New York, 1.7.2000

Keskustelua Brucen aiemmista keikoista ja muista esiintymisistä
Avatar
JKolari
Growin' Up
Viestit: 87
Liittynyt: 11.01.2013 12:37
Paikkakunta: Tampere

New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja JKolari »

Sain Reunion-kiertueen New Yorkin päätöskeikan julkaisemisesta kimmokkeen päivittää ja täydentää silloisen keikkakertomukseni.

5 TUNTIA RELOADIA

Reunion-kiertueen alkaessa päätin panostaa tavallista enemmän keikkoihin, päätyen Birminghamin ja Lontoon kautta päätöskeikoille New Yorkiin. 10 iltaa Madison Square Gardenissa! Oli siis mahdollisuus nähdä useampi keikka lähes samalla reissurahalla. Samalla näkisin ensimmäistä kertaa New Yorkin, mikä ei ollut pieni täky sekään. Brittiläinen matkanjärjestäjä tarjosi tyyristä pakettia majoituksineen kolmelle keikalle, johon tartuin, koska en tiennyt mistä muualtakaan lippuja olisin varmuudella saanut. Sekään varmuus ei ollut niin itsestäänselvää kuin luulin, ja jännitys kesti viime minuuteille kuten jäljempänä ilmenee.

Kaikki 10 iltaa tulivat yhtä aikaa myyntiin, mutta mikään kakunpalanen ei silloisilla nettiyhteyksillä homma silti ollut. Yhden lipun sain ostettua suoraan Ticketmasterin kautta. Kirjasin ylös painaneeni reloadia 5 tuntia Ticketmasterin sivuilla ennenkuin lippu takakaarteesta tärppäsi.

Eli: kolme lippua ja tokan viikon majoitus tulisi brittien mukana, tarvitsin vain yhden oman lipun taskuun ennen lähtöä. Lähtöpäivän lähestyessa lippu eteni etanan vauhtia kohti postiluukkuani. Huokaisin jo helpotuksesta, kun se saapui Hervantaan 2 päivää ennen lähtöä, mutta jostain kumman syystä lipun saapuminen Hervannasta Tampereen keskustaan kesti yli päivän. Sain lipun täriseviin käsiini alle 12 h ennen lennon lähtöä, parikin hermostunutta valitussoittoa myöhemmin.

Olin siis nousemassa koneeseen JFK:lle, tähtäimessä neljä konserttia kymmenestä, 22.6.; 23.6.; 29.6. ja 1.7. Keikathan olivat alkaneet 15.6., tuntui kuin olisin jo myöhässä!

WELCOME TO NEW YORK

Pitkän lennon ja bussimatkan jälkeen saavuin itse varaamaani, edullistakin edullisempaan Aladdin Hotelliin. Se oli kivenheiton päässä Times Squarelta pohjoiseen. Kävi ilmi että edullisuus ei ollut sattumaa. Astuessani hotellin aulaan respa oli ripittämässä juuri asioivaa brittileidiä: “Shut up, you f***cking bitch!” Leidi kääntyi kannoillaan ja totesi “This is not the kind of service I was expecting.” Burn. Sitten respa kääntyi seuraavan asiakkaan puoleen ja väläytti hurmaavimman hymynsä: “How may I help you?”. Tuntui että kaikki jonossa repivät hieman ryhtiä episodin jälkeen. Hotellihuoneessa haisi oudolta, pistorasiat roikkuivat seinästä, ilmastointia ei ollut (heinäkuussa!), yhteisvessa oli tukossa, suihkussa hädintuskin uskalsi käydä. Trip Advisorin arviot paikasta olivat 1 ½ tähteä jokunen aika myöhemmin. Mutta halvalla sain eikä torakoita näkynyt! Sittemmin paikka muutettiin kodittomien asuntolaksi.

