriä lavasta. Ei ihan mahdoton paikka tämäkään.

Klo 19.39 Bruce ja Michael Stipe kertovat illan kulusta ja Bruce julistaa paikan "No Bruuuuuuuuuuzing Zone"ksi, sillä paikalla on muitakin hyviä artisteja. Bruce esittelee illan avausaktin Tracy Chapmanin kertomalla yhteisestä kiertueesta 10 vuotta sitten, mutta taitaa miehen muisti tai laskutaito pettää, sillä Amnesty-kierue oli vuonna 1988 eli 16 vuotta sitten. Chapmanin setti kesti noin puoli tuntia ja tunnistin biisit "Hound Dog", "Fast Cars", "A Change Is Gonna Come" ja "Talkin' 'Bout A Revolution", pari biisiä jäi tunnistamatta.

Pienen roudaustauon jälkeen lavalle saapui REM. Nils vieraili biisillä "Country Feedback" ja soitti siihen tuliset soolot, jota vaivasi tekniset ongelmat : näytti aivan siltä, että Nilsin kitarapiuha lähti irti efektilaitteista pariin kertaan miehen meuhkatessa lavalla. Bruce vieraili setin päätösbiiseillä "Permanent Vacation" ja "Man On The Moon".

Nyt roudataan sitten reilu puoli tuntia ja klo 22.13 sammuvat valot ja bändi saapuu lavalle. Michael Stipe esittelee illan pääesiintyjän ja valokeilassa on Bruce 12-kielisen Takaminen kanssa ja ilmoille kajahtaa USAn kansallislaulu "The Star-Spangled Banner" vuoden 2003 akustisen "Born In The USA" tyylisenä. Sitten koko bändin voimalla "Born In The USA", Bruce on valjastanut tätä historiallista kiertuetta varten vanhan sotaratsunsa eli käytössä on vanha ja kovia kokenut Esquire. "BITUSA" tykitetään menemään voimalla ja jengi on innoissaan.

Seuraa raivokas "Badlands", joka vedetään lyhyen kaavan mukaan eli lopussa ei ole yleisön "woo-oo-oo-oo-oo" -lauluosuutta eikä uudelleenaloituksia. Bruce on pukeutunut mustiin farkkuihin ja pikkutakkiin Darkness-kiertueen tyyliin (ei Tunnel Of Love Armanin tyylitakkeja) sekä työbootseihin ja takin helma on vähän väliä tiellä kitaraa soitettaessa. Jatko suoraan "Prove It All Night"iin, jossa raivokkaita soololla. Siinä sai Esquire oikein isän kädestä. Keikka on aloitettu murhaavalla intensiteetillä ja vauhdilla ja bändi on hyvässä vedossa.

"No Surrender" viime kiertueen sovituksena eli Bruce ja Nils aloittavat biisin yhteisellä riffittelyllä. Biisin jälkeen Bruce riisuu takkinsa ja puhuu ensimmäisen kerran settinsä aikana toivottaen yleisölle hyvää iltaa.

Lavalle roudataan ylimääräinen mikki ja Bruce toivottaa tervetulleeksi Tracy Chapmanin, jonka kanssa esitetään "My Hometown". Lavalla on hieman kierto-ongelmia, joita on esiintynyt pitkin iltaa. Tracy klaaraa omat säkeistönsä ihan OK. Western&swing-tyylinen "Johnny 99" seuraavaksi, Dannyllä haitari, Garryllä läskibasso, Nilsillä lapsteel.
Biisissä vähän kaikilla on soolonsa Maxiä, Steveniä(?) ja Pattia lukuunottamatta ja bändin "liikkuvat" jäsenet saapuvat lavan etuosaan tanssahtelemaan. Samanlainen sovitus kuin viime vuoden kiertueella, sopii biisiin oikein hyvin. "Youngstown" Reunion-kiertueen sovituksena ilman delaytä Brucen laulussa. Nilsillä pitkä soolo biisin lopussa. Mukava kuulla tätäkin biisiä pitkästä aikaa.