Onneksi ekan viikon jälkeen majoitus vaihtui suoraan Madison Square Gardenia vastapäätä olevaan Hotel Pennsylvaniaan. Olin seurueen ensimmäinen. Myöhään illalla miespaikalle saapui iloinen saksalainen, jonka kanssa näin loput illat ja kiersin New Jerseyn pyhiinvaelluspaikat matkanjärjestäjän johdolla. Nähtyä tuli Brucen kotitalot, St Rose of Lima, Stone Pony, Fast Lane, Palace ja monta muuta. Vini Lopezkin liittyi seuraan boardwalkilla. Nykin puolella ehti vielä WTC:n torneihinkin.

HIUKOPALAA

Itse keikat sitten. Mitään jonotusta ei tarvittu, koska kaikki paikat olivat istumapaikkoja. Vaeltelin päivät nähtävyyksissä, illat keikoilla. Olin lukenut hieman ristiriitaisia tietoja jenkkiyleisöstä ja täytyy sanoa, että olin huolestunut kun sektorimme yleisö alkoi kantaa kärrytolkulla ruokaa katsomoon, ihan kuin olisivat tulleet pelkästään syömään. Huoli oli sen suhteen turha, että suurin osa takapuolista nousi kyllä penkeistä jo ekan kappaleen aikana. Aivan piippuhyllyjä myöten ihmiset lauloivat ja tanssivat. Meno vielä parani loppua kohti.

Ainoa valitus yleisön suhteen on se, että hitaiden piisien aikana areena muuttui aivan rautatieasemaksi. Väkeä lappasi hakemaan ruokaa ja kaljaa aivan estoitta, aivan kuin he olisivat jotain baseball-matsia katsomassa. Samoin puheen läpätys oli sanoinkuvaamatonta. Samaa ihmettelivät muutkin mukana olleet eurooppalaiset. Virallisesta tallenteestahan tuota ei huomaa lainkaan.

PAHOJA ENTEITÄ

Toiseksi viimeisenä iltana meille luvattiin liput kaksi tuntia ennen keikkaa. Lippuja ei kuulunut, pyydettiin vain tulemaan puoli tuntia myöhemmin. Puoli tuntia myöhemmin - sama homma. Keikat olivat alkaneet joka ilta klo 20.20. Kellon lähestyessä kahdeksaa väki alkoi hermostua. “Would be cool to have tickets for tonight, wouldn’t it?”. Viimein saimme liput 15 minuuttia ennen keikkaa. Suuri helpotus ja unohdimme asian. Onneksi areenalle pääsi hyppäämällä yhden kadun yli.

PÄÄTÖSILTA - MISSÄ LIPUT?

Suuri ilta. Tästä se lähtee. Vaan ei lähtenyt. Tilanne oli edellistä iltaa pahempi: tikettejä ei ollut, tai niitä jaettiin pari kerrallaan. Matkanjärjestäjä ei kertonut mitään muuta kuin "I'm trying my best." ja hävisi taas jonnekin. Missä on liput? Eikö niitä olekaan?

Matkanjärjestäjän edustaja sanoi lopulta, että mitä huonommin hänet tuntee, sitä parempi mahdollisuus on saada liput. Oukei. Lupaavaa, en tuntenut häntä yhtään. Kun on lentänyt nimenomaan näitä keikkoja varten Atlantin yli ja matkanjärjestäjällä ei ole lippuja niin siinä rupeaa hieman housut tutisemaan ja korvausvaatimukset vilisemään mielessä. Ystävät eivät lähde niitä niin herkästi virittelemään.

15 minuuttia keikan alkuun - ei lippuja. “Doing the best we can.”

10 minuttia. Ei lippuja, ainakaan meille.

Viisi minuuttia - Minulle ja huonekaverilleni ojennettiin suttuinen kirjekuori, jonka kanssa pinkaisimme juoksuun. Muut jäivät edelleen odottamaan.

Juoksimme kohti areenan sisäänkäyntiä ja kiskoimme kirjekuorta auki. Sisällä kaksi taskussa rypistynyttä lippua. Lippujen hankintamenetelmä kävi ilmi: matkanjärjestäjän juoksupojat ravasivat ympäri areenaa ostamassa lippuja kadulta. Siksi niitä oli viimeisille illoille tullut tipoittain.