Roy, Patti & Soozie poistuvat lavalta ja tilalle saapuu John Fogerty, jota Bruce kovasti kehuu esittelyssään. John ilmestyy lavalle baseball-kitaransa kanssa ja vuorossa on "Centerfield". Maxilla taitaa olla sähkörumpu lavalla biisin muutamiin "tekno"iskuihin. John mainostaa uutta levyään ja soittaa sen nimiraidan "Deja Vu (All Over Again)". Sitten päästäänkin itse asiaan eli klassisiin CCR-biiseihin. John loihtii ilmoille mustasta Les Paul Customistaan "Fortunate Son"in intron ja siinä se on... Hyvin kulkee ja kaikilla menee lujaa. "The Promised Land" vuoroon, jossa Fogerty laulaa vuoronperään Brucen kanssa. Alun painava tunnelmainen synkkä tykitys on vaihtunut tässä vaiheessa optimistisempaan ja rennompaan meininkiin.

John poistuu lavalta ja iltaa jatketaan viime kiertueen teemalla eli perusversio "The Rising"ista. Lavalle taas lisämikki ja paikalle saapuu Michael Stipe ja alkaa "Because The Night". Tällä kertaa on käytössä Patti Smithin levyversion sanat. Hyvä luenta aiheesta, mutta edelleen kierto-ongelmia.

Lavalla vaikuttaa olevan jotain ylimääräistä säpinää, bändiläiset vaihtelevat soittimiaan ja Bruce käy sanomassa heille jotain. Seuraa "Mary's Place", jonka väliosassa Bruce ottaa ensimmäisestä kertaa kantaa illan teemaan ja viittaa Floridaan "the scene of the crime"nä, jossa 4 vuotta sitten tapahtui "outoja" ja haluavansa varmistaa, ettei niin käy uudelleen. Myös menneiden viikkojen luonnonilmiöt saavat osansa, kun kierteen artistit ovat pohjoisessa pelänneet, mitä mahtaa Floridassa tapahtui. Bruce sanoo olevansa "käännytysretkellä", jossa republikaaneja parannetaan ja jostain tulee lavalle "republikaani", joka 'parannuttuaan' kantaa "Bush Must Go!"- kylttiä. Seuraa vielä Bruce "Public Service Announcement" ja biisi jatkuu.

"Born To Run", johon saapuvat vieraiksi REMin Peter Buck ja Mike Mills eli lavalla piisaa basisteja ja kitaristeja. Siitä huolimatta biisi vedetään kunnialla läpi ja siinä se on : bändi kiittää ja poistuu lavalta.

Encoret aloitetaan CCR:n "Bad Moon Rising"illa, toisen säkeistön "I hear hurricanes a blowin'" saa aikaan lisähuutoa yleisössä. Seuraavana Nick Lowen säveltämä Brinsley Schwarz -yhteyeen ohjelmistosta blokattu "(What's So Funny 'Bout) Peace, Love And Understanding" koko artistikaartin esittämänä (myös Tracy Chapmanin rumpali ja kitaristi, sekä REMin rumpali, toinen kitaristi ja kosketinsoittaja ovat lavalla), joka sopii hyvin tähän yhteyteen. Ilta loppuu Patti Smithin "People Have The Power"iin ja sitten se on ohi...

Intensiivinen keikka, eikä runsaat vierailevat artistit kuitenkaan häirinneet hommaa, vaan toivat oman lisänsä illan antiin.

22:14
1. The Star-Spangled Banner
2. Born It The USA
3. Badlands
4. Prove It All Night
5. No Surrender
6. My Hometown (g/Tracy Chapman)
7. Johnny 99
8. Youngstown
9. Centerfield (g/John Fogerty)
10. Deja Vu (All Over Again) (g/John Fogerty)
11. Fortunate Son (g/John Fogerty)
12. The Promised Land (g/John Fogerty)
13. The Rising
14. Because The Night (g/Michael Stipe)
15. Mary's Place
16. Born To Run (g/Peter Buck, Mick Mills)
---------------------------------------------
17. Bad Moon Rising (g/John Fogerty)
18. (What's So Funny 'Bout) Peace, Love And Understanding (kaikki)
19. People Have The Power (kaikki)
00:12

Bruce 1h 58 min
REM 1h 5 min
Chapman 34 min
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"