Toinen paikka oli etukaarteessa, toinen lavan takana piippuhyllyllä. Olin jo nähnyt useampia keikkoja, joten päätimme salamannopeasti että minä kiipeän ylös, kaveri menee lavan sivuun. Lähdin kerroksiin vieviin rullaportaisiin, ja seuraaviin...ja seuraaviin... ja seuraaviin. Kunnes olin kohdassa, jossa pystyin liki koskettamaan areenan kattoa. Olin viistosti lavan takana, neljännen kerroksen neljänneksi viimeisellä rivillä. Aivan suoraan edessä oli onneksi videomonitori.

Mutta sisällä olin! Vieruskaveri oli lippuni alunperin myynyt nuori mies, joka oli kiinnostunut kuulemaan paljonko lipustani maksoin. Jäi mysteeriksi mihin hintaan sen juoksupojat olivat kadulta napanneet. Summa oli varmaan kolminumeroinen siinä vaiheessa.

1.7.2000 BRUCE SPRINGSTEEN & THE E STREET BAND, LIVE IN NEW YORK CITY

Tunnelma nousi tihentyneenä piippuhyllylle asti ja mylvintä oli mahtava bändin noustessa lavalle.

Vuosikymmenen kuiva kausi oli päättynyt E Streetillä. Vaikka olin Tom Joad-kiertueella ajatellut että kyllä tätä passaa kuunnella vaikka lopun uraa niin yllätyskäänne bändisuhteissa oli tervetullut. Prove it All Night loppuryminöineen! Jungleland aiheuttaa kummasti enemmän väreilyä kun se soi New Yorkissa. The Promise - harvinaisuuksien harvinaisuus, soolona pianolla! 41 Shots kaiken kohun keskellä. E Street Shuffle, tosin vähän hätäinen versio. Youngstown Nilsin soolon siivittämänä.

Yleisö oli yhdeksän illan hioutumisen jälkeen yhtä tiukkaan harjoitettu kuin bändi konsanaan: “I'm here tonight!" *Yleisö:Wuuu!* "I'm here tonight!" *Wuu!*. “All the little pretties raise their hands” ja kaikki kädet nousee. Bruce hyppää flyygelin päälle ja areena laulaa Tenth-Avenue Freeze Outin alkuun. It’s alright to have a good time. All you gotta do is raise your hand and say I!

Lavan takaa avautui mahtavat näkymät ja yleisö oli mukana siinä missä edempänäkin. Sen jälkeen ei ole ollut mahdollisuutta nähdä keikkaa lavan takaa, mutta tykkäsin kovasti katsoa yleisön menoa siitä katselukulmasta.

Kaiken kruununa Lost in the Flood viimeisenä iltana. Soitettu viimeksi vuonna 1978. Kappale ei jäänyt mieleen ainoastaan harvinaisuuden vuoksi vaan siksi että se oli todella loistava! Yleisö haukkoi henkeä ja lauloi mahtavasti mukana ensitahdeista, varmaan suurin osa ensi kertaa ikinä.

Ei ihme että yleisö puhkesi lopuksi spontaanisti huutamaan "E Street Band! E Street Band!" Koko bändi vaikutti liikuttuneelta ja hämmästyneeltä. Lopuksi tuli vielä Blood Brothers, josta ajattelin että sen on sellainen livehetki, joka saattaa tallenteella olla hieman ylenpalttisen sentimentaalinen, mutta livenä toimi. Kiertueen brittikeikat olivat jossain määri tunnustelevia, mutta viimeistään New Yorkissa oli bändi jälleen sitä mistä E Street -tauon aikana fanit olivat vain haaveilleet.

"Now I'm out here on this road
Alone on this road tonight
Close my eyes and feel so many friends around me
In the early evening light
And the miles we have come
And the battles won and lost
Are just so many roads traveled
So many rivers crossed
And I ask God for the strength
And faith in one another
'Cause it's a good night for a ride
'Cross this river to the other side
My blood brothers."

JULKAISU

Viimeiset kolme iltaa tallennettiin videolle, ei ainoastaan sitä viimeistä. Näistä virallisessa julkaisussa 29.6. muodostaa ensimmäisen osan, ja päätöskeikka toisen osan. Katkos menee siinä 10th Avenue Freeze-Outin saarnaajaosuuden kohdalla. Itse näin kuusi kameraa, joku kuulemma yhdeksän.

Toisin kuin keikkatallenteesta voisi ymmärtää, kiersi yleisössäkin kameroita. Pääsin itsekin nauhalle pari kertaa, koska toiseksi viimeisenä iltana edessäni tanssahteli yksi blondi, joka tuntui olevan kameramiehen suosikki. Ehkä videostakin saadaan jossain vaiheessa uudelleenleikattu versio. Kirjoitin vuonna 2000 että “Itse haluaisin varsinkin näyttää ihmisille, miten yleisö siellä on täysin palkein mukana.” Yleisön äänihän julkaisussa vaimennettiin lähes täysin, esim. Atlantic Cityn yhteislaulatus ei kuulu ja 41 Shotsin kohdalla Bruce sanoo “I need some quiet”, vaikka melko hiljaiselta kuulostaa tallenteella. Ja yleisöä näytettiin videollakin varsin niukasti.

Jälkeenpäin kuulin että ehdimme päätöskeikalle ajoissa juuri nauhoitusten takia; perfektionistina Bruce katseli edellisen illan tallennetta ja alku myöhästyi juuri sen verran että ehdimme sisälle.


Kuva
Madison Square Garden muutama tunti ennen viimeistä keikkaa 1.7.2000.

Kuva
T-paitakauppaa

Kuva
The Palace, Asbury Park. Kaupunki oli melkoinen slummi vielä tuolloin.

Kuva
Stone Pony, Asbury Park. Nähtiin paikallinen bändi Samhill täällä.

Kuva
Brucen ensimmäisen kotitalon edessä seissyt puu, jonka juurella hän leikki ja jonka latvuksiin kiipesi ensimmäisenä naapuruston lapsista.

Kuva
Institute Street, Freehold. Tässä oli aikanaan vieressä se huoltoasema, jota Bruce tuijotteli öisin.

Kuva
South Streetin kotitalo, Freehold. Tuttu puu Born in the USA:n sisäkannesta. Tässä talossa Bruce näki Elviksen Ed Sullivan Showssa.

Edit 30.4.2020: Rikkinäiset kuvalinkit päivitetty.
Viimeksi muokannut JKolari, 30.04.2020 19:19. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1353
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja Janey »

Kiitos raportista (ja kuvista)! Tällaisia on kiva lukea.
It's Bo... boycott time!
Avatar
JKolari
Growin' Up
Viestit: 87
Liittynyt: 11.01.2013 12:37
Paikkakunta: Tampere

Re: New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja JKolari »

Janey kirjoitti:Kiitos raportista (ja kuvista)! Tällaisia on kiva lukea.
Kiitos, kiitos! Oli jo aikakin kirjoittaa tuo vähän täydempään muotoon.
Avatar
shannoon
Mr. Mercury
Viestit: 2694
Liittynyt: 11.01.2013 12:52
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja shannoon »

Olipa kivaa lukemista
"Who will save you from the truth of the matter
that your love, though like gold, is gone?
Avatar
THE Badlands Man
Police Of Rock 'n' Roll
Viestit: 4920
Liittynyt: 20.07.2013 14:48

Re: New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja THE Badlands Man »

Rock rock :D
-Eka keikka 8/5 1981 Stockholm ......Vika keikka 25/5 2016 Manchester ja viä EddyHate stadium
-Hantta - Tampereelta Nääs.
Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4206
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja Liisa S »

Oh yes! Upeaa muistelua!
Avatar
JKolari
Growin' Up
Viestit: 87
Liittynyt: 11.01.2013 12:37
Paikkakunta: Tampere

Re: New York, 1.7.2000

Viesti Kirjoittaja JKolari »

Kiitos kaikille mukavista kommenteista! :-)
Vastaa Viestiin